Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Vanhemmuus unohtuu, kun ex-puoliso löytää uuden – tunnekuohussa saavat osumia kaikki läheiset

Moni avioliitto päätyy eroon, ja useimmiten asiat saadaan alkukankeuksien jälkeen rullaamaan ja uuden elämän rakentaminen voi alkaa. Kauheimmillaan tilanne voi päätyä siihen, että koko ympäristö, lapsista puhumattakaan, kärsii eronneiden ihmisten kiistoista.

Erotessa kaikki saattaa mennä ihan hyvin, ja monesti toinen jatkaa aika pian elämäänsä ja toisella kestää hieman pidempään ehjätä itsensä. Se osapuoli, joka elää itsekseen pidempään eron jälkeen, omistautuu ehkä lapsilleen, mikä on helppo pala sille, joka on jo jatkanut elämäänsä.

Tavallaan vanhassa elämässä on kaikki paikallaan, paitsi se, joka on jo jatkanut elämäänsä. Varsinkin lasten kanssa tämä on ihanuutta, vanha kööri on kasassa ainakin osittain, eikä ulkopuolisia hääri kuvioissa.

Auta armias, kun toinenkin jatkaa elämäänsä ja tapaa uuden ihmisen. Tässä pyhässä sodassa kukaan ei ole turvassa, ei mikään elävä olento.

Sotiessa rummutetaan koko ympäristölle, miten kauhea toisen uusi kumppani on, hänen mahdolliset lapsensa vedetään myös sotaan mukaan. Omat lapset asetetaan kaikkein ahtaimmalle, vaikka lähtökohtaisesti lapset haluavat olla lojaaleja molemmille vanhemmilleen. Ja ovat oikeutettuja molempiin vanhempiin.

Ennen pitkää jatkuva sotiminen alkaa näkyä kaikissa, etenkin lapsissa, jotka ovat vaan sattuneet syntymään riitelevien vanhempien lapsiksi ja ovat täysin viattomia kaikkeen. Tunnetusti vaikea tilanne alkaa näkymään lasten käyttäytymisessä, koulumenestyksessä ja yleisilmeessä.

Miten yhteiskuntamme pystyy auttamaan näitä perheitä? Ei mitenkään, ainakaan täällä Lahdessa. Vanhempi ei saa hakea apua perheneuvolasta, jos toinen vanhempi tämän kieltää. Lastensuojelu pyyhkii kätensä ja jättää apua hakeneen itsekseen, mikäli toinen huoltajista kokee, ettei ongelmia ole.

Sydäntä kirvelee, kun ihminen ei saa hakea apua lapsilleen ja itselleen, jos toinen huoltaja ei näe asioita samoin.

Pahimmillaan tilanteet kärjistyvät todella pahoiksi. Mukaan tulee fyysinen väkivalta. Väkivalta perheen sisällä on aina huolestuttavaa ja siihen tulisi reagoida heti, kohdistui se keneen tahansa.

Vierestä seurattuna sydäntä kirvelee, kun ihminen ei saa hakea apua lapsilleen ja itselleen, jos toinen huoltaja ei näe asioita samoin. Lastensuojelu, perheneuvola, pyh, sanon minä, kukaan ei voi kävellä hankalan ex-puolison yli ja auttaa viattomia lapsia.

Kaikkien ihannoima yhteishuoltajuus takaa, että vanhempien pitää olla samaa mieltä asioista. Miten tämä toimii näissä tilanteissa? Ketä suojellaan, ketä hoidetaan? Ei lapsia ainakaan.

Millainen taakka tämä on sille vanhemmalle, joka kokee tarvitsevansa ammattilaisen apua erittäin vaikeassa tilanteessa. Mikä pettymys se onkaan, että et apua saa tässä hyvinvointiyhteiskunnassa. Paljonko kestää yhden ihmisen selkäranka? Yleisesti sanoisin, ehkä kannattaisi kuunnella toistakin osapuolta ennen oman kannan valitsemista.

Mietin vanhempaa, läheistä, joka kääntää selkänsä omilleen eroriidassa vain toisen kertoman perusteella. Enpä haluaisi olla hänen asemassaan silloin, kun hän tajuaa, etteivät asiat ehkä niin mustavalkoisia olleetkaan.

Vaikka en mitään uskontokuntaa omakseni tunnustakaan, uskon silti, että joskus meidän jokaisen on omat tilinsä tasattava. Silloin helpoimmalla pääsee se, joka on elämässään pyrkinyt olemaan oikeudenmukainen ja ottamaan asioista selvää ennen tuomitsemista.

Uusperheen jäsen

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi