Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Heikki Hiilamo: Lepää rauhassa, Matti Nykänen

Suomen suurin mäkihyppääjä Matti Nykänen saatettiin lauantaina haudan lepoon noin tuhannen ihmisen seuratessa Jyväskylän kaduilla ja Laajavuoden hiihtokeskuksessa. Uutisointi on ollut runsasta mutta kunnioittavaa. Nykäsen elämässä oli monenlaisia vaiheita. Mitä Matista muistetaan vuosien päästä?

Olimme armeijakavereita Lahden urheilukoulussa. Kuuluimme molemmat Hämeen ratsujääkäripataljoonan ensimmäiseen eskadroonassa, jossa aloitimme 11 kuukauden palveluksen kesäkuussa 1984.

Urheilijat liikkuivat enimmäkseen omissa lajiryhmissään, mutta yhteistäkin tekemistä oli paljon. Jossain vaiheessa olimme tupakavereitakin Matti Nykäsen kanssa. Katsoin viereiseltä yläpunkalta kateellisena, kun Matti avasi ihailijapostia. Jo tuolloin Matti oli olympiavoittajana ja kaksinkertaisena maailman mestarina aivan omassa sarjassaan.

Armeija-aikana Matti tuli tunnetuksi muustakin kuin urheilusuorituksistaan. Armeijan jälkeen sain myös ”nauttia” osani Matin kyseenalaisesta maineesta muistelemalla armeijajuttuja sopivissa tilanteissa.

Aloin seurata Matin julkisuuskuvaa 1990-luvun taitteessa, kun pääsin toimittajaksi sanomalehti Uuteen Suomeen ja sain oman kolumnipalstan. Tuolloin Matin urheilu-ura oli jo ohi ja sensaatiojulkisuus ottanut vallan.

Kirjoitin kolumnissani vuonna 1990: ”Matti Nykäseen erikoistuneet toimittajat pitelevät häntä käsissään kuin Pinocchio-nukkea. He saavat hänet antamaan lupauksen ja rikkomaan sen, he saavat hänet riitelemään ja sopimaan riidan, he saavat hänet salaamaan rikkeensä ja paljastamaan ne. Hän on toimittajan ihanne – sensaatioautomaatti.”

Olin hyvin surullinen siitä, miten jotkut tiedotusvälineet käyttivät hyväksi jo uransa päättänyttä huippu-urheilijaa.

Minusta tärkeintä huippu-urheilussa oli ja on yhä edelleen se lahja, jonka urheilijat antavat katsojille taidoillaan. Kaikki muu on toissijaista. Olin hyvin surullinen siitä, miten häikäilemättömästi jotkut tiedotusvälineet käyttivät hyväksi jo urheilu-uransa päättänyttä huippu-urheilijaa, joka ei tuntunut löytävän paikkaansa hyppyrimäkien ulkopuolella.

Vuosia myöhemmin tapasimme uudelleen. Ajatuksena oli tuottaa Matista dokumenttielokuva, jossa pääpaino olisi ollut urheilussa. Matti oli aluksi hieman varautunut, mutta lähti sitten täysillä mukaan.

Teimme taustatöitä, muutamia haastatteluita Matin kanssa ja esitteen, jolla oli tarkoitus hankkia dokumentille rahoitusta. Hanke raukesi rahoituksen puutteeseen.

Projektin aikana Matti vaikutti aralta ja hauraalta mieheltä, joka edelleen etsi paikkaansa urheilu-uran jälkeen.

Vuonna 2006 ilmestyi Matista kertova draamaelokuva. Sen ensimmäinen osa kuvasi Matin matkaa menestykseen. Se muistutti paljon sitä, millaisen dokumentin olisimme halunneet tehdä. Jälkimmäisestä osasta ei voi sanoa samaa.

Ajan kulussa kaikki muistot haalistuvat, mutta samalla tärkeimmät asiat korostuvat. Matti Nykäsestä haluaisin muistaa vain sen, että hän oli suuri mäkihyppääjä, joka toi menestyksellään paljon iloa sadoilletuhansille suomalaisille.

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori

Heikki Hiilamo
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi