Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Uskomushoito-sana on pilkkanimi – "puoskarilakia" vaatii pieni mutta kiihkeä ryhmä

Etelä-Suomen Sanomissa 10.2. oli Annika Saarikon haastattelua puoskarilaista. Kaikkia suomalaisia edustava ministeri käytti jutussa nimitystä ”uskomushoito”.

Uskomushoito-sana on suomalaisen lääkärin keksimä pilkkanimi heidän koulutuksestaan poikkeaville hoidoille, ja sitä nimitystä käytetään vain Suomessa. Tämmöinen julkinen nimittely on kaikissa yhteyksissä asiatonta, eikä kuuluisi ministerin tai median sanavarastoon.

Maailmassa kyseisistä hoidoista käytetään nimitystä CAM- (Complementary and alternative medicine) eli täydentävä- ja vaihtoehtohoito, kuten Suomessakin nimi oli aiemmin.

Työoikeuden professori Seppo Koskinen, laati 3.9.2018 useisiin lakipykäliin perustuvan lausuman asiasta: ”Ei saa käyttää asiaan kuulumatonta tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinoa”.

Myös Yrittäjien liitto luovutti asiasta kaksikin lausuntoa, joissa kyseinen terminologia katsotaan sopimattomaksi ja vedottiin myös perustuslain 18§ suomaan elinkeinolakiin, jossa julkisen vallan pitää huolehtia työvoiman suojelusta.

Ministeri Saarikko kertoi haastattelussa myös: ”Halu puoskarilainsäädännön saamiseksi tuntuu olevan vahva”. Todellisuudessa vaatijat ovat hyvin pieni, mutta sitäkin kiihkoisampi ryhmä. Vaatijat ovat asenteellisia ja hoidoista tietämättömiä kolmansia osapuolia.

Hiljaiset puoltajat ovat taas yksipuolisen kirjoittelun ja nimittelyn varassa olevia kansalaisia. Media voisi perehtyä asioihin kyllä hiukan laajemmin ja kertoa vaihteeksi vaikka hoidoissa käyvien näkemyksistä.

Suurempaa vahinkoa aiheuttavatkin nämä nimittelyt ja mahdollinen puoskarilaki, kuin vaihtoehtoiset hoidot. Tai missä ovat nyt ne ”uskomushoitojen” uhrit, joita pitäisi olla paljon, jos hoitoja rajaava kieltolaki tarvitaan?

Puoskarilaki ei tarkoittaisi sitä, että joku ei saisi jotakin hoitaa, vaan laki kieltäisi diagnoosin saaneita etsimästä ja käyttämästä monipuolisia hoitoja.

Kyseinen holhous tarkoittaisi jatkossa myös, että sairaat kertoisivat lääkärille vielä vähemmän eri hoidoistaan, ja kun luottamus johonkin menee, siellä käyminen on epämukavaa.

Ihminen saattaa myös miettiä jatkossa kahdesti, kannattaako aina edes mennä lääkäriin, jos saakin diagnoosin, jonka jälkeen häneltä evätään oikeus hoitaa haluamallaan tai hyväksi kokemallaan tavalla?

Lääkäristä tulisi myös valvova viranomainen, jonka kuuluisi löytää kyseisiä lain rikkojia. Huonoista elämäntavoista tai huumeiden käytöstä voisit lääkärillesi jatkossakin kertoa, mutta itsesi hoitamisesta tulisi raja vastaan ja asia saattaisi siirtyä poliisille.

Kumpaa sitten rangaistaisiin: apua pyytänyttä/saanutta vai apua antanutta? Koska, jos laki tulee, lain rikkovaa pitää myöskin rangaista – muuten kyseessä olisi ihmisryhmien leimaaminen, eikä oikea laki.

Puoskarilain myötä lääkäristä tulisi myös valvova viranomainen, jonka kuuluisi löytää lain rikkojia.

Mistä terapeutti sitten tietää, onko jollakin asiakkaalla mielenterveys-, diabetes- tai syöpäsairaus? Eiväthän asiakkaat niistä terapeuteille kerro, jos se estää haluamansa hoidot.

Tai miten terapeutti voisi jatkossa hoitaa asiakastaan siten, etteivät kokonaisvaltaiset kehoa tukevat hoidot ja ruokavaliot vaikuttaisi mahdollisesti myös: syöpään, diabetekseen tai poistaisi masennusta?

Olisiko sairaan saama mahdollinen apu terapeutilta sitten hoitovirhe? Kehoa tukevilla hoidoilla, joilla aktivoidaan kehon omaa puolustusta, voi potilas parantua eri sairauksista terapeutin tahdosta huolimatta.

Jos taas sairaita ei saisi jatkossa näiden tai joidenkin muiden riskien johdosta CAM-hoidoilla hoitaa lainkaan, niin sitten terapeuttien oikeusturvan johdosta pitäisi päästä asiakkaidensa potilastiedostoon, josta voisi tarkistaa diagnoosit. Näin rikos estyisi ja kerran sairastunut saisi etsiä apua vain synteettisistä valmisteista tai sitten ei saisi hoitaa itseään mitenkään.

Perustuslaki 6.2§, Perussoikeudet/yhdenvertaisuus, sanoo kuitenkin muuta. Se kieltää asettamasta yhteiskunnassa ketään eri asemaan: sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain mukaan ihmistä ei siis voisi estää hoitamasta itseään halutusti, edes minkään sairauden johdosta. Puoskarilaki edustaisi paljolti samaa syrjäyttämistä, kuin sairaiden pakkosteriloinnit 1935–1970, jota nyt kauhistellaan.

Jouni Jämsä
CAM-terapeutti
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi