Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Heikki Hiilamo: Miten pysäyttää populismi?

Kolme viikkoa sitten 5 000 sosiologia kokoontui kerran neljässä vuodessa järjestettävään kansainvälisen sosiologiyhdistyksen maailmankongressiin. Maailmanparantamisen ilotulitus kesti kokonaisen viikon. Sosiologien yhteinen huoli kaikilla mantereilla tuntui olevan populismin nousu.

Voi tietysti kysyä, mitä ongelmaa on populismissa. Sehän voisi kertoa vain siitä, että demokratia toimii. Vanhojen puolueiden ja johtajien tilalle nousee uusia puolueita ja johtajia, jotka puhuttelevat paremmin kansaa. Näin puretaan yhteiskunnallisia jännitteitä rauhanomaisella tavalla.

Voi myös kysyä, ovatko sosiologit enemmän osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.

Populististen puolueiden kannattajille sosiologit edustavat – joskus myös aivan syystä – elitismiä ja vaihtoehdotonta tapaa määritellä oikeat yhteiskunnalliset mielipiteet ja arvot.

Kevyillä ja lyhytnäköisillä lupauksilla

Populismin ongelmana on, että se pyrkii tavoittelemaan kannatusta kevyillä ja lyhytnäköisillä lupauksilla. Tämä sivuuttaa pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa sekä kansainvälistä yhteistyötä vaativat ongelmat kuten ilmastonmuutoksen torjumisen.

Toiseksi populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen.

Tämän tien päässä valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta.

Tämä tarkoittaa – kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat – muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista.

Eriarvoistuminen syynä

Mistä ihmeestä johtuu, että populismi nostaa nyt päätään, kun länsimaiset ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia ja vapaampia kuin koskaan aikaisemmin? Kysymys on polttava ennen muuta sosiologeille, joiden perustehtävä on selittää ja ymmärtää yhteiskuntia.

Oma rautalankateoriani perustuu rikkauden ja vapauden epätasaiseen jakautumiseen. Globalisaatio on tuonut – tai ainakin näyttää tuoneen -– toisille enemmän rahaa ja mahdollisuuksia kuin toisille.

Sosiaalinen media lietsoo

Vastaavaa tyytymättömyyttä on ollut ennenkin. Uusi asia on sosiaalinen media. Se tarjoaa mahtavan keinon puhaltaa tuulta kytevään nuotioon.

Suomessa perussuomalaisten kannatus kasvoi yhdessä Hommafoorumin kanssa. Trump on osoittanut, miten tehokkaasti hän saa Twitterillä viestinsä läpi ohi perinteisen median.

Nopea mahdollisuus reagointiin houkuttelee sosiaalisessa mediassa tunnepohjaisiin reaktioihin, jotka lietsovat kiihkeää ja henkilöön käyvää keskustelua.

Sosiaalinen media ruokkii vastakkainasetteluja myös siksi, että se on antanut entistä isommat aseet liberaaleja eliittejä puolustaville ajatuspoliiseille.

He puolustavat kirkasotsaisesti omia ”oikeita arvojaan” väärinajattelijoiden vähäisempiäkin puuskahduksia vastaan, mutta tahtomattaan nämä ajatuspoliisit kärjistävät keskustelua ja radikalisoivat toisella tavalla kokevia ja ajattelevia.

Some-kulttuuri täysremonttiin

Vihdoin eri puolilla maailmaa – viimeksi Isossa-Britanniassa – on herätty siihen, että sosiaalista mediaa on säänneltävä. Sääntely lienee välttämätön, muttei riittävä ratkaisu demokratian pelastamiseksi.

Sosiaalisen median keskustelukulttuuri kaipaa täysremonttia, jonka pitäisi alkaa jo siitä, miten lapsia opetetaan kirjoittamaan ja miten aikuisten tehtävä on toimia hyvänä esimerkkinä myös sosiaalisessa mediassa.

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori.

Heikki Hiilamo
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X