Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Lukijalta: Lahdessa jopa 99-vuotias hylätään kaatuilemaan kotiinsa - yksinäisten vanhusten epätoivo on järkyttävää

"Omassa kodissa on paras elää" -mantraa sosiaalialan ammattilaiset hokevat, kun heiltä media tiedustelee vanhusten ja invalidien kotihoidosta.

Olen eri mieltä, kun seuraamme pitkäaikaisen ystävämme, pian 100 vuotta täyttävän naisen, päivittäistä elämää.

Eilen hän oli kaatunut rakkaassa puutarhassaan. Tuntematon henkilö oli kuullut avunhuudot ja nostanut mummon jaloilleen.

Sairaalaan, Jalmariin, kotiin, yhä uudelleen

Ambulanssi seisoo jälleen tänään mummon pihassa tätä kirjoittaessani.

Pari viikkoa sitten hänet vietiin jälleen kerran sairaalaan kaatumisen johdosta. Kuluneen vuoden aikana hän on kaatunut useita kertoja eikä itse pääse pystyyn. Yhä uudelleen keskussairaalaan, Jalmariin ja sitten taas kotiin.

Kodinhoito käy neljästi vuorokaudessa, mutta muun ajan vanhus on yksin.

Vanhustentaloon liian hyväkuntoinen

Vielä vuosi sitten hän oli aktiivinen ristisanoja ratkova, lehtiä lukeva ja ahkerasti ompeleva vanhus. Järki pelasi ja usein yhdessä kahviteltiin ja juteltiin.

Viime kevättalvella hän oli ”lomalla” kolme viikkoa Lehtiojan palvelukeskuksessa ja olisi ollut halukas jäämään sinne kokonaan. Siellähän oli turvaa ja seuraa.

Toisella paikkakunnalla asuva tytär laittoikin hakemuksen sosiaalivirastoon äitinsä saamiseksi Lahden kaupungin ylläpitämiin vanhustentaloihin.

Viikko sitten tulikin tyrmäävä päätös: ”Hän on liian hyväkuntoinen vanhus, sillä hän ei tarvitse yöllä hoitoa". Niin hänet otettiin hyväkuntoisena jonosta pois.

Sydäntäsärkevää epätoivoa

Pitääkö ihmisen raajojen katketa ennen kuin hän pääsee palvelutaloon, jossa sitten joutuu odottamaan kuolemaa petipotilaana?

Ystävämme kertoi minulle haluavansa kuolla, sillä hänen elämänsä koostuu muutaman ystävän ja kotihoidon käynneistä, jatkuvasta epätoivosta, kivusta ja yksinäisyydestä.

Sydäntä särkee, kun saan todistaa omaa tulevaa kohtaloani vanhuksen elämää seuratessani.

Käymme vaimoni kanssa päivittäin häntä jututtamassa ja kaupasta ostamassa hänen tarvitsemansa ostokset. Sääliksi käy ennen niin iloista ja touhukasta ystävää. Palvelutalossa hänelle voisi vielä suoda virikkeistä ja seurallista elämän iltaa.

Kysynkin vanhusten huollosta vastaavilta virkamiehiltä ja poliitikoilta: Oletteko koskaan miettineet omaa kohtaloanne, kun tulette vanhoiksi ja toisten hoidettaviksi. Onko vanhusten kotihoidon taso mielestänne hyvätasoista?

Taisto Inervo
Lahti
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi