Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Kolumni

Heikki Hiilamo: Itsepäisyys leimaa sote-uudistusta

Yhdysvaltainen filosofi ja yleisnero Charles S. Peircen (1838-1914) esitti neljä tapaa perustella uskomuksia.

Itsepäisyyden menetelmässä pidetään kiinni aiemmin hankituista uskomuksista, todisteista ja kritiikistä välittämättä.

Intuitiivisessa menetelmässä uskomusta perustellaan intuitiolla eli jonkinlaisella vaistolla.

Auktoriteetin menetelmässä tukeudutaan auktoriteetin mielipiteeseen kyseenalaistamatta sen oikeutusta.

Tieteellinen menetelmä perustuu objektiivisuuteen, julkisuuteen ja itseään korjaavaan mekanismiin.


Reaktioissa perustuslakivaliokunnan lausuntoon sote-uudistuksesta pätee ensin mainittu, eli itsepäisyyden menetelmä. Oppositio jahtaa kaikesta piittaamatta verikoiran tavoin hallitusta, joka pyristelee eroon vainoajastaan – samoin kaikesta piittaamatta.
 

Tietoon perustuvalle päätöksenteolle ratkaisevaa on auktoriteetin ja tieteellisen menetelmän suhde. Sote-uudistuksen valmistelussa on jouduttu nurinkuriseen tilanteeseen, jossa vastuu sosiaali- ja terveyspolitiikan valmistelusta on siirtynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Tässä valiokunnassa ei ole erityistä sosiaali- ja terveysalan osaamista. Sitä on enemmän sote-valiokunnassa.

Täydentääkseen asiantuntemustaan perustuslakivaliokunta on poikkeuksellisesti kutsunut kahdesti kuultavaksi sote-asiantuntijoita.

Perustuslakivaliokunnalla ole kuitenkaan ole välttämättä riittävää kykyä arvioida asiantuntijoiden kannanottoja.
 

Sote-asiantuntijuus on epämääräinen käsite. Uudistuksen keskeinen tavoite on yhdistää suurelta osin erillään toimivia sosiaali- ja terveysaloja.

Perinteisesti terveysalan tutkimus on paikantunut Suomessa lääketieteeseen, terveystieteeseen ja hoitotieteeseen, jossain määrin myös väestötieteeseen.

Sosiaalialan yliopisto-opetusta annetaan sosiaalityössä ja sosiaalipolitiikassa.

Näiden lisäksi sote-uudistus liittyy ainakin hallintotieteeseen, oikeustieteeseen (erityisesti sosiaalioikeuteen) ja terveystaloustieteeseen (etenkin valinnanvapausmallien syntymisen jälkeen).

Yhdenkään tieteenalan oppituoli tai aikaisempi työkokemus ei tekee sen haltijasta yleispätevää sote-asiantuntijaa.


Perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden valinnassa, kuulemisessa tai lausuntojensa arvioinnissa ei ole voitu käyttää tieteellisen menetelmän periaatteita: objektiivisuutta, julkisuutta ja itseään korjaavaa mekanismia (vertaisarviointia).

On epäselvää ja kyseenalaista, miten hyvin käytetyt asiantuntijat edustivat kaikkia valinnanvapauslain kannalta olennaisia tutkimusaloja ja näiden alojen asiantuntijoiden mielipiteitä. Esimerkiksi terveystaloustiede jäi vähälle huomiolle.

Kuultavina oli suhteessa enemmän äärikriitikoita kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sote-asiantuntijoiden ryhmässä.
 

Sote-uudistuksen takeltelua selittää myös se, että auktoriteetin menetelmä on korostunut tieteellisen menetelmän kustannuksella.

Jatkossa olisi syytä pyrkiä korostamaan tieteellistä menetelmää paitsi systemaattisen tutkimuksen ja kirjallisuuskatsausten avulla myös konsensusraporteilla, joissa eri alojen asiantuntijat pyrkivät esittämään yhteisiä näkemyksiä.

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori.

Heikki Hiilamo

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X