Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Mielipide

Lukijalta

Kolumni: Urheilu on iloinen asia

Olen lukenut kymmeniä urheiluseurojen historiikkeja. Ne on tehty samalla kaavalla. Kirjoissa on listattu seuran suurimmat sankarit ja heidän mitaliensa määrät. Sitten on kuvattu organisaatioita, listattu puheenjohtajat ja johtokunnan jäsenet.

Entinen urheilutoimittaja Kalle Veirto kritisoi taannoin akateemisten historiankirjoittajien laatimia kuolonkankeita urheilukirjoja, joissa pääosassa ovat johtokunnan syyskokouksen esityslistat ja budjetin menoraami. Historiikeille on ominaista tietynlainen pönäkkyys.

Tällä ylhäältä alaspäin -näkökulmalla parhaita ovat suurimmat urheiluseurat. Kalevan Malja -pisteissä kärjessä ovat suurimpien kaupunkien seurat (Jyväskylä, Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Lahti). Historiikkeja lukiessa tuntuu, että seurojen tärkein tavoite on ollut tähtien kasvattaminen.

Lahden Ahkeran tehtävänä on missionsa mukaan ”kasvattaa jäsenistöään mahdollisimman monipuolisesti ja antaa jäsenilleen mahdollisuus kilpailla ja harrastaa liikuntaa sekä kokea onnistumisia monipuolisesti ja antaa jäsenilleen mahdollisuus kilpailla ja harrastaa liikuntaa sekä kokea onnistumisia yhteisissä tapahtuma- ja kilpailujärjestelyissä.”

Osa kuitenkin jatkaa urheilu-uran jälkeen joko toimitsijan roolissa tai nuorten ryhmien vetäjänä.

Seuran tavoitteena on ”kehittää seurasta yksi suuri ja onnellinen perhe, jossa sen jäsenet tukevat toisiaan niin urheilussa kuin elämään liittyvissä asioissa. Keskeisenä tavoitteena on luoda iloinen tekemisen meininki harjoitteluun, kilpailuun kuin muuhunkin seuran toimintaan.” Tämä on muuta, kuin historiikeista voisi päätellä, eikä tästä historiikeissa kerrota.

Ahkera täytti joulukuussa 110 vuotta. Sen kunniaksi kokosin kuvakirjan Ahkeran kymmenestä viime vuodesta. Siinä yleisurheilua katsellaan alhaalta ylöspäin eikä totisen kilpailun vaan nimenomaan leikin kannalta.

Kirja heijastelee mielikuvaani Ahkerasta. Urheilu on leikkiä ja iloinen asia ja seurassa on missionsa mukainen iloinen tekemisen meininki. En ole kuvannut montakaan kuvaa seuran suurimmista tähdistä palkintopallilla, sitä enemmän nuoria harjoituksissa ja kisoissa. Kisoja ei synny ilman valmentajia eikä toimitsijoita, siksi hekin ansaitsevat kuvansa.

Urheilumuseosta arvioivat, ettei Ahkeran kirjan suuruista kuvamäärää löydy yhdessäkään kirjassa muista seuroista. Kuvia ei yksinkertaisesti ole.

Vision mukaan ”Lahden Ahkera tuottaa liikuntaan ja urheiluun liittyviä positiivisia elämyksiä koko ihmisen elämänkaaren ajan.” Valitettavan moni nuori lopettaa urheilun 15 ikävuoden paikkeilla. Osa kuitenkin jatkaa urheilu-uran jälkeen joko toimitsijan roolissa tai nuorten ryhmien vetäjänä. Urheilu on tarjonnut mukana olleille monenlaisia unohtumattomia elämyksiä ja muistoja.

Lahden Ahkera vetää riveihinsä lähiseutujenkin nuoria. Ahkerassa he saavat hyvää valmennusta, ja monelle tarjoutuu mahdollisuus mitaleihin SM-viesteissä ja ikäluokkansa SM-kisojen parikilpailuissa, mikä pienessä seurassa ei ole mahdollista. Niinpä 20-30 Ahkeran nuorta on saanut vuosittain mitalin SM-kisoista.

Seuran omista kasvateista yleisen sarjan mitaleilla 2010-luvulla ovat olleet Sami Aartolahti, Olli Takala, Samuli Lehtinen Hannu Granberg, Ossi Kekki, Wilho Hautala, Janne Kanerva, Lassi Kuva, Heta Tuuri, Noora Pesola, Tiina Leppäkoski, Heli Halonen, Jenna Pihkola ja Neea Honkala.

Kirjoittaja on ollut Etelä-Suomen Sanomien urheilun kesätoimittajana kesällä 1971 ja kirjoittanut urheiluseurahistoriikkeja.

Heikki Helin
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Mielipide

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X