Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Päijät-Häme

Ravintolaelämä

Yökerhojen huippuvuodet takanapäin? - Lahtelainen liikemies: En koskisi pitkällä tikullakaan

Yökerhot näivettyvät, kun nuoriso suuntaa mieluummin ruokaravintoloihin. Anniskelupaikoissa laatu korvaa määrän. Käydään parilla, jos nyt ylipäätään edes baariin päädytään. Treffit sovitaan Tinderissä eikä yökerhoihin tulla edes seuranhaussa. Ruokailu seurustelun muotona on kokenut renessanssin. Nuorison tapaaminen ravintoloissa kielii ravintoloitsijan mukaan kaupungistumisesta ja kansainvälistymisestä.

Yökerhot kannattavat, jos niissä vietetyt illat ovat kosteita. Lahtelainen liikemies Heikki Savolainen on sitä mieltä, että yökerhojen huippuvuodet ovat takanapäin. Kuva: Mirja Hussain

Suomalaisessa yökerhossa myydään illan aikana keskimäärin kolme annosta asiakasta kohden.

Siksi lahtelainen liikemies Heikki Savolainen pitää näppinsä erossa yökerhoista.

- En koskisi pitkällä tikullakaan. Yökerhon pyörittäminen on nykypäivänä maailman hankalinta bisnestä, Savolainen sanoo.

Savolainen tunnetaan monialayhtiö Weststarin omistajana. Hän on osakkaana kulttuuripaikka Torven ja viereisen Tirran toiminnassa sekä omistaa siivun urheiluravintola Seipäästä.

Nykynuoret katsovat illan ohjelman Facebookista ja varmistavat, ovatko kaverit lähdössä. He eivät pyyhällä yöhön yhtä spontaanisti kuin ennen. Jaakko Teittinen, ravintola Torven yrittäjä

- Minulle on tyrkytetty muitakin anniskelupaikkoja Lahdesta. Olen kieltäytynyt jokaisesta.

Savolainen nimittäin aistii aikojen muuttuneen. Kenties 2000-luvun alun juhlakansa on väistymässä.

- Toki yökerhoissa käydään, mutta ei ainakaan alkoholia kuluttamassa.

Yökerhot kannattavat, jos niissä vietetyt illat ovat kosteita.

Yrittäjän on tehtävä tilinsä parissa päivässä, perjantaina ja lauantaina. Muutamassa tunnissa.

Väkeä pukkaa vasta pikkutunteina ja pilkku vilkkuu puoli neljältä.

Savolainen ei pidä yökerhoja tuhon omana, mutta epäilee huippuvuosien olevan takanapäin.

- Nuoret tapaavat nykyään ravintoloissa. Se on trendi. Treffit sovitaan Tinderissä eikä yökerhoihin tulla edes seuranhaussa.

"Ruokapaikat eivät ole enää juhlapaikkoja"

Mamma Maria, Dublin, Seiväs, Kompassi, Tivoli, Capo, Teerenpeli, Club Chicago, Ten Dollars Saloon ja niin edelleen.

Lahden ravintolaelämän pääsisäänkäynti on Vapaudenkadulla.

Eeva Laine ja Lotta Tiitola tapasivat ravintolaruokailun merkeissä. Kuva: Katja Luoma
 

Bistro Popot sijaitsee Vapaudenkadun ja Rautatienkadun kulmauksessa. Eeva Laine ja Lotta Tiitola istuvat ruokapaikan nurkkapöydässä.

Tamperelaistuneet lahtelaiset ovat vaihtamassa kuulumisia.

- Ravintolassa kuulee toisen äänen. Tuskin koskaan tapaamme yökerhoissa. Meluisat paikat eivät ole ystävän näkemistä varten, Laine sanoo.

Ruokapaikat eivät ole enää juhlapaikkoja, sanoo ravintoloitsija Kati Häkkinen.
 

Ravintoloitsija Kati Häkkinen vahvistaa ruokapaikkojen paistattelevan nuorten suosiossa. Häkkinen omistaa aviomiehensä kanssa myös kaupungintalon puiston kulmassa sijaitsevan ravintola Rouxin.

- Ruokapaikat eivät ole enää juhlapaikkoja. Nuoriso puolestaan tuntuu tapaavan nykyisin ennemmin ravintoloissa kuin juhlapaikoissa.

Häkkisen mielestä ravintoloihin kerääntyvä nuoriso kielii niin kaupungistumisesta kuin kansainvälistymisestä.

- Keskustaan pakkautunut nuoriso etsii ravintoloista väljyyttä. Asuntojen keittiöt ovat ahtaita. Ruokailu seurustelun muotona on kokenut renessanssin.

Aikuisten markkinat

Ysäribileitä ympäriinsä ja takavuosien tähtiä joka lavalla, retromaniaa vinyylivitriineissä.

Kirjassaan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot historioitsija Juha Siltala toteaa nostalgian myyvän. Vanhempi sukupolvi hinkuu menneisyyteen, jossa huominen ei huolettanut.

Nuorisotutkimusseura ry:n erikoistutkija Tomi Kiilakoski epäilee nuorison arvon laskeneen markkinoilla.

- Nuorten ostovoima on heikentynyt. Opiskelijoiden kulutusmenot ovat edelleen samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa.

Kiilakosken mukaan myös nuorisokulttuuria on aiempaa vaikeampi kaupallistaa.

- Vielä joitakin vuosia sitten nuoret tekivät pyhiinvaelluksia esimerkiksi musiikin äärelle, levykauppoihin ja konserttisaleihin. Yhtenäiskulttuurin tavoin nuorisokulttuuri on pirstaloitunut.

Lahden yön elämänpuu?

Onnelantien päässä, lähellä Lahden kaupunginsairaalaa on vanha rukoushuone.

Puinen rakennus pantiin myyntiin viime talvena. Lahtelainen yrittäjä Antti Puhakka jätti tarjouksen välittömästi.

Möysän Musaklubi olisi siirtynyt sinne. Popmusiikin pyhätöksi rukoushuonetta ei kuitenkaan hennottu antaa.

- Rukoushuone olisi ollut ainutlaatuinen, mutta kelpaa täälläkin, Puhakka hymyilee entisen H16-klubin ovella.

Möysän Musaklubi muutti H16-klubin tiloihin kesäkuussa. Puhakka osti paikan liiketoiminnan ja kaluston Martin Mustoselta, lahtelaiselta elämäntapayrittäjältä.

Viikko sitten lauteille nousi Atomirotta ja ennen juhannusta keikan heitti Eppu Normaali.

Antti Puhakan mukaan Möysän musaklubin lipuista 30 prosenttia myydään yrityksille ennakkoon.
 

Puhakan mukaan musaklubilla järjestetään syksystä lähtien keikkoja joka viikonloppu.

- Esiintymässä on eturivin artisteja. Heitä ei tarvitse kahdesti kutsua, sillä Mössö tunnetaan ja sen maine on hyvä.

Puhakka odottaa keikkojen houkuttelevan lahtelaisten lisäksi ulkopaikkakuntalaisia. ”Mössö” keräsi Esson huoltoasemalle parhaimmillaan 7000 ulkopaikkakuntalaista kävijää vuodessa.

- Lahti on tien poskessa. Tänne on vaivaton tulla pääkaupunkiseudulta.

Möysän musaklubin lipuista 30 prosenttia myydään yrityksille ennakkoon.

Puhakka pitää yhteistyötä yritysten kanssa oleellisena. Työnantajien työntekijöille varaamat liput tuovat niin uusia asiakkaita kuin takaavat keikkapaikkojen kannattavuutta.

Entinen bensakauppias on pohtinut myös muita ansaintamalleja.

- Mahdollisesti jo ensi syksynä myyntiin tulee lippu, jonka hinnalla käy katsomassa kaikki kuukauden aikana järjestettävät keikat.

Klubin alakertaan mahtuu 700 ihmistä ja yläkertaan 100. Puhakka on varma, että paikat täyttyvät.

- Möysän musaklubille tullaan hyvän perässä.

Puhakka uskoo myös Lahden yöelämän hyötyvän musaklubin olemassaolosta.

- Keikoilta purkautuva yleisö hakeutuu muihin paikkoihin jatkoille. Taksikuskit ovat kiitelleet minua tolpalla kiemurrelleesta jonosta.

Iän ikuinen Torvi

On torstai ja Torven akustinen ilta.

Luotaus Lahden yöelämään käy luontevasti Torvesta. Se on Suomen varhaisimpia diskoja, 50-vuotias.

Vastassa on entinen asiakas Jaakko Teittinen.

Jaakko Teittinen asioi Torvessa toistakymmentä vuotta ennen kuin hänestä tuli sen yrittäjä.
 

Nykyisin hän pyörittää Torvea. Pitäjistä toinen on Antti Sirvo. Molemmat ovat muusikoita.

- Entisen bändin ensimmäinen keikka oli Torvessa, Teittinen sanoo.

Spreijaukset, tägit ja tussikynän jäljet vilisevät silmissä. Torvella on mainetta, siitä liikkuu legendoja.

Kaikkia paikka ei miellytä. Jotkut uskaltautuvat ovelle ja perääntyvät kynnyksellä. Toiset viihtyvät ja tulevat toiste.

Yhtä kaikki, Torvi on ja pysyy.

Teittinen asioi Torvessa toistakymmentä vuotta ennen kuin hänestä tuli sen yrittäjä.

- Välillä kävin asiakkaana ja toisinaan olin bändin kanssa soittamassa.

Sirvo on entisiä asiakkaita hänkin. Sirvo silmäili Torvea neljän vuoden ajan tien toiselta puolelta, Pub Roosterista.

Kolme vuotta sitten Heikki Savolainen kysyi, josko Sirvo siirtyisi sieltä Torveen.

- Heikki soitti ja tiedusteli, josko ottaisin Torven vastuulleni. Pakkasin tavarani, suljin Roosterin ja pyysin kavereita mukaan, Sirvo kertoo.

Sirvo ja Teittinen järjestävät Torven illoista puolet.

- Kysymme bändejä esiintymään, pyydämme tiskijukkia soittamaan ja maksamme viulut. Loput keikoista hoitavat artistien myyjät, Teittinen sanoo.

Ystävysten myötä Torvesta on rakentunut keikkapaikka. Aiemmin siellä soi taustamusiikki, ihmiset tanssivat ja nauttivat. Nyt sijaa on enemmän elävälle musiikille.

Toki myös tempoisia diskoja edelleen pidetään.

Teittinen myöntää uuden sukupolven haastaneen yöelämän.

- Nykynuoret katsovat illan ohjelman Facebookista ja varmistavat, ovatko kaverit lähdössä. He eivät pyyhällä yöhön yhtä spontaanisti kuin ennen.

Kiltti sukupolvi

Suomalaisten juhlimiskulttuuria tutkinut sosiologi Antti Maunu puhuu privatisoitumisesta.

– Privatisoituminen on käytännössä sitä, kun nuoriso ei enää pyöri ostoskeskuksissa tai kansoita kylänraitteja.

Maunun mukaan nuorison loittoneminen julkisista tiloista yksityisiin on tapahtunut vähitellen, vuosien saatossa. Ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika on vähentynyt tunneilla kymmenessä vuodessa.

– Sosiaalinen media ruokkii kehitystä entisestään. Kanssakäyminen muuttuu yhteydenpidoksi Facebookissa tai viestien lähettämiseksi WhatsAppissa. Samalla musiikki virtaa suoratoistopalveluista ja elokuvat pyörivät Netflixissä.

Yhdysvaltalainen psykologi Jean Twenge on kuvannut amerikkalaisnuoria huikentelevaisina, mutta myös konservatiivisina ja turvallisuushakuisina.

Twengen mukaan Tinderiä tarkkaava nuoriso yllättäen kieltäytyy yhden yön suhteista ja sitoutuu edellistä sukupolvea herkemmin.

Suomalaisessa mediassa Twengen luonnehdintoja on empimättä yleistetty myös täkäläistä nuorisoa koskevaksi tiedoksi.

– En sanoisi suomalaisnuorten olevan konservatiivisia. Sen sijaan he ovat kilttejä, säyseämpiä kuin aiemmat sukupolvet, sosiologi Antti Maunu tuumaa.

Maunu olettaa myös nuorison kapinan keskiluokkaista elämäntapaa vastaan laantuneen.

– Nykynuoriso ennemmin haaveilee keskiluokkaisesta elämäntavasta. Omistusasuminen, vakituinen työ tai perheen perustaminen eivät ole heille enää itsestäänselvyyksiä.

Varttuva polvi pyrkii säntillisyyteen. Maunu päättelee tämän vähentävän yöelämän suosiota nuorten parissa.

– Nyt etsitään hetken mielihyvää kestävämpää. Halutaan elää hyvää arkea.

Maunun mielestä 2000-luvun alun bilekulttuuria leimannut yksilöllistyminen ei ole enää luksusta.

– Yksilöllistymiseen liittyvä valinnanvapaus on lisännyt nuorissa epävarmuutta. He pelkäävät väärän valinnan mahdollisuutta. Huoleton itsensä etsiskely voi tuntua harha-askelten ottamiselta.

Ison tuopin loppu

Lahti on Teerenpelin kehto.

Paikan omistaja Anssi Pyysing avasi ketjun ensimmäisen olutravintolan Lahdessa vuonna 1994. Vuotta myöhemmin hän aloitti vaimonsa Mariannen kanssa pienpanimotoiminnan.

- Saatoimme olla ensimmäisiä, jotka tekivät puolukasta olutta. Vasta vuosia myöhemmin kuulin erään virolaisen panimon kokeilleen samaa.

Ravintoloitsija Anssi Pyysingin mukaan asiakkaita kiinnostaa nykyisin enemmän tuopin sisältö kuin sen koko.
 

Panimo toimi aluksi Teerenpelin yhteydessä, mutta sittemmin oluen valmistus siirtyi Lotilan kaupunginosaan.

Taivaanrannan kellarissa sen sijaan tislataan viskiä ja giniä.

Taivaanranta on Teerenpelin sisar, à la carte -ravintola Lahden keskustassa. Pyysingit avasivat paikan vuosituhannen vaihteessa.

- Taivaanranta on Lahden vastaanotto. Vierailun Lahdessa voi aloittaa ruokailemalla Taivaarannassa, nauttimalla oluen Teerenpelissä ja viettämällä illan Teerenrannassa, Pyysing hymähtää.

Myös Teerenpelissä anniskelu on muuttunut aiemmasta.

- Teerenpelin perustamisen aikoihin kapakoihin tultiin kaljalle. Baarimikon kanssa ei liioin keskusteltu. Se oli iso tuoppi ja sillä selvä. Nykyisin asiakkaita kiinnostaa enemmän tuopin sisältö kuin koko.

Pyysingin mukaan kapakan ovi käy kuitenkin yhä samasta syystä kuin ennenkin.

- Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei kukaan kestä yksinoloa pitkiä aikoja. Ravintolat kannattavat niin kauan, kun ihmiset kaipaavat toisiaan.

Juttua muokattu 17.7. kello 16.18. Vanha rukoushuone on Onnelantien päässä, lähellä Lahden kaupunginsairaalaa, eikä keskussairaalaa, kuten jutussa aiemmin luki.

Samuli Niinivuo
samuli.niinivuo@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (5)
SEPPO TUOMINEN

Samuli voisi korjata tuon asiavirheen pois: Onnelantien päässä, lähellä Lahden keskussairaalaa on vanha rukoushuone. Joku voi vielä luulla, että Jehovantodistajien valtakunnansali on myyty.

Di Lemma

Nykyinen yökerhokonsepti on harhautunut alkuperäisestä ja kauas. Korvat halkova säilykemusiikki tai jokin sen tapainen puolipimeässä ei edes kaukaisesti muistuta hienostunutta yökerhoa. Eipä ihme, että jopa nuorisokin alkaa vierastaa moisia paikkoja. Tervepäinen aikuinenhan ei sellaiseen meteliin menekään.

Marolan piika

Toimittajalla käyny aika paha sekaannus: aiemmin keikkoja ei ollut Tirran puolella ja se on muuttunut uusien omistajien myötä. Torvi taas on alusta asti tarjonnut livemusaa.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X