Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: U2:n kannattaisi jo siirtyä nauttimaan veroparatiisien hedelmistä

U2

Songs of Experience

x

Siellä missä uusi U2-albumi, siellä myös pieni kohun möllykkä.

Alkaa tuntua, että setärokkarin kaljamaha roikkuu farkkujen päällä pelkästä kuuntelusta.

Kun yhtye julkaisi edellisen albuminsa Songs of Innocence (2014), se ilmestyi automaattisesti Apple-käyttäjien laitteisiin. Ihmiset hermostuivat, protestoivat, vähintäänkin ihmettelivät. Ja olihan se outoa, että halusit tai et, omistit uuden U2-albumin. Yhtä kaikki: levy sai valtavasti huomiota.Songs of Experience ei sentään tullut automaattisesti puhelimeen, mutta aiheutti kohun popjournalismin piirissä. Rolling Stone -lehti nosti levyn jo ennen sen ilmestymistä vuoden kolmanneksi parhaaksi levyksi, erinomaisten Kendrick Lamarin ja Lorden julkaisujen väliin.

Edellinen Songs of Innocence nostettiin lehdessä julkaisuvuotenaan ykköseksi, ja sen väitetään tapahtuneen Rolling Stonen perustajan Jann Wennerin määräyksestä, joka on U2-laulaja Bonon hyvä ystävä. Diktaattorimainen ote sotii levyjen vuosiäänestyksen periaatetta vastaan. Muissa medioissa levyä pidettiin parhaimmillaankin keskinkertaisena.

Laiskaa ja mielikuvituksetonta

No, entäs Songs of Experience? U2:sta on tullut niin helppo vihan kohde, että nykyään sen kritisoiminen on nolompaa kuin tykkääminen. Silti hyvällä tahdollakaan ja kaiken nolouden uhalla äärimmäisen laiskaa Songs of Experiencea ei voi kutsua hyväksi levyksi.

Bono laulaa valosta ja rakkaudesta (The Blackout, 13 (There is a Light), Lights of Home) banaalisti. Hän yrittää olla universaali, mutta kirjoittaminen on niin ylimalkaista, että lauluja on vaikea kuulla koskettavina tai vilpittöminä.

U2 on kasvanut jo aikoja sitten sellaiseen kokoluokkaan, että sille näyttää muodostuneen mahdottomaksi olla henkilökohtainen. Asiaa eivät auta myöskään mielikuvituksettomat sävellykset ja sovitukset. Stadionrock-kliseet ruksitaan tarkastuslistalta yksi kerrallaan, vailla intohimoa.

Jos jostain yhtyettä voi kehaista niin ainakin siitä, että se on täysin omassa pumpulinpehmeässä todellisuudessaan: Love Is All We Have Left, Love Is Bigger Than Anything In Its Way. Kaikesta kyynisyydestä vapaa Songs of Experience on täynnä niin pöhköjä lauluja, että jos olisi kyse mistä tahansa muusta yhtyeestä, levyn voisi lukea härnääväksi taideperformanssiksi.

Hetken levy jaksaa naurattaa, mutta mitä pidemmälle Songs of Experience etenee, sitä enemmän alkaa tuntua, että setärokkarin kaljamaha roikkuu farkkujen päällä pelkästä kuuntelusta.

U2:n liukuportaat vievät pankkiin, mutta hyviä lauluja sieltä ei ole ainakaan löytynyt.
Arttu Seppänen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X