Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Sarjakuva-arvio: George Herrimanin luoma Krazy Kat sai ansaitsemansa ulkoasun ja uuden käännöksen

Ignatz-hiiri paiskaa Krazy Katia tiilellä. Sehän on vain hyvä asia, ainakin rakastuneen kissan mielestä.

George Herriman

Krazy Kat 1916-1918

Sata vuotta täyttänyt Krazy Kat on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista sarjakuvista, yhdysvaltalaisen George Herrimanin (1880-1944) piirtämä kulttiklassikko.

Ennen Krazy Katia Herriman oli lehtipiirtäjä, joka menestyi urheilusivujen kuvittajana. Vuodesta 1902 lähtien hän kokeili onneaan myös lukuisten sunnuntaisarjojen piirtäjänä.Krazy Kat sai alkunsa vuonna 1910 New York Journal -sanomalehdessä aloittaneesta The Dingbat Family (toisinaan The Family Upstairs) -sarjakuvastripistä ja sen oheishahmoista, pikkuruisesta kissasta ja hiirestä.

Krazy Kat on omintakeisen piirrostaiteen ja sarjakuvakerronnan ilotulitusta.

Kolme viikkoa ensiesiintymisensä jälkeen hiiri paiskasi kissaa kivellä päähän. Hahmoista tuli niin suosittuja, että ne saivat pääsarjan alareunaan oman sarjakuvastrippinsä. The Dingbat Familyn loputtua vuonna 1916 sivuhahmot vakiinnuttivat oitis paikkansa sivun mittaisena sunnuntaisarjana. Krazy Kat oli syntynyt.

Vahvasti valtavirran ulkopuolella

Krazy Katilla oli vankka lukijakuntansa, vaikka suuri yleisö ei koskaan ottanutkaan sitä omakseen. Se on myös ymmärrettävää, sillä sarja poikkesi vahvasti valtavirtasarjakuvasta.

Ensinnäkin Krazy Kat oli näennäisen yksinkertainen kolmiodraama. Siinä kissa rakastaa hiirtä, joka vihaa kissaa. Koira rakastaa kissaa ja vihaa hiirtä, joka paiskoo kissaa tiilillä. Siksi koira, joka sattuu olemaan poliisi, yrittää toimittaa hiiren telkien taa. Kissa taas ei halua hiirtä rangaistavan, koska tulkitsee hiiren tiilet salaisiksi rakkaudenosoituksiksi.

Toisekseen sarja on omintakeisen piirrostaiteen ja sarjakuvakerronnan ilotulitusta. Herriman vie sivun mittaisen sarjakuvan kuva-asettelun äärimmilleen venyttämällä, vanuttamalla ja järjestelemällä kuvaruudut aina uudenlaisella tavalla. Tällä tavoin Krazy Katista muodostui alati muuttuva, unenomainen ja surreaali sarjakuva.

Kolmanneksi sarja on kielellisesti värikäs, runollinen, filosofinen, korkeakulttuuristen viittausten sekä murre- ja slangisanojen sulatusuuni. Mitään Krazy Katin kaltaista ei ollut sitä ennen nähty eikä sen jälkeenkään. Herriman jatkoi sarjansa parissa aina kuolemaansa, vuoteen 1944 saakka.

Mustat sukujuuret

Herrimanin henkilöhistoriasta on vasta hiljattain selvinnyt eräs mielenkiintoinen seikka, joka antaa selityksen hänen salamyhkäiselle persoonalleen.

Herrimanilla oli mustat sukujuuret. Jos asia olisi tullut ilmi Yhdysvalloissa 1900-luvun alun ankarien rotulakien vallitessa, häntä olisi pidetty värillisenä. Tällöin hänestä ei olisi voinut tulla lehtipiirtäjää, eikä Krazy Katia olisi lainkaan olemassa.

Otava on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla Krazy Katin kolmen ensimmäisen vuoden sunnuntaisarjat ilmestymisjärjestyksessä, isokokoisina, entisöityinä ja uudelleen suomennettuina. Loistavasta ja erittäin vaativasta käännöstyöstä on kiittäminen Heikki Kaukorantaa.

Jokke Saharinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X