Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Laura Gustafsson on feministi, joka haluaa hyvän takapuolen - eikä siihen auta meditointi

Seksiä tihkuvalla Pohja-romaanillaan kohauttanut kirjailija arvelee olevansa autofiktiossaan jopa rehellisempi kuin Karl Ove Knausgård.

Laura Gustafsson aikoo pitää loppuvuoden vapaata, mutta leikittelee ajatuksella Pohja-teoksen jatko-osasta. Kuva: Ville Lehvonen

Voisin meditoida, mutta meditoimalla ei saa hyvää persettä, sanoo kirjailija Laura Gustafsson, 34. Hän kertoo, että ei urheilisi lainkaan, jos ei olisi niin kiinnostunut siitä, miltä näyttää.

Mutta miksi kirjailijan takapuolesta pitää puhua lehtijutussa?

Siksi, että minäkuva, keho, seksuaalisuus, naiskuvaan liittyvät paineet ja odotukset, feminismi ja suhde omaan ruumiiseen ovat kaikki isossa roolissa Gustafssonin omaelämäkerrallisessa uutuuskirjassa Pohja.

Gustafsson käy kirjassa läpi seksuaalisen historiansa, raiskatuksi tulemisen, syömishäiriönsä ja äitiyteen liittyvät kielletyt ajatukset. Ja paljon muuta.

Kaikessa on kysymys seksistä, paitsi seksissä. Kirjailija Laura Gustafsson

Kirja on raadollinen, lihallinen, rujo, tabuja rikkova ja henkilökohtainen. Se on myös vaikuttava lukukokemus, joka ei aihevalinnoistaan huolimatta pyri shokeeraamaan lukijaa itsearvoisesti.

Mitä saa sanoa?

Laura Gustafsson paljastaa paljon itsestään, mutta säästää lähipiirinsä.

Kirjassa kaikki sanotaan suoraan ja kaunistelematta, jopa itseään ruoskien. Mutta uhrin asemaan Gustafsson ei asetu.

- Ei tämä ole mikään terapiakirja, vaikka kirjoittaminen terapeuttista olikin. En käytä lukijoita hyväkseni siinä mielessä.

Vaikka teksti on paikoin lukijallekin rankkaa, sanoo Gustafsson, että kirjoittaminen oli hauskaa ja vapauttavaa.

Ajatus kirjasta syntyi nopeasti, kun Gustafsson alkoi perata ikäviä tunteitaan paperille viime vuoden lopulla.

- Kirjoittaminen oli rajankäyntiä sen suhteen, mitä voi sanoa ja mitä tapahtuu, jos sanonkin vielä enemmän. Yleensä päädyin sanomaan enemmän, paljastamaan kaiken.

Suurin ylitettävä raja oli, että uskalsi näyttää itsensä huonossa valossa

- Omaan alennustilaansa oli pakko suhtautua huumorilla. Ehkä tästä on apuakin jollekin, kun puhun asioista, joita ei yleensä jaeta muille.

Raja, jota Gustafsson ei kirjassaan ylittänyt, oli muiden alistaminen saman ruotimisen kohteeksi. Esimerkiksi Gustafssonin vanhemmat esiintyvät teoksessa, mutta heidän roolinsa on suhteellisen pieni.

- Muut ihmiset eivät ole pyytäneet tulla hahmoiksi romaaniini.

Tässä Gustafsson eroaa Karl Ove Knausgårdista, joka toi kohahduttaneella Taisteluni-teossarjalla autofiktion 2000-luvulle. Norjalainen ei säästele teoksissaan läheisiäkään, ja kirjojen takia on käyty oikeutta. Suomessa Riikka Ala-Harja joutui puolestaan myrskyn silmään kiitellyllä Maihinnousu-romaanillaan, johon hän ammensi elementtejä lähipiirinsä syöpätarinasta.

Gustafsson laittaa itsensä tulilinjalle mutta säästää muut.

- Haluan olla eettisesti kestävällä pohjalla, joten en voi laittaa kohteeksi ketään muuta kuin itseni.

Kaikki on totta

Pohja on Laura Gustafssonin neljäs romaani.

Kun kyse on autofiktiosta, korostuu lukijoita kiinnostava ikiaikainen kysymys: kuinka paljon kirjoissa on totta eli kirjailijaa ja kuinka paljon fiktiota?

Kaikki on totta, mikään ei ole keksittyä, Gustafsson linjaa.

Mutta onko kysymyksellä edes merkitystä? Gustafsson sanoo, että ei välttämättä mutta jatkaa kuitenkin ajatusta.

- Totuuden käsite siirtyy, kun jumala nousee ratikkaan tai kun tapaan kolmivuotiaan itseni helvetissä ja hän on Saatana.

Tällöin kyse on mielensisäisestä totuudesta. Onhan alitajuntakin totta. Ja kuvitelmat muokkaavat todellisuutta.

- Kuvitellut asiat - Jumala, raha ja lait - ovat ne asiat, jotka eniten vaikuttavat ihmisten maailmassa, vaikka ne ovat kaikki ihmisen keksintöjä. Tätä viitekehystä vasten todellisuuden etsiminen pelkän materiaalisesti kosketeltavan kautta on hyvin kapea käsitys totuudesta.

Tämän takia Gustafsson kokee olevansa rehellisempi ja totuudellisempi autofiktiossaan kuin Knausgård.

- Ei kukaan voi muistaa napin väriä lapsuuden sohvastaan, se on väistämättä sepitettä. Minä olen läpinäkyvä. Kaikki kirjoitettu on tosia kokemuksia maailmasta, mitään ei ole tarvinnut keksiä.

Teksti on kuitenkin rakennettu kokonaisuus, jolla on tarkoin mietitty dramaturgia ja rytmi. Se on tietoinen tuote ja taideteos, ei objektiivinen dokumentti mistään.

On monenlaisia raiskauksia

Ei liene suuri yllätys, että lööppeihin Pohja-kirjasta nousi seksi.

- Kaikessa on kysymys seksistä, paitsi seksissä. Siinä on kysymys vallasta, Gustafsson siteeraa Oscar Wildeä ja jatkaa.

- Valta on kaikessa ihmisten välisissä suhteissa. Ja se johtaa herkästi väärinkäytöksiin ja pimeyteen. Se on asia, joka kiehtoo minua kirjailijana.

Esimerkiksi seksuaalisen ahdistelun näkyväksi tekevä #metoo-kampanja nivoutuu juuri tähän seksin ja vallankäytön suhteeseen, jota Gustafsson omakohtaisesti kirjassaan perkaa.

- Kulttuuriimme on kätketty naisvihamielisyys. Kaikki ovat tienneet nämä asiat jollain tasolla, nyt ne sanallistetaan. Useimmilla naisilla on näitä kokemuksia. Niiden ääneen lausuminen voi oikeasti edesauttaa muutosta.

Mitä enemmän kokemuksia jaetaan, sitä helpommaksi käy ongelmien havaitseminen ja muutoksen ajaminen.

- Kaikki varmasti tuomitsevat seksuaalisen väkivallan, mutta raiskauksesta on olemassa vain yhdenlainen kertomus: raiskaus on fyysisesti väkivaltainen, tapahtuu jossain puistossa ja tuntemattoman tekemänä.

Kuitenkin valtaosa raiskauksista on jotain muuta. Uhrin voi olla vaikea mieltää kokemus raiskaukseksi, jos se ei vastaakaan virallista tarinaa. Saman ajatusmallin takia uhri saatetaan myös kyseenalaistaa.

Ongelman laajuuden ja sen nivoutumisen koko yhteiskunnanrakenteisiin myöntäminen voi olla vaikeaa.

- Ei kukaan halua ajatella itsensä kaltaisia normaaleja ihmisiä raiskaajina. On helpompi ajatella, että raiskaajat ovat hulluja ja psykopaatteja.

Ei-toivottu lapsi

Painavat aihevalinnat seuraavat Gustafssonia kirjasta toiseen: prostituutio, pahuus, yhteiskunnan romahtaminen ja nyt oman minän perkaaminen pohjamutia myöten.

Gustafsson kertoo tutkivansa itseään kiinnostavia asioita kirjoittamalla. Hän etsii vastauksia. Aina niitä ei kuitenkaan löydy.

Vaikeista asioista puhumisella on myös itseisarvonsa. Pohja-teoksessa on kohta, jossa Gustafsson sanoo suoraan toivovansa, että hän ei olisi saanut lasta.

- Arvelin, että en ole maailman ainoa ihminen, joka tuntee niin. Muillekin ihmisille voi olla terapeuttista, että joku sanoittaa vaikeita ja epämiellyttäviä tunteita. Ja onhan siellä vastapainona muitakin tunteita, positiivisia.

Kirja on tosiaankin myös hauska, mustalla tavalla.

- Ei sitä voisi lukea, jos se ei olisi yhtään hauska. Kaikessa traagisessa, varsinkin kun se liittyy itseen, on helppo nähdä hauska puoli. Tosikkous on oma genrensä, mutta minä en sitä osaa.

Rehellisyys ennen kaikkea

Se, että kirjan kirjoittamisen jälkeen siinä kertomiaan kipupisteitä joutuu spekuloimaan toimittajien ja sitä kautta myös lukijoiden kanssa, mietitytti Gustafssonia ennen julkaisua.

- Mutta minua kiinnostaa ihmisolennon ruumiin ja mielen tutkiminen niin paljon, että se on sen arvoista.

Hänen mukaansa se, mihin kirjan aiheisiin sitä käsittelevässä keskustelussa tartutaan, paljastaa paljon lukijoista ja myös yhteiskunnasta.

Parhaimmillaan se voi tehdä näkyväksi jonkin aiemmin kartellun kipupisteen. Eli taas kaikki kietoutuu totuuden käsitteeseen.

- Ihmisten elämä. Me elämme ei-niin-totuudessa koko ajan. Voisi olla todella hyödyllistä elää totuudessa, Gustafsson ajattelee ääneen.

- Tämä alkaa kuulostaa jo joltain uskonnolliselta läpältä.

- Mutta rehellisyys ja rehellisenä eläminen, Gustafsson toteaa ja kiteyttää samalla uutuuskirjansa laadun ja merkityksen.

Rehellisyyteen kuuluu myös sen myöntäminen, että feministikin saa haluta kiinteän takapuolen.

Hän

Laura Gustafsson

Syntynyt Porvoossa vuonna 1983. Opiskellut kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Teatteritaiteenmaisteri (Teak).

Kirjat: Huorasatu (2011), Anomalia (2013), Korpisoturi (2016) ja Pohja (2017).

Huorasatu oli Finlandia-ehdokas.

Viimeisin näytelmä Kikka Fan Club (Teatteri Jurkka, 2017).

Sai mediataiteen valtionpalkinnon Terike Haapojan kanssa Toisten historia -projektillaan 2016.

Olli Sorjonen
olli.sorjonen@karjalainen.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (3)
tuuli anna

Täytyy sanoa, että aikanaan yrittämällä yritin lukea kirjailijan aikaisempaa teosta "H...asatu", mutta en kyennyt, en käsittänyt,en jaksanut, en tullut hullua hurskaammaksi. Makuja on monenlaisia.

Calmari

Näin se on, joku lukee Aku Ankkaa ja toinen jotain muuta.

Terviispoika

Lauran kirja Korpisoturi on oikeestaan aika hyvä. Tai ainakin mun mieleen.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X