Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Hugo Simbergin teoksesta tulee suomalaisen sielun peili Pohjolan enkeli -dokumentissa

Pohjolan enkeli

Pojat kantavat haavoittunutta enkeliä Hugo Simbergin kuuluisan teoksen toisinnossa Pohjolan enkeli -elokuvassa. Kuva: Finnkino

Tähtiä 2/5

Hugo Simberg maalasi vuonna 1903 taulun, jossa kaksi poikaa kantaa enkelityttöä paareilla keskellä karua maisemaa. Myöhemmin se on nimetty Haavoittuneeksi enkeliksi.

Teoksesta on vähän kuin varkain tullut yksi Suomen rakastetuimmista maalauksista. Ateneumin vuonna 2006 järjestämässä äänestyksessä se valittiin Maamme tauluksi. Titteli on tietysti kunnioittava, mutta tavallaan myös vähän raskauttava tunnustus herkälle teokselle, joka hakee selityksiä.

Ranskalainen Jean-Michel Roux on yksi monista Haavoittuneen enkeliin ihastujista. Hän kävi vuonna 1998 esittelemässä ensimmäisen pitkän elokuvansa Les mille merveilles de l’univers Helsingissä ja on palannut Suomeen sen jälkeenkin.

Tiivistämisen varaa jää

Elokuvassaan Pohjolan enkeli Roux’n lähtökohtana on etsiä suomalaisen sielunelämän erityislaatua Haavoittuneen enkelin kautta. Hän päästää ääneen joukon ihmisiä, joiden elämää teos on jollain tapaa koskettanut.Haavoittunutta enkeliä on toki hyödynnetty elokuvissa ennenkin. Tunnetuimmassa variaatiossa Aki Kaurismäki lainasi sen aihetta suoraan, mutta kainosti elokuvassaan Mies vailla menneisyyttä (2002).

Roux’n puolitoistatuntinen dokumentti on jaoteltu hiukan väkinäisesti kommentoijiensa näkökulmien mukaan. Jokainen näkemys ja kokemus taideteoksesta on aina yksilöllisesti arvokas ja kuulemisen arvoinen, mutta elokuvallisessa kokonaisuudessa tuntemukset muistuttavat sävyiltään liikaa toisiaan. Aina kommentoijan sinänsä merkityksellisen kertomuksen suhde teokseen ei täysin valotu.

Tavallisten ihmisten joukossa on myös julkimoita, joiden läsnäolo mietityttää. Mukana on esimerkiksi jo toista kertaa tänä syksynä valkokankaalla elämästään kertova muusikko Sami Helle. Manuela Bosco piipahtaa kadunkulmassa. Tiivistämisen varaa olisi.

Kuin Miesten vuoro

Kansallisen sielunelämän peilauksena dokumentti muistuttaa Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoroa (2010). Löylyn tilalla toimii nyt kuva. Kyse on eräänlaisesta jalostavasta puhdistautumisriitistä taiteen äärellä.

Hartaan henkevyyden hintana on jälleen erityisesti Suomi 100 -juhlavuodelle ominainen asetelma, jossa taideteoksen rooli sekä alistetaan että kohotetaan eräänlaisen yhteisen sieluntunnon eheyttäjäksi. On hyvä pitää mielessä, ettei Simberg selittänyt teostaan mitenkään.

Kuvauksellisesti Pohjolan enkeli on oudon ahdistava. Ihmisten kasvot ovat tukalan lähellä kameraa ja tausta on sumea.

Digitekniikalla Haavoittuneen enkelin tekstuuri ei välity sen erityisemmin kuin kenen tahansa museossa nappaamassa mobiilikuvassa.

Tyylilaji: dokumentti, S.

Jukka Sammalisto

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X