Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Finlandia Junior -palkitun Nadja Sumasen toinen nuortenromaani on tuskaisen riehakas teiniangstipläjäys

Terveisin Seepra pureutuu siihen, millaista on olla kuusitoista ja tuntea ulkopuolisuutta elämästä.

Nadja Sumanen

Terveisin Seepra

Otava 2017. 264 s.

Finlandia Junior -palkitun Nadja Sumasen toinen nuortenromaani Terveisin Seepra on vakuuttavaa työtä. Se on tuskaisen riehakas teiniangstipläjäys siitä, millaista on olla kuusitoista ja tuntea ulkopuolisuutta elämästä.

Iris Björk on töihinsä kadonneen Erik-isän ja fitness-äärimmäisyyksiin kilahtaneen Irja-ekonomiäidin rikas tyttörukka. Isoveli Kim on häipynyt kovien huumeiden viidakkoon.

Irja tykittää äidinmallia, jonka mukaan naisen päätehtävä on näyttää hyvältä. Iris harrastaa balettia, jossa pitää näyttää liitelevältä, vaikka jalkateriin koskee.

Joogamatolla hän kohtaa toisenlaista fyysisyyttä yhdessä kirjan monista hillittömistä draamallisista tihentymistä.

Iriksen reaktiot pahaan oloon ovat syömättömyys, lintsaus koulusta ja oman kehon viiltely. Hänet ohjataan psykologille, joka ehdottaa nettikirjeenvaihtokaveruutta maaseudulla asuvan tytön kanssa. Iris kirjoittaa ”Seeprana” omaa polkuaan etsivän ”Runotytön” kanssa.

Sumanen hahmottelee viiltävän tarkasti Iriksen lähipiirin. On toki nuortenkirjojen peruskamaa, että päähenkilön yhteydet läheisiin ovat kuin huutelisi planeettojen välisissä etäisyyksissä. Näitä tarinoita tarvitaan, koska ne ovat monelle lukijalle vereslihaisen totta.

Kirjan tragikoomisia huippuhetkiä on Iriksen hapankorppumaisen äidinäidin itsellään kuivattama jouluaatto, joka punertuu jouluyöksi sairaalan ensiavussa, kun Iriksen viiltoa ommellaan kiinni. Yksi super-episodi taistellaan liiduin ja paperein itseilmaisullisella lyhytterapiakurssilla, jonne Irja ja Iris hinaavat äiti-tytär-tyhjiönsä.

Romaani laajenee hienosti Iriksen kokemusmaailmaa laajemmille kaarille Runotytön kautta.

Perheen hersyvän raikas virolainen apulainen Teele, Kimin viljakäärme Oidipus ja isän vanha kinofilmikamera kiinnittävät sekä kepeästi että kipeästi Iristä tervehtyviin yhteyksiin itseensä ja läheisiinsä. Kirjan lopussa on toivontuulta.

Helena Miettinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X