Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Salosen yömusiikki kiiri kosmisena - huippusellisti Nicolas Altstaedt otti ison riskin

Konsertin solisti, sellisti Nicholas Altstaedt osoitti suvereenia barokkiosaamista, mutta horjui Prokofjevin teoksessa. Kuva: Juha Peurala

Sinfonia Lahti

Dima Slobodeniouk, joht.

Nicolas Altstaedt, sello

Sibeliustalossa 12.10.

Olipa hienoa kuulla Esa-Pekka Salosen musiikkia Sibeliustalossa! Sinfonia Lahden kunniakas valinta oli virtuoottinen ja suurimuotoinen orkesteriteos Nyx (2010). Se on saanut nimensä antiikin mytologian vähemmän tunnetulta yön jumaluudelta, jonka inspiroimana Salosen dynaaminen orkesterityyli on virittynyt varjoisan häilyväiselle taajuudelle.

Intensiteetin vähenemistä tämä pakenevuus ei missään nimessä tarkoita. Myöhäisromanttisen värikkäästi orkestroitu teos pyörteili jatkuvassa liikkeessä, ja galaktiset huipennukset vuorottelivat salaperäisten usvien kanssa huikealla nopeudella.Dima Slobodeniouk jos kuka tietää, miten tällainen nykyorkesterimusiikki saadaan hehkumaan. Etenkin jouset olivat ottaneet teoksen tunteella omakseen, ja taituruutta vaadittiin niin käyrätorvilta, klarinetilta, harpulta kuin vibrafoniltakin.

Konsertin alkupuoli kulki mytologisessa hengessä auringonnoususta yöhön, kun aloituksena kuultiin Carl Nielsenin Ateenassa säveltämä, antiikin aurinkohahmon mukaan nimetty Helios-alkusoitto. Nielsenille ominainen elämänvoima leiskuu vahvana teoksessa, joka kuvastaa auringon kiertoa noususta laskuun. Sellojen hämyisistä äänistä alkoi valon lisääntyminen, ja teos keräsi koko ajan lisää voimaa ympärilleen kasvaen käyrätorvien johdolla majesteetillisen kirkkaaksi. Slobodeniouk malttoi pidätellä tehoja kyllin kauan ja annostella voimaa sopivasti huippukohtiin.

Huippukiidossa oleva sellisti Nicolas Altstaedt on vieraillut Suomessa useasti. Lahteen hän tuli mukanaan Prokofjevin Sinfonia concertante, jonka hän esitti nyt ensimmäistä kertaa urallaan. Se, että Altstaedt vasta nyt tarttui järkälemäiseen sellosuosikkiin, kertoo tinkimättömästä urasta, jolla esimerkiksi periodimusisointi ja uudet teokset ovat peruskonserttojen tahkoamista tärkeämpiä.

Oli kuitenkin kiusallista joutua tämän hienon muusikon testiyleisöksi teoksessa, jonka työstäminen oli vielä ilmeisen kesken. Altstaedt aloitti esitellen persoonallisen metallikasta sointiaan ja vahvaa näkemystään, mutta epävarmuus alkoi pian paistaa läpi. Tempot olivat liian nopeat, yksityiskohdat puuroutuivat hutilointiin ja sointi muuttui karkeaksi.

Prokofjevin seikkailullisen teoksen tunteikkuus ja huumori jäivät puuttumaan. Orkesteri soitti jäntevästi, mutta solistin horjunta heijastui siihenkin varovaisuutena. Onneksi lopuksi kuultiin samettisena Bachin 1. sellosarjan sarabande, jossa monipuolinen sellisti osoitti suvereenin barokkiosaamisensa.

Auli Särkiö-Pitkänen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X