Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Silja Vuorikurun elämäkerta Aino Kallaksesta osoittaa taiteilijan ja teosten yhteenkuuluvuuden

Silja Vuorikuru
Aino Kallas. Maailman sydämessä.
SKS 2017. 322 s.

Silja Vuorikurun teos on ensimmäinen laaja elämä ja teokset -biografia kirjailija Aino Kallaksesta. Professori Kai Laitisella oli etuoikeus Kallas-elämänkerran tekemiseen, mutta sitä ei tullut. Laitista rajoitti paradigman henki. Kirjallisuustieteessä vallitsi pitkään näkemys, jonka mukaan kirjailija piti sivuuttaa ja keskittyä vain teoksiin.

Vuorikurun kirja on kirjailijaelämäkerta. Kallaksen elämä ja teokset kumpusivat toisistaan ja auttavat ymmärtämään toisiaan. Häneltä jäi myös pikkutarkat päiväkirjat ja laaja kirjeenvaihto. Tätä nykyä on menossa tutkimuksellinen ja sanataiteellinen Kallas-renessanssi.

Lempilapsen luovuutta tuettiin

Aino Kallaksen (1878-1956) isä Julius Krohn oli fennomaani ja tiedemies. Äiti Minna harrasti kirjoittamista. Kulttuuriperhe asui Helsingissä.

Aino oli lempilapsi, jonka luovuutta tuettiin täysin palkein. Vuorikuru ihmetteleekin, että kun Ainoa kannustettiin taiteilijuuteen, hänen nähtävästi yhtä lahjakasta Aune-sisartaan ohjailtiin toisin. Kun Minna-äiti sairastui elinikäiseen depressioon, Aunesta tuli itsestään selvästi hänen hoitajansa.

Julius Krohn hukkui purjehdusretkellä elokuussa 1888. Tragedia varioitui ydinteemana tyttären tuotannossa. Ainon esikoisteos Lauluja ja ballaadeja ilmestyi 1897 ja systemaattinen uran rakentaminen alkoi. Sen rinnalle tuli avioliitto virolaisen Oskar Kallaksen kanssa.

Pikaihastuminen kielitieteilijä Kallakseen ei johtanut täysin auvoiseen liittoon, joskin kestävään. Skandaalinkäryisessä suhteessa Eino Leinoon Aino ja Eino löysivät toisistaan samanhenkisyyttä, jonka Vuorikuru osoittaa näkyvän Kallaksen teoksissa.

Tie maailmaan aukesi Lontoossa

Vuorikurun kirjan alaotsikko Maailman sydämessä tarkoitti Ainolle Lontoota, missä Oskar toimi 12 vuotta Viron-lähettiläänä.

Ainolle aukesi tie maailmaan. Ennen Mika Waltaria hän oli käännetyin suomalaiskirjailija Englannissa ja Yhdysvalloissa. Hovietiketin vaatimat strutsinsulka-asut huvittivatkin Ainoa, mutta antoivat myös aihetta kateellisiin kommentteihin kekkaloinnista.

Oliko Aino kahden maan, Suomen ja Viron, kirjailija, ja minkä maan kansalainen hän, Venäjällä ja Ruotsissakin asuneena, oli? Vastaukset kysymyksiin vaihtelivat moneen kertaan. Aino puuskahtikin päiväkirjassaan: ”Tuhkani on vietävä laivalla keskelle Suomenlahtea ja siellä jätettävä tuulien haltuun.”

Ulkopuolisuus näkyi tuotannossa

Ulkopuolisuus, kaipaus ja kuulumattomuus vaivasivat Kallasta ja näkyivät monin tavoin hänen kirjoissaan. Monet teokset, kuten Reigin pappi ja Mare ja hänen poikansa perustuivat Viron historiaan. Siellä häntä kuitenkin usein pidettiin muualta tulleena ja Suomessa hänet leimattiin muualle menneeksi. Virolaistaustainen romaani Sudenmorsian oli menestys kummassakin maassa.

Ainoa tuki Suomen ensimmäinen täysipäiväinen kirjallisuuskriitikko Anna-Maria Tallgren. V. A. Koskenniemi veti kymmeniä vuosia Kallaksen arkkivastustajan roolia, mutta edesauttoi hänelle Jenny ja Antti Wihurin elämäntyöpalkinnon, mikä takasi taloudellisen vanhuudenturvan. Hänelle palautettiin Suomen kansalaisuus. Aino kuoli Helsingissä.

Elämä oli suurta draamaa

Aino puhui henkisistä ja ruumiillisista lapsista. Hän sai viisi lasta Oskarin kanssa ja loi henkiset kynällä. Hän jätti ruumiilliset toisten hoitoon, kun lähti synnyttämään henkisiä. Kun ruumiilliset kohtasivat onnettomuuksia, hän käsitteli surujaan kirjoittamalla.

Rakastavaksi äidiksi Vuorikuru Ainon päättelee. Aino kiinnitti huomiota sosiaalisiin epäkohtiin ja vastusti orjuuttamista. Hänen työnsä kumpusivat historiasta ja arkaaista, fantasioivaa tyyliä loi innostus Raamatun vuoden 1642 suomennokseen.

Ainon päätyöt olivat novelleja, balladeja ja näytelmiä. Vuosikausien yritys romaaniksi Hiiu Ungur jäi ikuiseen tulemisentilaan, samoin kuin Ainon ajatus loppuunkulumattomasta elämästä lauseena, joka hakee alati valmistumista.

Vuorikuru ei peitä tutkijanotteellaan valovoimaista ihmistä, joka loi kansainvälisen uran ja jonka elämä oli suurta draamaa.

Helena Miettinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X