Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Virginia Woolfin päiväkirjat antavat persoonallisen kuvan kirjailijaelämän arjesta

Virginia avioitui toimittaja-kirjailija Leonard Woolfin kanssa vuonna 1912. Pariskunta perusti yhdessä Hogarth Press -kustantamon. Kuva: Wikimedia

Virginia Woolf

Päiväkirja I, II, III, IV, V

Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2015-2017. 2244 s.

Aivan aluksi haluan kiittää Savukeidas-kustantamoa kirjallisuushistoriallisesti merkittävästä julkaisusta ja myöntää käännöstyön sankarin mitalin Ville-Juhani Sutiselle.

Woolfin päiväkirjat eivät ole itsemurhaan johtava itsetietoinen sairauskertomus. Hän hahmottaa minuutensa uransa kautta.

Sutinen on suomentanut aiemmin englantilaiskirjailija Virginia Woolfin (1882-1941) Menomatka, Yö ja päivä ja Vuodet -romaanit. Päiväkirjoissa hän tavoittaa modernin proosataiteen suurnimen havaintorikkaan tyylin hyvin.

Woolf aloitti aikuisiän päiväkirjansa kuuden viikon periodilla vähän ennen debyyttiromaaninsa Menomatka (1915) ilmestymistä. Hän ryhtyi toimeen uudelleen kesällä 1917 ja piti tavan yllä kuolemaansa saakka. Päiväkirjat ulottuvat siis ensimmäisestä maailmansodasta toiseen. Mittakaavaltaan - ja stimuloivana aikamatkana - ne vertautuvat Anaïs Ninin päiväkirjoihin ja Simone de Beauvoirin muistelmasarjaan. Niihin verrattuna Woolfin henkilökuva jää tosin vajaaksi kasvuiän ja varhaisaikuisuuden puuttumisen vuoksi.

Platonisen rakkauden yya-suhde

Virginian mielenterveys järkkyi 13-vuotiaana, kun hänen äitinsä menehtyi. Vajaa vuosikymmen myöhemmin Virginia joutui laitoshoitoon kirjallisuuskriitikko-isänsä kuoleman jälkeen. Niin ikään isoveljen ja sisarpuolen kuolemat painoivat älykköä, joka meni naimisiin kansainväliseen politiikkaan erikoistuneen toimittaja-kirjailija Leonard Woolfin kanssa vuonna 1912.

Virginian ja Leonardin perustama kustantamo toi heille valtaa Lontoon kirjallisissa piireissä. Woolfien avioliitto oli kuherrusvuoden petiyritelmien jälkeen platonisen rakkauden yya-suhde. Jotkut vulgaarifeministiset tutkijat ovat syyttäneet Leonardia Virginian itsemurhasta, mutta päiväkirjat vahvistavat yleisempää näkemystä. Sen mukaan Leonard - jota Virginia vertaa humoristisesti koiraan - oli kannustava ja tasapainottava puoliso vaimolleen.

”Tavallinen ilta; onnellisesti kahden, polviamme myöten papereiden keskellä.”

Aloita suoraan utuiselta, runollisen lumoavalta huipulta

Woolf merkitsi ylös ajatuksiaan ”teen jälkeen & sen tarkemmin asiaa miettimättä”. Tämä ilmenee Woolfin kommenteissa työläisnaisista (rumia ja kärkeviä), juutalaisista (vaikka Leonard oli juutalainen), köyhistä (ei käytöstapoja saati jaloja tunteita) ja kotiapulaisista (”kuin kärpäsiä”).

Menneen maailman luokka-asenteiset, Monty Python -tyyppiset möläytykset ja Virginian säälimättömät huomiot sadoista kohtaamistaan ihmisistä (esimerkiksi kollega Katherine Mansfield ”haisee kuin sivettikissa”) erottuvat valtavasta tekstimassasta. Sen pääpaino on arkisten tapahtumien kuvailussa ja kirjoitustyön moninaisuuksissa.

Woolfin tuotantoon tutustumista ei kannata missään tapauksessa aloittaa päiväkirjojen snobistisilta sivuilta, vaan suoraan utuiselta, runollisen lumoavalta huipulta. 1920-luvulla hän hioi arkisesta kokemuksellisuudesta Marcel Proustin (”suurenmoinen”, ”vakuuttava”) tajunnanvirtatekniikan innoittamana kerronnallisen muodon ja emotionaalisesti puhuttelevan sisällön tavoittaneet romaaninsa Rouva Dalloway ja Majakka.

Fantasiaromaani reaktiona rakkauden päättymiseen

Yli kolmensadan vuoden ajanjakson kattava androgyynin aatelisen elämäkerta Orlando (1928) on myös oiva portti Woolfin todellisuuteen nykypäiväisine sukupuolinäkemyksineen, vaikkakin se poikkeaa tyyliltään (”karkeaa tavaraa”) ja kirjoitusmotiiviltaan muista romaaneista.Päiväkirja II ja III sisältävät hajanaisia viittauksia Virginian ”sapfilaiseen” rakkaussuhteeseen Vita Sackville-Westin (”viiksekäs”) kanssa. Kun aristokraattinen sarjarakastaja siirsi kiinnostuksensa nuorempaan naiseen, Woolf reagoi kirjoittamalla romantisoivan, Vitan huolettoman luonteen läpäisemän fantasiaromaanin.

”Kaikki nuo esi-isät, vuosisadat sekä kullat & hopeat ovat onnistuneet jalostamaan täydellisen vartalon.”

Ei itsetietoinen sairauskertomus

Woolfin päiväkirjat eivät ole itsemurhaan johtava itsetietoinen sairauskertomus. Hän hahmottaa minuutensa uransa kautta. Mielenterveysongelmistaan Woolf kirjoittaa harvoin ja lyhyesti.

Menestyksen sallima matkailu luo vaihtuvuutta tekstin ilmakehään 1930-luvun alkupuolella. Intensiivisten työvuosien väsyttämän kirjailijan masentuneisuus syvenee ikääntymisen myötä rinnakkaisilmiönä ”raakalaismaisen” Adolf Hitlerin etenemiselle.

Viimeisestä päiväkirjamerkinnästä neljä päivää ennen hukuttautumista jää kaikumaan arvoituksellinen lause: ”Minä kuvittelen millaista olisi, jos sieluja voisi uuttaa.” Muut vihjeet teolle ovat vähissä.

Harha-aistimuksistakin kärsineen, ilmeisesti bipolaarihäiriöisen Woolfin saama psykiatrinen apu oli nykytiedon valossa yhtä tyhjän kanssa. Antipsykoottiset lääkkeet keksittiin vasta 1950-luvulla. Entä jos Virginialla olisi ollut mahdollisuus turvautua parempaan psykiatriaan lääkehoitoineen?

Natsi-Saksaan liitetystä Itävallasta maanpakoon lähtenyt Sigmund Freud (”kasaan painunut vanha mies, jolla oli apinan kepeä katse & halvaantuneet, kouristuksenomaiset liikkeet”) vieraili hänen teoksiaan julkaisseiden Woolfien luona tammikuussa 1939.

”Tohtori Freud antoi minulle narsissin.”

Pekka Jäntti

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X