Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Jyri Vartiaisen kieli pyrkii kaiken turhan pois pyyhkimiseen ja onnistuu siinä erinomaisesti

Jyri Vartiainen

Ystävä

Poesia 2017. 120 s.

Toinen kuulee, toinen näkee. Toinen eksyy ajatuksiinsa ja miettii kolmatta, toinen on kiinni omassa musiikissaan, vaikkei toinen sitä kuule. Jyri Vartiaisen toinen romaani on lyhyt mutta intensiivinen kuvaus kahden ystävän kesäisestä tapaamisesta ja puistoistuskelusta käsin hahmottuvasta maailmasta.

Teoksessa ei ole lukuja, keskustelu ei katkea, paikka ja tila pysyvät staattisesti koko teoksen ajan samoina.

Ensimmäisen romaanin tavoin Vartiainen pureutuu Ystävä-teoksessaan maailmaan taiteellisen linssin läpi. Ystävyksistä toinen kirjoittaa, toinen säveltää. Ympäristö avautuu molemmille eri aistien välityksellä: näkijä unohtaa kuunnella, kuulija nähdä.

Lisäksi minä-kertojan mietteet lipuvat tuon tuosta menetettyyn rakkaussuhteeseen. Syntyy päänsisäistä puhetta, keskustelu moninkertaistuu.

Dialogi on sisällöltään eksentristä. Se on kiinni sen kaltaisissa tapahtumien, muistojen ja tunteiden nyansseissa, joita rutinoitunut havaitsija harvoin ymmärtää aistia.

Assosiaatio lykkii ystävysten keskusteluja eteenpäin. Ohipuhumisen ja syvän ymmärryksen vuoropuhelu kulkevat keskustelussa rinta rinnan.

Vartiaisen kieli on hiottua mutta täyttä. Vaikka kuvatut ajatuskudelmat ja aistivoimaiset keskustelut ovat haasteellistakin hahmotettavaa, kieli pyrkii kaiken turhan pois pyyhkimiseen, kirkkauteen ja onnistuu siinä erinomaisesti.

Teoksessa ei ole lukuja, keskustelu ei katkea, paikka ja tila pysyvät staattisesti koko teoksen ajan samoina. Satamaan kävely jää haaveeksi, ystävä etsii rajattua tilaa, jossa ”on pakko vähän yrittää”. On oman tilan rakentaminen, äänimuurauksen ja ”mielikuvituskeskustelujen” tekeminen ja Antti Hyryn Uuni. Samanlaista verkkaisuuden vaikutelmaa ja ympäristön omaehtoista haltuunottoa.

Ehkä Vartiaisen toinen romaani jää kuitenkin assosiatiivisuudessaan osin tunnekylmäksi ja ulkokohtaiseksikin. Ei keskustelunaiheiden keveyden vuoksi, vaan pikemminkin niiden ajoittaisen raskauden ja hitauden tähden. 120 sivuun on tiivistetty paljon ja sellaisella volyymillä, että taukoja on otettava - tai luettava uudestaan.

Sanna Jääskeläinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X