Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Summer Up -lauantaina muisteltiin vuosituhannen vaihteen tunnelmia, toisaalta katseltiin myös tulevaisuuteen

Sanni esiintyi Summer upin lauantaissa. Kuva: Viena Kytöjoki

Summer Up

15.7. Mukkulan tapahtumapuisto, Lahti

Vaikka suurimmat Yhdysvaltalaistähdet esiintyivätkin G-Eazya lukuun ottamatta jo perjantaina, oli Summer Upin lauantai ohjelmaltaan varsinainen taidonnäyte. Kotimaisista artisteista oltiin saatu aikaiseksi kattaus, josta ei totisesti puuttunut draaman kaarta ja kontrasteja. Yleisölle tarjoutuikin erinomainen tilaisuus kuulla ja katsella kevyen musiikin kehitystä aina millenniumin ajoista nykyhetkeen ja vähän tulevaisuuteenkin.

Päivä käynnistyi Arttu Lindemanin voimin. Hän on ehdottomasti 2010-lukulainen hahmo. Ura on käynnistynyt Youtube-videoiden voimin, eikä tätä kirjoittaessa hänen ole ollut tarpeen julkaista edes täyspitkää albumia. Sen sijaan etenkin hieman nuorempien  kuulijoiden mieleen olevia singlejä löytyy jo useita. Aika näyttää, tuleeko Lindemanin suosio kestämään samoin kuin vaikkapa perjantaina villinneen Robinin. Lindemanin jälkeen esiintynyt Adi L Hasla jätti kylmäksi. Laulut kun olivat teemoiltaan ja toteutukseltaan kovin tuttua klubitusta. Hänen esityksestään puuttui persoonaa, mutta sitä saatiin seuraavassa esityksessä niin hyvässä kuin pahassakin. Lavalle asteli nimittäin Reino Nordin. Hän on ristiriitainen hahmo, kulkenut pitkän tien uran alkuaikojen reggae-tunnelmista elektronisempaan ilmaisuun. Välissä on käyttäydytty huonosti niin televisiossa kuin ratinkin takana.

Nordinin parhaat laulut ovat aidosti iskevää, koukukasta poppia, esimerkiksi Antaudun on vastaansanomaton helmi.

Seuraavaksi tehtiin aikahyppy kauas menneisyyteen. Härski rap-trio MC Taakibörsta julkaisi aikanaan vain yhden klassikko-EP:n, ja silti heidän Tavastian paluukonserttinsa myytiin loppuun kolmena iltana peräkkäin. Illan toinen nostalgia-akti oli entinen lapsitähti Pikku G. Festivaalin uudemmat artistit saivat kuitenkin ajattelemaan, että 2000-luvun alussa ei ollut paremmin, vaan huonommin.

Kiinnostava kontrasti vallitsi myös perätysten esiintyneiden Asan ja Mikael Gabrielin välillä. Mikael Gabriel on valinnut eräänlaisen pahan pojan imagon. Se on kovin päälle liimatun oloinen, mutta tuotannoltaan parhaat kappaleet, kuten Kovaa vakuuttavat silti. Asa puolestaan on pioneeri, joka on tehnyt upeaa työtä tehdessään rap-lyriikasta persoonallista kansallisrunoutta. Hän raivasi aikanaan tietä Paperi-T:n kaltaisille tekstikeskeisille räppäreille.

Jos festivaalia on jostain moittiminen, niin naisartistien vähäisestä määrästä: perjantain kaikki artistit olivat miehiä, mutta onneksi lauantaina nähtiin loistavat esitykset sekä hyvässä nousussa olevalta Evelinalta että Sannilta, joka jälleen kerran osoitti olevansa tämän hetken todellinen, suvereeni ykkösartisti. Hänen kappaleensa ja energiansa ovat omalla tasollaan, parasta mitä pop-musiikille on hetkeen tapahtunut.

 Sannin ja JVG:n keikat olivat sellaista timanttia, että G-Eazy joutui hieman hankalaan asemaan. Hänen hittinsä eivät ole yleisölle niin tuttuja, ja karismassakin jäädään jälkeen näistä taiteilijoista, jotka vievät suomalaista nykymusiikkia aina kohti kirkkaampaa tulevaisuutta.

Petri Poutiainen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X