Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kuusamon maalaava Juuso-karhu ei nyt ehdi maalata, sillä aikaa verottavat naimapuuhat - Juuson näyttely avautui Kuhmoisissa

Kuusamon Suurpetokeskuksessa elävää Juuso-karhua pidetään Suomen suurimpana karhuna. 17-vuotias karhu painaa liki 500 kiloa.

Maalari kierii ja kiehnää kirkkaissa väreissä, talloo maalausalustaa ja lopulta istahtaa sen päälle. Välillä otetaan hiukopalaa ja maata pötkötellään.

Näin työskentelee Juuso, Kuusamon Suurpetokeskuksessa asuva karhu, joka maalaa tauluja. Nyt Juuso-karhun töistä on koottu näyttely.

Se on esillä kesän ajan Kuhmoisten Riihigalleriassa. Siellä puitteet ovat mitä osuvimmat karhun näyttelylle: hirsistä rakennettu galleria, "erämaa-ateljee" sijaitsee metsän siimeksessä, solisevan joen rannassa.

Taiteilija ei ollut paikalla viime keskiviikkona vietetyissä näyttelyn avajaisissa, mutta esittäytyy yleisölle seinälle heijastetulla videolla. Riiheen, hämyiseen valaistukseen on ripustettu kymmenkunta tassunjälkien täplittämää maalausta. Yksi niistä on saanut nimekseen Nyt lähti lapasesta.

Juuso-karhun maalaus on saanut nimekseen Nyt lähti lapasesta.
 

"Ekspressionistista ja viehättävää"

Idea Juuson kutsumisesta Riihigalleriaan syntyi viime kesänä. Kuhmoisten kirjaston kesätyöntekijä ehdotti näyttelyistä vastaavalle Sohvi Koskiselle, että Juuson töistä saisi hyvän näyttelyn. Koskiselle maalaava karhu ei vielä silloin ollut tuttu, mutta hän löysi netistä kuvia Juuson töistä ja innostui.

- Minusta se on aika hauska. Teokset ovat viehättäviä ja ekspressionistisia.

Juuso maalaa pyörimällä maalissa ja tallustelemalla levyjen tai paperien päällä. Ensimmäisen näyttelynsä se piti tammikuussa Helsingissä.

Kun Juuso alkoi niittää mainetta maalauksillaan pari vuotta sitten, myös kriittiset äänet heräsivät. Kysyttiin, voiko karhun maalausta kutsua taiteeksi tai onko edes sopivaa, että eläimen töille järjestetään näyttelyitä.

Koskinen ei ajattele näin, vaikka kertookin tarkistaneensa näyttelyn muilta taiteilijoilta, onko heillä mitään karhutaiteilijaa vastaa. Kukaan ei pannut pahakseen. Koskisen mielestä Juuson avulla on myös levitetty tärkeää tietoa karhuista.

- Minusta Juuso ei ole narrin asemassa, vaikka joku niinkin ajattelee, näyttelyn kuratoinut Koskinen sanoo.

Juuso pitää lemmekästä taukoa

Juuso piti ensimmäisen näyttelynsä tammikuussa galleria Ruplassa Helsingissä. Sittemmin teoksia on ollut esillä myös Aamulehden toimituksessa Tampereella. Lehden mukaan lukijat ostivat lähes 700 Juuson maalauksesta tehtyä vedosta.

Taidekaupoista kertyneillä tuloilla on muun muassa korjattu Suurpetokeskuksessa elävien karhujen uima-allasta.

Koskisen mukaan Juuson maalauksia olisi otettu Riihigalleriaan enemmänkin. Liekö karhun maalausinto tyrehtynyt vai kauppa käynyt niin hyvin, ettei saatavilla ollut enempää? Tätä on varmaan kysyttävä Suurpetokeskuksen isännältä Sulo Karjalaiselta.

- Tänä kesänä ei ole vielä keretty maalaamaan. Juusolla on ollut nyt tyttöset mielessä, kun se heräsi talvilevosta, Karjalainen sanoo.

Lempi leiskui Juuson ja Reeta-karhun välillä viime kesänäkin, mutta jälkikasvua ei kuitenkaan talven aikana kuulunut. "Pahin aika" eli paritteluaika alkaa Karjalaisen mukaan olla kohta ohi. Sitten ehtii taas maalatakin.

"Juuso oli innokas heti"

Karjalainen kertoo yllättyneensä kovasti Juuson teosten saamasta suosiosta. Maalausvillitys alkoi kolmisen vuotta sitten, kun Suurpetokeskuksessa vieraili saksalainen nuori pariskunta. He olivat kiinnostuneita karhuista ja olisivat halunneet ikuistaa karhun tassunjäljen.

Vahaan jäljentämisestä ei tullut mitään, joten alustaksi kokeiltiin valkoiseksi maalattua kipsilevyä.

- Juusohan palasteli sen heti, mutta joihinkin isoihin paloihin saatiin tassunjälkiä, Karjalainen kertoo.

Myöhemmin Karjalainen ja Pasi Jäntti jatkoivat kokeiluja vanerilla, ja Juuso näytti tykästyvän puuhaan. Myös jälki teki maalarin avustajiin vaikutuksen.

- Laitettiin pöydälle levyjä ja värejä, ja Juuso oli innokas heti. Se nousi levyjen päälle ja veteli käpälällä taululle ja kävi pitkälleen ja pyöri. Kun meistä taulussa alkoi olla mielenkiintoisia kuvioita, otettiin levy pois.

- Karhu oli itsekin ihan maalissa. Oli vaikka minkä värinen elukka. Mutta värit lähti, kun se kävi uima-altaassa.

Kuusamon Suurpetokeskuksen isännän Sulo Karjalaisen mukaan Juuso oli heti innokas, kun maalauspuuhaa kokeiltiin ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten.

Juuso maalaa sormi-, kasvo-, ja marjapohjaisilla väreillä vanerille ja paperille. Käytännössä maalaus sujuu niin, että maaleja pursotetaan levyille ja papereille ja tarvikkeet jätetään Juuson tarhaan. Se saa ryhtyä läträämään, kun siltä tuntuu.

- Juuso on innostunut siitä, mitä ihminen tekee. Se on mielellään kaikessa mukana, Karjalainen sanoo.

"Juuso oli jo pentuna erikoinen persoona"

Jo pentuna Juuso viihtyi ihmisen lähellä. Se kulki Karjalaisen perässä ja viihtyi sylissä.

- Juuso oli jo pentuna erikoinen persoona. Hän oli hyvin ystävällinen, eikä koskaan suututellut, Karjalainen muistelee.

Juuson kanssa Suurpetokeskuksessa elää viisi muuta karhua: Vyöti, Tessu, Nätti, Niisku ja Reeta. Karjalainen on jakanut kotinsa karhujen kanssa 1990-luvun alusta lähtien. Ensimmäiset karhut olivat kolme pentua, joiden emo oli ammuttu. Pennut kuljetettiin Karjalaisen luo ja hän alkoi hoivata ja ruokkia niitä maidonvastikkeella.

Yksi pennuista, Tessu, asuu suurpetokeskuksessa edelleen. Juuso on sen jälkeläinen.

Mukana myös Tanssivat pennut

Riihigallerian näyttely on omistettu kokonaan karhuille. Juuson työt ovat saaneet rinnalleen Eino Viikilän humoristiset karhuveistokset.

Niissä karhut esiintyvät ihmismäisinä ja asettavat ihmisten tavat hullunkuriseen ja kriittiseenkin valoon. Karhut ajavat moottoripyörillä, mutta laittavat myös kiväärin kanssa kulkevat metsästäjät kuriin.

Jos Juuson teoksia on esillä vähänlaisesti, kymmenissä luontokuvissa esittäytyy kokonainen tarina metsän kuninkaasta, Suomen luonnosta ja vuoden kierrosta.

Palkittu luontokuvaaja Antti Leinonen on seurannut karhujen elämää kaikkina vuorokauden aikoina, auringon laskussa, hämyisessä aamu-usvassa ja öisen revontulitaivaan alla.

Karhujen ja ahmojen kuvaamiseen erikoistunut Leinonen on voittanut Vuoden luontokuva -palkinnon kolmesti, ja maailman suurimmassa luontokuvakilpailussa, BBC Wildlifessa Leinonen on palkittu 13 kertaa, useammin kuin kukaan muu suomalaiskuvaaja.

Luontokuvaaja Antti Leinonen on erikoistunut kuvaamaan karhuja ja ahmoja. Kuvassa Karhujen paini. Kuva: Antti Leinonen

Valtteri Mulkahaiselta nähdään puolestaan kuvia karhunpennuista. Mukana on kuuluisuuteen ampaissut otos kolmesta leikkivästä pennusta. Vuonna 2013 otettu kuva on herättänyt ihastusta myös kansainvälisesti, eikä ihme. Valokuvassa pienet pennut seisovat takajaloillaan kuin piirissä ja nostelevat käpäliään. Aivan kuin ne tanssisivat.

Valtteri Mulkahaisen pentukuvat ovat herättäneet huomiota myös kansainvälisesti. Kuvia on julkaissut yhdysvaltalainen Daily Mail -lehti. Kuva: Valtteri Mulkahainen

Karhun kantapäillä -näyttely avoinna Riihigalleriassa Kuhmoisissa 13.8. asti.

Jutun otsikkoa korjattu 26.6.2017: muutettu alkaa-sana sanaksi aikaa.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X