Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Maria Peura iskee novelleillaan lukijaa suoraan palleaan

Maria Peura on tullut tunnetuksi Timo K. Mukan hengenheimolaisena. Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho

Maria Peura
Tunkeilijat
Teos 2017. 222 s.

Maria Peura (s. 1970) järisytti jo ensimmäisellä romaanillaan On rakkautes ääretön (2001), joka kertoi insestistä ja pedofiliasta. Pellossa syntynyt Peura on vakiinnuttanut paikkansa Timo K. Mukan perinteen jatkajana. Seksi ja kuolema sekä ahdistavat ihmissuhteet ovat Peuran kipualueita. Tunkeilijat jatkaa tuttua linjaa. Karmeiden kohtaloiden lomaan on sujautettu viistoa huumoria. Ironia rakentuu usein novellin minäkertojan itsepetoksesta.

Tehokkaimmin tämä tulee esille Uunissa, jossa lapsensa häkään tappanut mies kirjoittaa tuntojaan vakuutellakseen syyttömyyttään. Irvokkuus rakentuu hiljalleen ja etenee aste asteelta, aavistelevasti: ”Parhaansa teki äitikulta, kyllin hyvä äitikulta. Tulinhan näillä käsillä vähän kuristaneeksikin, pakkohan se oli, kun äiti sillä tavalla muistutteli.”Kirje tyttärelle on karmea novelli dominoivasta, itsemurhalla uhkailevasta äidistä. Peura osaa rakentaa asetelmansa vaivihkaa, siten, että kulminaatiokohta yllättää. Turvapaikanhakijat ovat tälläkin kertaa keskeisessä osassa, mutta heidät kuvataan yhtä ristiriitaisiksi hahmoiksi kuin muutkin Peuran ihmiset. Vastaanottokeskuksissa käytetään valtaa, ja siihen voi syyllistyä yhtä lailla terapeutti tai ruuanjakaja.

Epätasainen kokonaisuus

Kokoelma on kuitenkin melko epätasainen. Jotkut novellit jäävät hahmottomiksi, ja ne kärsivät maalailevasta sanakieputtelusta.

Tervetullutta vastapainoa tuo pohjoisen kielimuoto. Avausnovelli Aavasaksan hotelli, kuvaus alaikäisten tyttöjen ensimmäisestä kapakkaillasta, on tummanpuhuvassa komiikassaan raikastava. ”Soli niin täynä se se laattia. Soli aivanko ulkomailla. Ihmiset tanssit ja huusit ja lauloit ja niin monila kielilä, että mulla meni pää siittäki jo sekasin. Ruottia ja suomea ja enklantia ja meänkieltä ja herratun aika norjaaki."

Monet Tunkeilijoiden novelleista ovat kuin isku palleaan. Rajattu, vinksahtanut näkökulma suorastaan huutaa totuudellisuuden puoleen.

 

Eija Komu

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X