Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Naton terroristijahti kutsuu Suomen parhaita poikia lahtelaisen Jere Laineen sotaromaanissa

Jere Laineen sotatrillerissä urhea suomalaiskapteeni taistelee terroristeja vastaan maailmalla ja Suomessa. Kuva: Juha Peurala

Jere Laine
Al Thar - Kosto
Nordbooks 2017. 335 s.

Lahtelainen Jere Laine on tullut tunnetuksi mahdollisten maailmojen jännityskirjailijana. Hänen fiktionsa rakentuu sen varaan, että tapahtumat voisivat periaatteessa olla totta. Näin oli esimerkiksi edellisen Sota 2016 -teoksen kanssa, jossa Suomen ja Venäjän välille syttyi kansainvälisen konfliktin sivujuonteena sota.

Uutukaisessa Laine kuvaa Isiksen terrorismia vuosina 2015-2017. Aihe on tietysti valitettavan ajankohtainen, sillä uutisista saa lukea harva se päivä sieppauksista ja terrori-iskuista eurooppalaisiin suurkaupunkeihin.

Yksinäinen, viisas susi

Kirjan keskushenkilö, kapteeni Juha Roos, on kovin tutunoloinen sankarihahmo jännityskirjallisuudesta. Hän on yksinäinen susi, joka ei oikein osaa olla muiden kanssa mutta hoitaa oman tonttinsa järkkymättömällä ammattitaidolla. Kuvioon kuuluu tietysti myös se, että Roos on peloton ja jokseenkin kuolematon.

Salaisissa erikoisjoukoissa palvelevan Roosin tehtäväkenttä on kansainvälinen, sillä Suomi liittyy Laineen kirjassa Natoon. Urhea suomalaiskapteeni joutuu taistelemaan terroristeja vastaan niin Syyriassa, Saksassa kuin lopulta Suomessakin. Usein Roosilla leikkaa vähän paremmin kuin esimerkiksi saksalaisilla ja ruotsalaisilla kollegoilla, jotka ovat melkoisia sähläreitä tai suorastaan petollisia.

Kirjan toinen päähenkilö on avustustyöntekijä Leena Rautanen, joka joutuu SPR:n hommissa Syyriassa Isiksen panttivangiksi. Kolmas kerrontataso avautuu terroristien näkövinkkelistä.

Ihmiskuvaus ontuu

Aiemmin itsekin armeijassa palvellut Laine on ilmeisen kiinnostunut sodankäyntiin liittyvistä teknisistä härpäkkeistä. Luotettavimmat aseet esitellään nimeltä, lisäksi on joukko strategisia karttoja.

Ensimmäiset sata sivua vetävät hyvin. Laine osaa kirjoittaa vauhdikkaita toimintakohtauksia, joissa ei kaunistella tappamisen raakuutta. Myös tunnettujen suomalaispoliitikkojen karikatyyrit ovat herkullisia, vaikka niitä onkin nyt mukana vähemmän kuin edellisessä kirjassa.

Juonikuvion kaavamaisuus (isku, pelastusoperaatio, jälkipyykki) alkaa kuitenkin pidemmän päälle hieman tökkiä. Myös jotkin keskeiset juonenkäänteet (päällimmäisenä Suomen pikainen liittyminen Natoon) tuntuvat huterasti perustelluilta.

Samalla lukija alkaa toivoa kirjalta syvällisempää ihmiskuvausta. Varsinkin Leenan hahmo jää kovin luonnosmaiseksi, vaikka hän ehtii sentään synnyttää kaappaajalleen lapsen ja joutuu myöhemmin painiskelemaan Suomessa moraalisesti täysin mahdottomalta tuntuvan elämäntilanteen kanssa.

Roos hoitaa omia sotatraumojaan tietysti viinalla. Korkin kiinni laittaminen ei kuitenkaan näytä tuottavan minkäänlaisia vaikeuksia siinä vaiheessa, kun Nato kutsuu taas parhaita poikiaan.

Epäuskottava loppu

Romaaninsa huipennuksen Laine kirjoittaa Hennalaan, joka muuttuu kirjassa pikavauhtia pakolaisten vastaanottokeskuksesta Naton arktisten joukkojen koulutuskeskukseksi.

Laine tuntee punatiilikasarmit kuin omat taskunsa, mutta presidentti Putiniin liittyvä loppuratkaisu tuntuu silti kovin epäuskottavalta.

 

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X