Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Lapset-teoksen lukeminen sujuu hitaasti, mutta apua tarjoavat hieno kieli ja huumori

Satu Taskisen Lapset-kirjan päähenkilö on Navid, eurooppalaisen elämäntavan ääressä tuskaileva kunnon ihminen.

Kirja-arvio

Satu Taskinen

Lapset

Tämän teoksen olisin halunnut nauttia äänikirjana. Lukukokemuksena Satu Taskisen Lapset on keskittymistä vaativa ja äärimmäisen intensiivinen matka opettajana työskentelevän Navidin seurassa.

Jännite ei synny teoista. Navid lähtee koulusta iltapäivällä etuajassa pahoinvoinnin vuoksi ja ehtiäkseen lapsenlapsen juhliin. Pitäisi ostaa lahja, pitäisi vaihtaa vaatteet, pitäisi saada ajatukset kasaan.

Sen sijaan mies harhailee, jää istumaan autoonsa, hikoilee, päätyy pahoinvoinnin vuoksi lääkäriin, huomaa autonsa siirretyn pois, lähtee metrolla hakemaan sitä, ajaa harhaan, kirjautuu hotelliin, päätyy syömään liikaa tutussa ravintolassa.

Navidin sisäinen puhe ryöppyää, kommentoi, ihmettelee, muistelee ja tuskailee.

Keskiluokkainen opettaja haluaisi löytää syitä ja vastauksia. Miksi vaimo Sara ei tule kotiin? Miksi maahanmuuttajaperheen poika Ismail on lakannut puhumasta? Miksi yritys rakentaa koti, ansaita rahaa ja tehdä joskus kalliita ostoksia on muuttunut kuvottavaksi asiaksi epätasa-arvoisessa maailmassa? Koko teoksen maailma suodattuu miehen aivojen läpi yhden iltapäivän ja illan aikana.

Teoksen nimi Lapset viittaa Navidin oppilaisiin, naapurin maahanmuuttajaperheen lapsiin, omiin tyttäriin ja lapsenlapsiin. Mielen kerroksista kuoriutuu lisäksi monta tasoa, joissa Navid pohtii itseään lapsena ja suhdettaan kaikkiin maailman lapsiin.

Wienissä asuva Taskinen on sijoittanut kaikki kolme romaaniaan nykyiseen kotimaahansa. Esikoisromaanin Täydellinen paisti (2011) päähenkilö on epävarma vaimo, joka haluaa rakentaa sukulaisille unohtumattoman juhlapäivällisen. Katedraali-teoksen (2014) neuroottinen tavarankerääjä Tea on ajautunut eroon perheestään. Navid, eurooppalaisen elämäntavan ääressä tuskaileva kunnon ihminen, sopii jatkumoon. Lapset-teoksen lukeminen sujuu hitaasti, sillä teksti etenee yhtä pötköä alusta loppuun asti. Apua tarjoavat hieno kieli, sieltä täältä pilkahtava huumori, uudet näkökulmat ja halu tietää, miten Navidin lopulta käy. Loppu on pakahduttavan hieno.

Ina Ruokolainen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X