Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Stephen Kingin uutuus maistuu välityöltä

Stephen King

Etsivä löytää

Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2017. 389 s.

Elävä kirjailija - uhka vai mahdollisuus?

Kun kyseessä on Stephen Kingin (s. 1947) romaani, elävä kirjailija on uhka, joka saattaa mennä kirjoittamaan aivan vääriä asioita kajahtaneen fanin lempihahmosta. Niin tapahtui muinoin Piinassa, ja samasta aiheesta ammentaa Bill Hodges -trilogian keskimmäinen osa Etsivä löytää.

John Rothstein (J. D. Salingerin ja John Updiken risteymä) on tiivistänyt toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaisen angstin palkituissa ja suosituissa Jimmy Gold -romaaneissaan, päässyt Time-lehden kanteen ja erakoitunut. Morris Bellamy on pikkurikollinen ja pettynyt lukija: hänen mielestään Rothsteinin romaanisarja loppuu sopimattomasti.

Bellamy murtautuu Rothsteinin kotiin, jonka kassakaapista löytyy tuntuvasti dollareita ja kaksi julkaisematonta romaanikäsikirjoitusta. On vuosi 1978.

Toisessa tasossa eletään vuotta 2009. Saubersien perhe kituuttaa finanssikriisin mainingissa. Tom-isä menee jonottamaan työpörssiin ja joutuu ”Mersumiehen” yliajamaksi. Toisin kuin moni muu, Tom selviää luunmurtumilla.

Aikatasoja yhdistää talo, jossa Saubersit asuvat. Se on vankilasta vapautuvan Morris Bellamyn entinen koti.

Kliseemäinen loppukiri

Kekseliäs juonirakennelma on romaanin parasta antia erinomaisen lapsikuvauksen lisäksi. Kokonaisuudesta paistaa kuitenkin välinäytöksellisyys.

Stephen Kingin parhaissa teoksissa on poikkeuksellinen kerronnallinen draivi. Sitä Etsivä löytää ei tavoita, vaan romaani vaikuttaa vain toteuttavan ideansa rutiinimaisesti. Toki Kingin rutiini on enemmän kuin useimpien jännityskirjailijoiden maksimi.

Bill Hodges -trilogian aloittanut Mersumies leikitteli dekkariudellaan. Etsivä löytää on yksioikoisempi trilleri, joka lipsuu kirivaiheessaan kliseiseksi.

Bill Hodgesin hahmoon romaani ei tuo erityistä lisää, mutta varsinaiseksi ongelmaksi muodostuu tarinan antagonisti Morris Bellamy. Hän jää korsisarjan psykopaatiksi verrattuna Piinan Annie Wilkesiin tai Mersumiehen Brady Hartsfieldiin, jonka hyiseen seuraan lukija pääsee uudelleen trilogian päätösosassa.

Pekka Jäntti

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X