Kulttuuri ja viihde

Galleria Nuovossa esittäytyvälle Sara Oravalle maalaaminen on samalla meditaatiota

Sari Oravalla on tapana meditoida ennen maalaussession alkua. Myös maalaaminen itsessään toimii ajattelun jatkeena. Kuva: Sami Kuusivirta

Näin se menee: Sara Orava sulkee silmänsä ja asettuu risti-istuntaan lattialle. Jos nyt olisi tosi kyseessä, saisimme odottaa ehkä tunnin tai kaksi. Sitten Orava alkaisi maalata.

Siihen tarvitaan kuitenkin aina myös malli. Sellaisena Oravalle toimii vanha lakana, jonka hän taittelee haluamansa näköiseksi. Lakanamytyn poimuja ja laskoksia Orava on maalannut nyt jo useamman vuoden ajan.

Maalaaminen on Oravalle samalla eksistentiaalista pohdiskelua. Lakana sopii hänen tarkoitusperiinsä täydellisesti, sillä se on yhtä aikaa konkreettinen ja täysin abstrakti.

- Yritän pitää mieleni vapaana odotuksista, toiveista ja peloista. Että se koko juttu syntyisi puhtaasti siinä hetkessä, Orava kertoo.

Orava myöntää, että aina hetkeen keskittyminen ei oikein onnistu. Esimerkiksi Donald Trumpin valinta presidentiksi oli herkkävaistoiselle taiteilijalle niin kova shokki, että sitä eivät ankarimmatkaan meditaatioharjoitukset pystyneet taltuttamaan.

- Toisaalta sain Trumpin ansiosta vihdoin maalattua loppuun yhden työn, jonka kanssa olin ollut puoli vuotta jumissa. Sen nimeksi tuli Puristus. Joskus järkytys voi lisätä luovuutta, Orava hymähtää.

Valoisesti kellertävä Epävarmuus ja valo syntyi Puristuksen jälkeen.
 

Kohti pyhää

Galleria Nuovossa uusia töitään esittelevä helsinkiläinen ei ole Lahdessa ensimmäistä kertaa. Vuonna 2011 hänet nähtiin samassa paikassa kuvanveistäjä Minna Tuomisen kanssa. Silloin Oravan maailma oli vielä vihertävän harmaa ja raskas. Töissä oli myös selvästi erottuvia muotoja - esimerkiksi tasoja, oksia ja nauhoja.

Sittemmin vallan ovat ottaneet punaisen ja sinisen sävyihin maalatut orgaaniset muodot.

- Se on sellaista aaltoliikettä, edellinen työ johtaa toiseen, ja hiljalleen sitä huomaa liukuvansa johonkin suuntaan. Kunnes jossain vaiheessa alkaa tulla takaisin, Orava kuvaa.

Laskokset eivät ole Oravalle päämäärä vaan vain väline. Tarkemmin katsottuna läpikuultaviin muotoihin näyttää toisinaan kätkeytyvän salaperäisiä ihmishahmoja, verisuonia tai sisäelimiä. Toisaalta Oravan isokokoiset työt saattavat tuoda mieleen avaruuden tähtisumuja esittävät teleskooppikuvat. Pienessä on suuri ja toisinpäin.

Hengellisyydestä ja uskonnoista kiinnostunut Orava sanoo itse jahtaavansa töissään sielua tai pyhän kokemusta.

- Taide ja uskonnot pyörivät lopulta samankaltaisten asioiden ympärillä, hän arvelee.

Vaikka työn lähtökohtana on yleensä tietty väri tai tunnelma, komposition Orava sanoo hakevansa kehollisuuden kautta: sen pitää tuntua oikealta. Aloittamista vaikeampaa on usein lopettaminen.

- Joskus tulee tilanteita, että on vaikea lähteä työhuoneelta. Jotain keskeneräistä työtä on vain pakko katsoa koko ajan, Orava kuvaa.

Tänään on näin (tempera ja öljy, 2016).
 

Tanssijan temperamentti

Vuonna 2012 Kuvataideakatemiasta valmistuneesta Oravasta piti oikeastaan alun perin tulla balettitanssija. Maalaaminen oli kuitenkin itsestään selvä kakkosvaihtoehto.

- Piirtäminen ja maalaaminen ovat aina kulkeneet vahvana tanssin rinnalla. Niissähän on paljon samaa, kehollisuus, herkkyys ja toisaalta kurinalaisuus. Tavallisiin päivätöihin en ole koskaan sopeutunut, opettajan hommat pois lukien.

Orava maalaa temperalla, joka on vanhojen mestarien käyttämä tekniikka. Hänellä on kuitenkin tapana lisäillä töihinsä tehoja öljyväreillä.

- Öljyväri on perusluonteeltaan raskaampi, Orava huomauttaa.

Temperatöissä väripigmentti sidotaan maalauksen pintaan kananmunalla. Niitä kuluu Oravalla tukuttain, ja ne pitää tietysti vähentää verotuksessa.

- Siinä voi olla selittelemistä, jos ne päättävät joskus ottaa minut verotarkastukseen, hän hymähtää.

Sara Oravan näyttely Galleria Nuovossa (Mariankatu 16 B) 22.4.-21.5.

Sara Oravan maalaukset näyttävät toisinaan sisäelimiltä.
 

Kuka?

Sara Orava

Syntynyt 1975. Asuu ja työskentelee Helsingissä.

Taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2012. Vapaa Taidekoulu 2000.

Yksityisnäyttelyitä: Galleria Ama (Helsinki, 2017), Galleria Aarni (Espoo, 2013), Alte Rathaus (Oberkirch, Saksa, 2013), Keravan taidemuseo (2007).

Teoksia esimerkiksi Kiasman ja Amos Andersonin museon kokoelmissa.

Naimisissa, kaksi lasta.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi

Lue seuraavaksi X