Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Näyttelyarvio: Kitkaisten maisemien kosketuksia galleria Kipinässä

Jarkko Rantanen: Rakenne (öljy alumiinille, 2017).

Galleria Uusi Kipinä

Näyttelyt avoinna 30.4. asti

Kipinän näyttelyt liikkuvat kolmesti maisemissa, jokainen eri tavoin konfliktien muistumien rajoilla.

Kotimaanikävä koskettaa Miia Aution valokuvissa, joissa Ruandasta Eurooppaan paenneet asettuvat sekä nykyisiin että synnyinmaansa maisemiin. Autio näyttää kaunista ja tavallisuudessaan samaistuttavaa Ruandaa, joka on mediassa jäänyt sotakuvaston jalkoihin.

Kuvateoksista välittyy vahvana se, kuinka maisema asuu ihmisessä. Kuinka olemme kasvaneet ja kiin(nit)tyneet tähän metsikköön, noihin rinteisiin.

Kuvat ja kuvattujen kertomukset tuovat sodan mielettömyyksiä paenneet lähemmäs katsojaa, yksilöinä. On lohdullista lukea, että alun muukalaisuuden jälkeen lähes kaikki ovat kotiutuneet Eurooppaan. Samalla kuvista ja riveistä huokuu kipu menetetystä kotimaasta ja palaamisen mahdottomuudesta.

Sisällissodan historiaa

Jarkko Rantanen keskittää maalauksissaan katseensa suomalaisen metsäluonnon yksityiskohtiin. Taiteilijan näkökulma on rauhan keskellä elävän ja metsissä käyskennelleen, mutta matkat katveisiin ja rutakoihin paljastavat omien sotiemme metsittyneitä arpia ja muistoja.

Rantasen viittauskohtia ovat parin vuosisadan takaiset ihanteelliset kuvaukset antiikin maisemista ja siirtomaista, joilla muun muassa osoitettiin oman valtion herruutta suhteessa vieraaseen, eksoottiseen.

Rantasen huomaama, ehkä jo vieraaksi käynyt sisällissotahistoria omassa kamarassamme kyseenalaistaa eksoottisuutta sinänsä, sanoen: Katso, täälläkin.

Teoksista välittyy vahvana se, kuinka maisema asuu ihmisessä.

Luonnonvalo korostaa päivää ja yötä alumiinille maalatuissa teoksissa. Etenkin yön kuvissa jokin satunnainen humuksesta nouseva epämääräisyys pääsee valoon. Väri luistelee herkästi pois metallipinnalta ja tekee maalauksista hyvänlaisesti tottelemattomia. Kookkaat, räväkät maalaukset kuitenkin häiriköivät toisiaan päällekkäin ripustettuina.

Nautittavaa täsmällisyyttä

Anu Haapasen teokset ovat hallitumpia kuin Rantasen, mutta niissäkin on kurittomuutta.

Tuomiopäivän taivaita ja outoja vesiä mieleen nostavasta maalaamisesta aistii fyysisyyden: Lastaa pitelevä käsi on jarrutellut puupinnassa, maali on lähtenyt luistoon nihkeilyn jälkeen. Kitka ja keveys, harkittu ja arvaamaton vaihtelevat. Haapanen on halunnut ja malttanut pysyä maalaamisen olemuksessa, mikä näkyy nautittavana täsmällisyytenä.

Teoksista kiehtovimpia ovat vähiten tuttuja elementtejä sisältävät pystysuuntaiset. Juuri kun luulen saavani kiinni häivähdyksestä tunnistettavuutta, se lipeää karkuun.

Jatkuva irti päästäminen sekä liike mielikuvien ja maalauksellisuuden välillä on yksi teosten voimaelementti. Maisemallisuus tuntuu syntyneen maalaamisen liikkeen ja siitä nautiskelun puolivahinkona.

Maria Ollikainen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X