Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Mystisten laulujen mies Joose Keskitalo näkee unta talosta, joka ei jätä rauhaan

Joose Keskitalo teki aiempaa toivontäyteisemmän albumin. Lauluntekijässä itsessään toivoa ja iloa herättää kevään eteneminen. Pian Saimaa vapautuu jäästä ja torikahveille pääsee veneellä. Kuva: Aki Roukala
Joose Keskitalo näki samaa unta, uudestaan ja uudestaan, kymmenen vuoden ajan.

Unessa oli talo, jossa Keskitalo asui lukioikäisenä Savonlinnaan muutettuaan. Niin kuin unissa usein, vanha puutalo muuttaa muotoaan ja paikkaakin, mutta ongelma on aina sama. Kun Keskitalo pääsee sisään taloon, hän huomaa, ettei se olekaan enää hänen. Mies yrittää saada yhteyttä talon omistajiin, mutta he ovat saavuttamattomissa, kuin tuolla puolen.

Unet jatkuivat vuosikausia, ja Keskitalo yritti jopa vuokrata tyhjilleen jääneen talon muutettuaan takaisin Savonlinnaan. Tuosta vainoavasta talosta syntyi laulu, Rottala Revisited.

Laulu on Keskitalon tuoreella albumilla Julius Caesarin anatomia.

Lähikaupan kassalta löytyy portti toiseen todellisuuteen

Joose Keskitalo on luonut kahdeksan albumin ja yli kymmenen vuoden mittaan omintakeisen, tunnistettavan tyylin tehdä ja esittää musiikkia. Hän on yhtäältä rönsyt karsinut minimalisti, toisaalta tekstinsä merkityksillä täyttävä tarinankertoja, joka kurottaa järkitiedon tuolle puolen. Sanoituksissa soivat ikiaikaiset symbolit, raamatulliset kuvat ja omakohtaiset unet ja muistot. Niiden avulla Keskitalo taiteilee vallan ja vapauden, piilotuksen ja paljastuksen, pimeän ja valon nuoralla.

Uudella albumilla kaatunut diktaattori kootaan uudelleen palasista ja hetken kestävälle transsinkaltaiselle matkalle vie lähikaupan kassalta löytynyt portti.

Kovin paljon Keskitalo ei lähde avaamaan kappaleitaan. Ne ovat usein hänelle itselleenkin mysteeri.

- Ja annan niiden myös pysyä sellaisina. Voi olla, että jossain vaiheessa ymmärrän, mitä olen nähnyt ja kirjoittanut tai sitten en. Mutta mie en ota siitä paineita enkä yritä kiirehtiä tai väkisin keksiä merkityksiä, Keskitalo sanoo.

- Jos unia tulkitsee liikaa, merkitykset kaventuvat, eivätkä olekaan enää kestäviä.

Ei synkkyyttä synkkyyden vuoksi

Keskitalon tekstejä on kuvattu myös inhorealistiksi tai makaabereiksi. Niissä raajat katkeavat ja hautausmaan mullat kutsuvat. Kahdeksas albumi Julius Caesarin anatomia tuntuu kuulijan korvaan aiempia levyjä toivontäyteisemmältä. Laulaahan Joose, kuinka "pian kaikki vaikeudet ovat ohitse" tai "ei tunnu enää maailman raskas paino".

Keskitalo kyllä tunnistaa väitteen lisääntyneestä toivosta ja allekirjoittaakin sen, vaikka ei lauluja tehdessään varsinaisesti tavoitellut valoisuutta.

- Synkkyys ja valoisuus eivät välttämättä ole niin kaukana toisistaan. Voi olla synkkyyttä synkkyyden tähden tai sitten synkkä onkin tehokeino valoisampaan valoon, Keskitalo sanoo.

- En koe tehneeni koskaan synkkiä kappaleita synkkyyden itsensä vuoksi.

Niin, pimeydestä pimeyttä vastaan, Keskitalo lauloi Tule minun luokseni, kulta -albumilla (2009).

- Uusi albumi leijuu enemmän ilmassa siinä missä aiemmat ovat olleet suu täynnä multaa.

Vireen antoi venäläinen bardi

Edellisellä Ylösnousemus-levyllä (2014) lauluntekijän visio oli tehdä tekstivetoinen, narratiivinen albumi. Jotta se saattoi toteutua, musiikin oli annettava tilaa.Julius Caesarin anatomiaa työstettäessä visio oli toisenlainen. Nyt tilaa sai vuorostaan laulu.

Uudella albumilla Keskitalo on lyöttäytynyt yhteen The Mystic Revelation of Teppo Repo -trion, eli Arwi Lindin, Otto Eskelisen ja Eero Tikkasen kanssa. Musiikillinen summa on aiempaa rikkaampi.

Niin levyllä kuin keikoilla soivat harmonikansukuinen bandoneon, kontrabasso, saksofoni ja huilu. Melodioissa virtaavat svengaava jazz ja Balkanin romanimusiikki, Etelä-Amerikan rytmit ja Latinalaisen Amerikan cumbia. Kitaran vireen antaa venäläinen barditraditio.

Keskitalo harjoitteli venäläisen laulajan ja runoilijan Bulat Okudzhavan käyttämää virettä. Okudzhava on Vladimir Vysotskyn ohella tunnetuimpia bardeja, Neuvostoliitossa eläneitä laulaja-lauluntekijöitä.

- Okudzhavan vire on pikkasen lyyrisempi kuin Vysotskyn vire tai länsimaalainen perusvire, joka on kompromissi. Siinä äänet eivät soi ihan niin kauniisti kuin venäläisessä musiikissa.

- Olen kuunnellut venäläistä lauluntekijämusiikkia ihan oman musiikin tekemisen alusta saakka, ja se on vaikuttanut aina. Yritin tehdä venäläistä bardimusiikkia, mutta siitä ei tullut ihan sellaista. Tavallaan epäonnistuin surkeasti, jos onnistuminen on sitä, että onnistuu imitoimaan. Imitoiminenkin on tärkeää, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jossakin vaiheessa siitä on luovuttava.

"Maailma on jo täynnä hyviä biisejä"

Keskitaloa ei kiinnosta tehdä hyviä biisejä. Hän tekee itselleen merkityksellisiä lauluja. Syy tehdä musiikkia on keksittävä joka kerta uudelleen.

- En tee lauluja, jos en löydä mitään syytä niiden tekemiseen. En halua tehdä hyvää biisiä sen tähden, että se on hyvä biisi. Maailma on jo täynnä hyviä biisejä. Ei se kaipaa yhtään enempää. Laulujen on oltava merkityksellisiä minulle.

Tästä ajatuksesta kaikki myös alkoi. Lukioikäinen Keskitalo kuunteli ystäväänsä, joka soitti kitaraa ja kirjoitti omia lauluja.

- Ne eivät olleet sellaisia lauluja, joita kuulee radiossa. Ne kertoivat oikeasta elämästä, hänen elämästään. Laulut eivät olleet tyhjänpäiväistä musiikkia.

Keskitalo alkoi tallentaa lukemaansa, ajatuksiaan ja uniaan pieneen muistikirjaan. Sellainen Keskitalolla on usein mukana keikoillakin. Kun mustakantinen vihko täyttyy, sivuja täytyy kumittaa.

- En halua, että vihkoja on liian monta.

Rottalan talosta Keskitalo näkee vähemmän unia kuin ennen. Hän ei saanut nuoruusvuosien kotiaan enää itselleen, mutta osti toisen talon. Siinä hän asuu nyt perheensä kanssa.

Silti keikalla Tampereen Työväen Teatterin klubilla Keskitalo kertoo talosta, joka vainoaa häntä.

Talosta, jonka hän vielä pistää palamaan.

Joose Keskitalo keikalla Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa 21.4.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X