Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Pelkoa ja kuvotusta Amerikassa - Juha Itkosen tuohtunut reportaasikirja alentuu trumpmaisuuteen

Juha Itkonen teki reportaasikirjan Trumpista, Yhdysvalloista ja maan historiasta. Kuva: Jussi Helttunen

Kirja-arvio

Juha Itkonen

Minun Amerikkani

Otava 2017. 350 s.

”Näinkö kansakunnat suistuvat raiteiltaan, sodat käynnistyvät, maailmanhistoria kiertää ikuista luuppiaan? Näinkö Hitler nousi valtaan?”

Kirjailija Juha Itkonen oli paikalla, kun Donald Trump kampanjoi Iowassa viime vuoden tammikuussa. Itkonen kävi Yhdysvalloissa seuraamassa presidentinvaaleja uudestaan toukokuussa ja lokakuussa, ja todisti lopulta Trumpin virkaanastujaisia Washingtonissa pari kuukautta sitten.

Reportaasit neljästä matkasta muodostavat Minun Amerikkani -teoksen. Kyseessä ei ole pelkkä vaalidokumentti, vaan Itkonen esittelee lavealla, viehkeästi maalailevalla tyylillään tuttuja ilmiöitä Yhdysvaltojen historiasta: Detroitin auto- ja musiikkiteollisuutta, jenkkifutista, baseballia, Elvis Presleytä, orjuutta, Martin Luther Kingiä, tv-sarjoja.

Lisäksi Itkonen muistelee aiempia reissujaan Yhdysvaltoihin ja valaisee, kuinka ”olen kirjoittanut Amerikan lähes jokaiseen kirjaani”.

Mutta nuo jäävät sivuseikoiksi, sivujen täytteeksi. Minun Amerikkani on kirja kielteisistä tunteista, jotka Donald Trump aiheutti etenkin vastenmielisillä ja valheellisilla puheillaan.

Minun Amerikkani käy tuskallisesti läpi kaiken raivon ja epäuskon, jota Trumpin kampanja synnytti - ja on vaikea kuvitella lukijaa, joka haluaisi ihan heti palata viime vuoteen.

Itkonen yrittääkin kirjoittaa myös epämääräisesti tulevaisuuteen, jossa Trump on ”tuhonnut maailman”. Näin teos pyrkii rinnastumaan Olavi Paavolaisen vuoden 1936 esseistiseen matkakirjaan Kolmannen valtakunnan vieraana.

Vaikka Trumpin populismissa on vähän hitlermäisyyttä, rinnastuksessa ei ole mieltä. Paavolainen kirjoitti aikana, jolloin tiedonvälitys oli hidasta ja puutteellista, kun se nykyisin on reaaliaikaista ja ylenmääräistä. Kansallissosialismin ideologinen kirittäjä oli stalinismi, Trumpin protektionistinen kapitalismi on reaktio liberaalille kapitalismille.

Sitten toisen maailmansodan kaikki Yhdysvaltojen presidentit ovat surmauttaneet ihmisiä ympäri maapalloa, aidosti rauhantahtoinen Jimmy Carter muiden mukana. Ne teot jäävät Barack Obaman retoriikan ja Trumpin trumppaamisen - nimi mainitaan 298 kertaa - varjoon.

Itkosen mukaan Trump ”ehtii kuolla ymmärtämättä miksi oli elossa”. Hän arvostelee Trumpin ulkonäköä ja ikää, paasaa kvasitieteellisesti Trumpin ”binääriaivoista” kuin myöhempien aikojen rotuneurologi ja toivoo Trumpille ”vaikkapa syöpää”.

Ehkä tuossa on samaa suomalaista humanismia kuin Aki Kaurismäen kommentissa ”rikkaiden ja poliitikkojen tappamisesta ihmiskunnan pelastuksena”.

Surkuhupaisimmaksi Minun Amerikkani menee kohdissa, joissa Itkonen sujahtaa prosaistin vapaudella käsittelemiensä ihmisten aivoihin. Seuraavassa Obaman miete vallanvaihdon jälkeen.

”Olisinpa kuollut niin kuin Kennedy, niin en olisi ikinä joutunut todistamaan tätä: toivoni katoamista, muutosta, joka kiistatta on muutos, muttei minun muutokseni.”

Lääkkeet!

Itkonen muistelee kirjassaan myös aiempia, ennen vuoden 2016 vaaleja tekemiään Amerikan-reissuja.
 

Pekka Jäntti

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X