Kulttuuri ja viihde

Teatteriarvio: Ilmeikäs ilmaisukaan ei pelasta Pasi Lampelan Granadaa paasaukselta

Granadan rooleissa nähdään näyttelijäpariskunta Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti. Kuva: Kansallisteatteri

Kansallisteatteri
Granada
Kantaesitys 15.2. Willensaunassa

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Pasi Lampela työstää jälleen ihmissuhteita. Kansallisteatterissa kantaesitetty draamakomedia Granada tarjoaa harmittavan vähän uutta ajateltavaa. Rakkautta ei joko ole olemassakaan kuin romanttisissa romaaneissa tai se on silkkaa sattumaa.

Kiinnostavin piilisi jossakin välimaastossa.Granadassa intohimoisen suhteen muutama vuosi sitten päättäneet Harri (Risto Kaskilahti) ja Kirsi (Sari Puumalainen) tapaavat uudelleen. He viettävät viikonlopun Espanjassa ja kepeän lomailun sijaan päätyvät ruotimaan suhdettaan ja sitä, mitä siitä ehkä on jäljellä tai vielä löydettävissä.

Taustalla kohisee kaikenlaista. On Harrin loppuun kuluttava työ rikospoliisina. On punaorvoksi jäänyt isoisä ja Espanjan ja Suomen sisällissodat. Niitä Kirsi tutkii lehtijuttua varten. Sotateema on väkinäisen oloinen, mutta toimii hotellihuoneessa räjähtelevän parin vertauskuvana.

Mies ja nainen käyvät omia sisällissotiaan tietämättä, millaisena he sodasta selviävät.

Taitavaa kehonkieltä

Granada on tekstivetoinen näytelmä. Hetkittäin se ajautuu paasaamaan ja etäännyttää. Puhuvatko toisilleen tutut ja ihojensa alle päässet näin? Pääparin tunteet vaihtelevat alati ja sanat käyvät karjunnan kokoisiksi. Energiaa on, mutta ehkä kuitenkin samastuttavuuden kustannuksella.

Näyttelijäpariskunta Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti tekevät parhaansa herättääkseen tekstin eloon. Odotetusti Risto Kaskilahti tekee innokasilmeistä Harria isoilla liikkeillä ja ilmeillä, välillä pistämällä flamencoksi tai muuttumalla taisteluareenan häräksi.

Puumalainen piirtää viileämpää ja kovapintaista Kirsiä varsinkin vivahteikkaalla äänellään. Tästä syntyy hyvää vastavoimaa. Kaiken kaikkiaan kehonkieli on taitavaa niin huumorin kuin haavoittuvuuden, kevyen ja syvän hetkillä.

Siitä huolimatta toinen puoliaika tuntuu jo jahkailevan.

Musiikki raikastaa

Raskauden raikastaa lavan nurkassa soittava PK Keränen, 22-Pistepirkosta tuttu muusikko. Keräsen kitara murisee kuin etäinen ukkospilvi. Se leikkaa keskelle tilanteita ja puhaltaa niihin happirikasta ilmaa, välillä tosin oudoissakin kohdissa, juuri kesken aikamme yhteiskuntaa luotaavien puheenvuorojen. Keräsen soittoa olisi kuunnellut ehdottomasti enemmänkin.

Tapahtumat pitäytyvät intiimisti hotellihuoneen seinien sisällä. Lattiaa peittävä murumatto on oikeastaan aika nerokas. Hiekalta näyttävä muju lentää kiivaiden askelien alla ilmaan kuin sinkoilevien sanojen huutomerkkeinä.

Millamari Uotila
millamari.uotila@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi

Lue seuraavaksi X