Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kotimaa

Suomessakin kymmeniä pakkoavioliittoja vuosittain - teot jäävät pimentoon

Oikeusoppineet eivät kaipaa erilliskriminalisointia vaan tapausten tunnistamista ja tuomista päivänvaloon. Martin Scheinin ehdottaa avioliiton 18 vuoden alaikärajaa ehdottomaksi.

Suomessa paljastuu kymmeniä pakkoavioliittoja vuosittain. Oikeusministeriön selvityksen mukaan viranomaisyhteistyö takkuaa. Pakkoavioliittoa pelkäävät kääntyvät mieluummin järjestöjen kuin viranomaisten puoleen. Kuva: Mirja Hussain

Rikosoikeuden asiantuntijat eivät pidä tarpeellisena pakkoavioliiton kriminalisointia rikoslakiin omana nimikkeenään.

Erilliskriminalisointia suuremmaksi ongelmaksi koetaan se, että teot jäävät pimentoon. Oikeusoppineet nostavat esiin myös vihkijän rikosoikeudellisen vastuun sekä tapausten tunnistamisen ja velvollisuuden ilmoittaa niistä eteenpäin.

- En näe syytä erilliskriminalisointiin. Nykyiset rikosnimikkeet ovat riittävän kattavia. Ongelmana on piilorikollisuus ja näytön hankkimisen vaikeus, jos myös pakotettu haluaa vaieta, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Oikeusministeriössä lokakuussa valmistuneen selvityksen mukaan Suomessakin tapahtuu vuosittain kymmeniä pakkoavioliittoja. Tarkkaa tietoa pakkoavioliittojen määristä ei ole.

Kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin European University Institutesta muistuttaa, että Euroopan neuvostossa laadittu Istanbulin sopimus edellyttää myös rikosoikeudellisia sanktioita sekä avioliittoon pakottamisesta että maasta toiseen houkuttelemisesta pakkoavioliiton tarkoituksessa.

- Minusta pitää ensin arvioida huolellisesti, kattavatko nykyiset rikosnimikkeet nämä teot. Jos uuteen erilliseen rikosnimikkeeseen päädytään, säännöksen pitää mielestäni olla tarkkaan rajattu ja huolellisesti kirjoitettu, Scheinin sanoo.

Tapaukset päivänvaloon

Pakkoavioliitot on kriminalisoitu muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Itsenäistä kriminalisointia on perusteltu ennen kaikkea symbolisilla syillä: teon kirjaaminen rikoslakiin omana nimikkeenään viestittää selkeästi siitä, ettei tekoa voi hyväksyä missään olosuhteissa.

Scheininin mielestä luonteeltaan symbolisia kriminalisointeja tulisi välttää.

- Rikoslain tulee olle viimekätinen keino silloin kun muut ratkaisut eivät riitä, hän sanoo.

- Symboliarvoa varmaan olisi, mutta rikosoikeutta ei ole syytä käyttää pelkästään symbolimielessä, jos kriminalisoinnilla ei muuta saavuteta, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mielestä kaikkein tärkeintä olisi saada tapaukset päivänvaloon. Hän nostaa esiin toisen epäkohdan, tyttöjen silpomisen.

- Tärkeintä olisi tunnistaa tapaukset, joissa on syytä epäillä rikosta ja puuttua niihin päättäväisesti. Nyt näyttää siltä, ettei edes lasten silpomiseen puututa ollenkaan, vaikka aivan varmasti niitä tulee sosiaali-, koulu- ja terveysviranomaisten tietoon. Näillä kaikilla olisi velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille, suoraan lastensuojelulaissa olevan velvoitteen perusteella.

Yhteistyö takkuaa

Pakkoavioliittoihin sovelletaan Suomessa nykyisin ihmiskauppaa tai pakottamista koskevaa lakia. Sellaisia tapauksia ei kuitenkaan ole, joissa ihmiskauppalakeja olisi sovellettu pakkoavioliittoihin.

Ongelmana on myös se, ettei pakkoavioliitoista tehdä rikosilmoituksia.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan viranomaisilla ei ole riittäviä valmiuksia vastata pakkoavioliittoihin liittyviin oikeudellisiin haasteisiin. Esimerkiksi viranomaisyhteistyö takkuaa.

- Ottaisin esiin vihkijän rikosoikeudellisen vastuun: vihkijän tulee varmistaa, että molemmat osapuolet täysin vapaaehtoisesti solmivat avioliiton. Jos hän ei tätä tee tai peräti tietoisesti hyväksyy pakkoavioliiton, hän syyllistyy virkavelvollisuuksiensa loukkaamiseen, joka jo nykyisin on rikos, Scheinin sanoo.

Kansainvälisten selvitysten mukaan noin neljännes tai kolmannes länsimaissa esiintulevista pakkoavioliitoista on lapsiavioliittoja. Oikeusministeriössä selvitetään parhaillaan alaikäisten avioliittoa koskevien säännösten mahdollisia muutostarpeita.

- Avioliittolakia pitäisi ehkä muuttaa niin, että 18 vuoden alaikäraja tehdään ehdottomaksi tai ainakin että poikkeusluvalle säädetään oma alaikärajansa, esimerkiksi 17 vuotta, Scheinin sanoo.

Scheininin mukaan silloin, kun toinen avioliiton osapuolista on alle 18-vuotias, tarvitaan tavallista suurempaa huolellisuutta sen varmistamisessa että avioliitto on vapaaehtoinen.

- Hyvinkin voi sanoa että olettama vapaaehtoisuudesta korvautuu päinvastaisella olettamalla.

Tolvasen mukaan alaikäisten avioliitoissa myös lastensuojelutoimet ovat mahdollisia.

- Ja jos avioliittoon pakotettu on alle 16-vuotias, toteutuu myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän seksuaalirikoksen tunnusmerkistö, Tolvanen sanoo.

Tarja Koljonen / Uutissuomalainen
tarja.koljonen@uutissuomalainen.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
FM

Onko imaamien suorittamilla avioliittoon vihkimisillä (ja avioliiton purkamisilla) minkäänlaista juridista asemaa Suomessa, jos on, millainen?

Miten toimitaan sellaisissa tapauksissa, jos Suomeen hakeutunut on ilmoittanut iäkseen vaikka 14 mutta haluaakin pian avioitua ja siksi ilmoittaa oikean ikänsä?

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X