Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lumpusta syntyy priimaa muotivaatetta - lahtelainen keksintö niittää mainetta ja kunniaa

Siinä ei ole aikoihin ollut mitään uutta, jos käytettyjä vaatteita kierrätetään uusille käyttäjille. Siinäkään ei ole uutta, jos hylätyille kankaille löytyy sellaisinaan muuta käyttöä kuin mihin ne alun perin valmistettiin. Mutta se on jo jotain, jos tekstiili hajotetaan teollisuuden raaka-aineeksi ja vasta sitä kautta uusiksi tuotteiksi. Lahdessa on tehty keksintö, joka on alansa edelläkävijöitä.

Lahden ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Kirsti Cura ja mekatroniikan opiskelija Jaakko Zitting uskovat, että poistotekstiilien tunnistustekniikka kehittyy vielä nykyisestään. Kuva: Juha Peurala

Käytöstä poistettu tekstiili hajotetaan kuiduksi. Kuidusta kehrätään lankaa, ja langasta valmistuu kangasta. Kangas puolestaan värjätään ja sitten se on valmis käyttöön esimerkiksi vaateteollisuudessa tai muihin tarpeisiin. Tällä tavoin kankaiden raaka-aine kokee aivan alusta lähtien uuden tulemisensa vaikkapa muotivaatteeksi asti.

Kierrätysketjusta on puuttunut yksi lenkki, kun tekstiilin laadun varmistamiseen tarvittavaa laitteistoa ei ole ollut tarjolla. Sitä kuitenkin tarvitaan välttämättä, koska esimerkiksi puuvillakankaan valmistajan on tiedettävä saavansa tuotantoa varten varmasti puuvillakuituja raaka-aineeksi.

Lahden ammattikorkeakoulun (Lamk) mekatroniikan opiskelijat ovat suunnitelleet ja rakentaneet tekstiilien tunnistus- ja lajittelulaitteiston, jossa jätekankaiden laatu selvitetään. Sen jälkeen kuituvalmistajille lähtee sellaista tavaraa, mitä he haluavatkin.

Tekniikka on niin uutta, ettei se ole vielä myynnissä alan yrityksille. Myyntivaiheeseen pääsystä ei ole olemassa tarkkaa aikataulua.

- Puhutaan kuitenkin mieluummin vuosista kuin vuosikymmenistä, arvioi Lamkin kehittämispäällikkö Kirsti Cura.

Yksinkertainen idea

Laitteen perusperiaate on yksinkertainen. Käytöstä poistettu kangas asetetaan liukuhihnalle, joka pysähtyy analysointilaitteen infapunasäteen kohdalla. Infapunasäteet paljastavat tekstiilin laadun, ja tulos näkyy tietokoneen näytöllä. Tietokoneohjelma antaa edelleen käskyn laitteelle, joka paineilman avulla ohjaa kangaspalan oikeaan lajittelulokeroon. Puuvilla, villa ja polyesteri menevät kaikki omiin laatikkoihinsa.

- Tekstiilikuitujen uusiokäyttäjät määrittelevät, mitä he tarvitsevat. Me emme sano, mitä voimme tarjota, kertoo Cura.

Tekninen tunnistus on myös ainoa luotettava tapa selvittää, mistä kangas on valmistettu.

- Vaikka T-paidan pesulapussa lukee, että tuote on 100-prosenttista puuvillaa, se ei välttämättä sitä ole, huomauttaa Kirsti Cura.

Mekatroniikan opiskelija Jaakko Zitting kohdistaa tunnistulaitteen infrapunasäteen niin, että se osuu jätekankaaseen ja tunnistaa kankaan laadun. Laitteessa on hyvin vähän upouutta tekniikkaa vaikka sen käyttötarkoitus onkin uusi. Kuva: Juha Peurala

Tunnistuslaitteelle kelpaa myös kulunut ja resuinen kangas, ja itse asiassa nimenomaan se.

- Edelleen on toivottavaa, että vaate käytetään vaatteena. Kun se ei enää kelpaa myyntiin, niin sitten se voidaan toimittaa tänne, linjaa materiaalitekniikan opiskelija Jaakko Zitting Lamkista.

Ympäristösyyt painavat

Käytöstä poistettu kangastavara päätyy Päijät-Hämeessä energiajätteen mukana poltettavaksi. Kun vanhojen tekstiilien uusiokäyttö raaka-aineena yleistyy, menee kangasta lämmitysenergiaksi yhä pienempiä määriä.

Materiaalien mahdollisimman tehokas kierrätys on tarpeen ympäristösyistä. Luontoon kohdistuvaa rasitusta halutaan vähentää.

- Meidän käyttämissämme vaatteissa on nyt sellaisia raaka-aineita, joiden kasvupinta-ala kilpailee ruuantuotannon kanssa, huomauttaa vastuullisuuden ja kiertotalouden asiantuntija Satumaija Mäki Suomen Tekstiili & Muoti ry:stä.

Tekniikka etenee

Mäki uskoo, että alan tekniikka menee suurin harppauksin eteenpäin.

- Nyt on jo myynnissä runsaasti vaatteita, jotka on tehty muovipulloista.

Vanhojen tekstiilien kierrätys on mahdollista ulkoistaa myös muualle. Käytetty vaatetavara voidaan lähettää esimerkiksi Turkkiin käsiteltäväksi ja uudelleen kuidutettavaksi. Kuidusta kehrätty lanka tulisi takaisin Suomeen paikallisten valmistajien käyttöön.

Vaihtoehto ei tosin ole aivan ongelmaton.

- Kierrätyksen luoma lisäarvo saattaa kuitenkin karata ulkomaille ja ympäristöhyödyt matkan varrelle, varoittaa Satumaija Mäki.

Seuraava vaihe työn alla

Teknologian tutkimuskeskus VTT on puolestaan kehitellyt tekniikkaa, jolla kuidut otetaan talteen kankaista. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, kun kangasvalmistaja on saanut sopivan raaka-aineen itselleen.

VTT:n tekniikassa puuvilla ja muut selluloosat liuotetaan pois kankaasta, ja liuos kehrätään kuiduksi. Yksi keksinnön eduista on, että myös polyesteri voidaan käyttää hyväksi raaka-aineen uusiotuotannossa.

Lahden ammattikorkeakoulu on sijoittanut tekstiilien lajittelu- ja tunnistuslaitteiston Mukkulankadulle Iskun kiinteistöön teräshäkin suojiin. Mekatroniikan opiskelija Jaakko Zitting sekä kehittämispäällikkö Kirsti Cura uskovat, että kuitujen tunnistustekniikka on kehityskelpoista. Kuva: Juha Peurala

Liuotuksen kautta tehty uusiokangas sopii VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan tällä hetkellä paremmin hygienia- ja suodatustekstiileihin kuin vaatevalmistukseen. Samoin kertakäyttötuotteet ovat merkittävä ryhmä, jossa VTT:n kehittelemästä tekniikasta voisi olla hyötyä.

- Vaatetusbrändeillä on asiaa kohtaan eniten kiinnostusta, kun heillä on siihen ympäristöpaine. Tekniset vaatimukset on kuitenkin helpompi saavuttaa muissa tuotteissa.

Uutta tekniikkaa

Tekniikka on niin uutta, ettei se ole vielä myynnissä alan yrityksille. Myyntivaiheeseen pääsystä ei ole olemassa tarkkaa aikataulua.

- Puhutaan kuitenkin mieluummin vuosista kuin vuosikymmenistä, arvioi Lamkin kehittämispäällikkö Kirsti Cura.

Astetta vanhempaa tekniikkaa edustaa kankaan mekaaninen kierrätys. Kangas revitään silpuksi ja edelleen pienemmäksi vanuksi. Sen jälkeen kuidut revitään palasiksi, jolloin lopputuloksena on pölyn näköistä raaka-ainetta. Se kerrostetaan esimerkiksi pehmusteiksi ja imeytystuotteiksi.

Mekaanisella kierrätyksellä ei kuitenkaan saada hyvää raaka-ainetta vaatetuotantoon, koska repimisessä kuitu lyhenee joka kerta. Lankaa kehrättäessä kuitujen pitäisi olla pitkiä.

Paljon vielä ratkaistavaa

Jätekankaiden muuttuminen tuliterien tekstiilien raaka-aineeksi on yhä monen mutkan takana. Yksi suurimpia on, että Suomesta puuttuu merkittävä kuitutuotanto. Valkeakoskella kuitua tosin tehtiin, mutta ei tehdä enää.

Kuitutuottajien puute merkitsee, ettei vanhalle lumpulle ja loppuun käytetyille kankaille ole loppusijoituspaikkaa.

- Tekstiiliä ei ole järkeä kerätä erikseen, jos seuraavaa käyttäjää ei ole, huomauttaa toimitusjohtaja Tuula Honkanen Päijät-Hämeen Jätehuolto oy:stä.

Lamkin kehittämän lajittelulaitteiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n liuotintekniikan kaltaiset keksinnöt saattavatkin löytää käyttäjänsä ensin muualta kuin Suomesta.

Hinnalla suuri merkitys

Uusiokuidusta valmistetut kankaat joutuvat kilpailemaan ulkomailta edullisesti saatavien puuvillakuitujen kanssa. Jos kierrätysraaka-aineista valmistettu tekstiili ei pärjää kisassa, sitä ei myöskään kannata tehdä.

Tekstiilien hyötykätyössä törmätään puolestaan teknisiin ongelmiin. Puuvilla-, villa- ja polyesterikankaat ovat eroteltavissa ja hyödynnettävissä, mutta sekoitekankaissa tilanne muuttuu. Suurin osa tekstiileistä on sekoitteita, kuten villa ja polyamidi tai puuvilla ja akryyli, eivätkä kaikki yhdistelmät sovellu raaka-aineiksi.

Erityisesti polyesterin nykyistä paremmalle kierrättämiselle olisi kehittämispäällikkö Kirsti Curan mukaan kysyntää, koska polyesteri on tekstiilikuitujen käytössä ohittanut puuvillan. Käyttömahdollisuuksia on esimerkiksi renkaissa, turvavöissä ja suodattimissa.

Osa jää kierrättämättä

Vaikka jätetekstiili hyödynnettäisiin kuinka tehokkaasti tahansa, niin kaikki ei päädy kiertoon. Likaisimmat ja homeiset kankaat päätyvät jatkossakin energiajätteen seassa poltettavaksi.

Kirsti Curan mukaan kokonaan oma lukunsa on vielä sekin, että kansalaiset oppisivat lajittelemaan tekstiilit niiden kunnon mukaan.

- Yleensä on tietty määrä ihmisiä, jotka eivät koskaan tule lajittelemaan. Se pitää vain hyväksyä.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X