Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Koulureppu pitää pintansa - ilmentää persoonallisuutta siinä missä vaatteet ja kengätkin

Koulupoikia Jyväskylässä vuonna 1982. Kuva: Kari Sorsa

Kun ryhmä ilmeisen tuoreita koululaisia ylittää suojatien, poimii aikuisen mieli siitä lähestyvän syksyn merkin. Sitten huomion kiinnittää reppujen suhteeton koko.

Niin, reppu. Se kertoo koululaisesta. Siitä, onko reppu rennosti olalla vai säntillisesti selässä, luetaan koululaisen ikä. Repusta tulkitaan, mitä koululainen harrastaa ja mitä hän haluaisi olla.

Reppu on koululaiselle niin yksityistä tilaa, ettei sinne ole kaikilla asiaa.

Mutta kuinka reppujen käy, kun koulu muuttuu muun maailman mukana?

Koulureppuun on voinut liittyä sosiaalisen aseman näyttämistä: meiltä lähdetään kouluun, herraksi. Dosentti Teppo Korhonen

Reppuja on ollut maailman sivu, mutta koulureppu tuntuu olevan aivan erityinen. Ensimmäinen koulureppu on siirtymäriitti, moni muistaa sen lopun ikäänsä.

Koulureppu ei kuitenkaan ole vielä kovin vanha keksintö.

- Reppu nimenomaan koulua varten tarkoitettuna koululaisen reppuna on todennäköisesti peräisin sotien jälkeiseltä ajalta, 1940-1950-luvuilta, Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineen opetustehtävistä eläkkeellä oleva dosentti Teppo Korhonen pohtii.

Koulurepuista ei ole tehty tutkimusta, vaikka aihe selvästi innostaa kansatieteilijöitä ja historioitsijoita. Siksi Korhonen korostaa, ettei voi sanoa varmaa hetkeä koulurepun syntymälle.

Hänen mukaansa on todennäköistä, että koulureput yleistyivät, kun kyllästetyt kankaat tulivat markkinoille maailmansotien välillä. Sellaisesta kankaasta syntyy luontevasti reppu, joka suojaa kirjoja säältä. Aiemmin koulutarvikkeita saatettiin kantaa erilaisissa laukuissa ja konteissa tai vaikka vyöllä yhteen sidottuina, kun kirjoja ei ollut paljon.

Reppujakin on varmasti käytetty, mutta ei välttämättä erikseen juuri koulurepuiksi tarkoitettuja reppuja, arkiesineiden historiaa tutkinut Korhonen sanoo. Reppu on ollut jokapäiväinen kantoväline, helpoimmillaan olalle heitettävä pussi.

Esimerkin sellaisesta koulukäytöstä löytää Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Veljekset lähtivät yhdistetylle kosio- ja koulumatkalleen aapiset kädessä ja haarapussit olalla.

Haarapussi tosin saattaisi jäädä nykykoululaisilta tai heidän vanhemmiltaan koulutielle ottamatta.

- Haarapussi tehtiin nylkemällä eläin tuppeen, esimerkiksi mäyrä. Se oli siis tällainen pussimainen eläimen nahka, joka piti jonkin verran vettä. Eläimen päästä tuli siihen läppä, Korhonen kertoo.

Vuonna 1989 koulurepun koristeena oli elokuvajänis Roger Rabbit. Kuva: Maarit Kytöharju

Jenkkikassit tulivat 1950-luvulla

Todennäköisesti koulureppu, siis juuri koulua varten tarkoitettu reppu, on syntynyt kaupungeissa. Maaseudulla reppu on ollut arkisempi kapine, kouluun on otettu sama reppu kuin reissuunkin.

Koulureppuun on kiinnittynyt pelkkää kantovälinettä suurempia merkityksiä.

- Koulureppuun on voinut liittyä sosiaa­lisen aseman näyttämistä: meiltä lähdetään kouluun, herraksi, Korhonen hahmottelee.

Kouluun lähteminen on mielletty kiertokoulujen ajan jälkeen etuoikeudeksi, vaikka oppivelvollisuus onkin vanhaa perua.

Kun erityinen koululaukku vakiintui, se alkoi saada uusia muotoja.

Jo 1950-luvulla ilmestyivät jenkkikassit, jotka sittemmin ovat säännöllisesti palanneet ilmentämään koululaisten ihailua vapaan maailman johtovaltiota ja sen voittoisaa nuorisokulttuuria kohtaan.

Amerikkalaisesta nuorisokulttuurista poimittiin 1980-luvulla myös kouluvuoden alun back to school -ajattelu ja sen käyttäminen markkinoinnissa.

Se löysi jokasyksyisen kohderyhmänsä ilmeisen hyvin, sillä reppukauppa kasvoi kohisten 1980- ja 1990-luvuilla. 2000-luvulta alkaen myyntimäärät ovat vakiintuneet: reppuja myydään vuosittain yhteensä noin puoli miljoonaa, K-Citymarketin valikoimapäällikkö Pentti Joronen kertoo.

Vuonna 2016 Suomessa oli runsaat 550 000 peruskoululaista.

Kuluttaja-lehdessä esiteltiin laukkumuotia vuonna 1961.

Koulureppu on tärkeä asuste

Tietysti kouluissa on käytetty muitakin kantovälineitä kuin reppuja ja jenkkikasseja. Reppu on kuitenkin pitänyt pintansa, ja siihen on monta syytä.

Niin kauan kuin ihmisellä on ollut selkä ja olkapäät, on niiden varassa ollut sekä luontevaa että ergonomisesti terveellistä kantaa. Kun ihmiset alkoivat kantaa tietokoneita, oli reppu luonteva vaihtoehto. Reppujen valmistajat vastasivat tarpeeseen tuottamalla loputtoman valikoiman entistä kätevämpiä, mukavampia ja hillitympiä reppuja työikäisten tarpeisiin.

Koululaisistakin yhä useampi on viime vuosina kantanut sekä kirjoja että tietokoneita, ja vastaavasti koulurepuista on tullut monitoimikantolaitteita erilaisine lokerojärjestelmineen.

Mutta koululaisen reppu ei ole harmaa, se ei ilmennä virallisuutta. Koulureppu on koululaisen tärkeä asuste. Se ilmentää persoonallisuutta siinä missä vaatteet ja kengätkin, S-ryhmän valikoimajohtaja Päivi Hole sanoo.

Kun aikaisemmin alakouluun hankittiin reppu ja yläkouluun toinen, voidaan reppuja vaihtaa nykyään selvästi useammin.

Pienten lasten koulureput ovat värikkäitä ja niissä on kuvia: kissat ja koirat pitävät edelleen pintansa, samoin formulat, mutta myös Disneyn Frozen-hahmojen kaltaiset lisenssituotteet menevät kauppaketjujen mukaan kaupaksi. Reppujen teemoissa on myös emoji-merkkejä ja pelien tunnuksia.

Teini-ikäisille sellainen on tietysti toivottaman lapsellista. Silloin persoonaa ilmennetään urheilumerkkien kuoseilla ja tunnuksilla varustetuilla repuilla. Mutta repuilla yhtä kaikki - koululainen käyttää yhä reppua.

Koulureppu vastaa myös vanhem­pien tarpeisiin: reppuja ostetaan, koska niitä pidetään ergonomisesti hyvinä, niiden värit ja heijastimet näkyvät liikenteessä ja niitä on kätevää käyttää myös harrastuksissa. Ne myös sulkevat merkkituotteita kärttävien teini-ikäisten suut edes hetkeksi.

Poika kulki oikoreittiä pitkin kouluun Karjalohjalla vuonna 1938.

Digitalisaatio ei hävitä reppua

Kätevyydestään ja muodikkuudestaan huolimatta koulureppu jää hyllyyn, jos sille ei ole aitoa tarvetta arjessa. Jos kouluun ei tarvitse enää kantaa kirjoja, kansioita ja penaaleja, ei silloin kanneta reppuakaan.

Digitalisaatio ei kuitenkaan uhkaa sitä perustarvetta, jota varten reppu on vuosisatoja ja -tuhansia ihmisen selässä kulkenut. Koululaisen elämä edellyttää jatkossakin kantamista.

Opetuksen digitalisoituminen voi vaatia koululaisilta laitteiden kuljettamista koulun ja kodin välillä. Niiden turvallinen ja terveellinen kantaminen vaatii sekä ergonomian että säältä suojaamiseen huomioimista. Reppu on tässä ylivoimainen etenkin, kun valmistajat ovat lisänneet reppuihinsa läppäri- ja tablettitaskuja.

Ja vaikka opetus digitalisoituu, ei se tarkoita painetuista oppimateriaaleista luopumista kokonaan. Koululaiset opettelevat jatkossakin kirjoittamaan käsin, eikä horisontissa ole muutenkaan täysin oppikirjatonta tai paperitonta koulua, Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta kertoo. Eri opettajat voivat nykyäänkin valita opetukseensa erilaisen määrän digitaalisuutta, mutta painettu materiaali ei ole hävinnyt elektronisen aineiston rinnalta.

Koululaiset eivät lue myöskään pelkkiä koulukirjoja, äidinkieltä ja kirjallisuutta aiemmin opettanut Harmanen muistuttaa. Monet kirjat todennäköisesti luetaan vielä pitkään paperilta, vaikka Seitsemän veljeksen kaltaiset klassikot haarapusseineen ja aapisineen todennäköisesti siirtyvät verkosta luettaviksi tai e-kirjoiksi.

Repussa kannetaan muutakin kuin kirjoja

Kirjojen kantaminen on vain yksi koulurepun tehtävistä. Koululaisen ja opiskelijan elämä vaatii esimerkiksi liikuntatunneilla tarvittavien varusteiden ja harrastusvälineiden kantamista, mikä näkyy reppuvalikoimissa: repuissa on vedenpitävää tilaa elektroniikalle ja paperille, tuulettuvaa tilaa urheiluvälineille, taskuja juomapulloille ja eväille.

Vanhemmilla koululaisilla ja opiskelijoilla ei ole enää omaa luokkaa, vaan he siirtyvät luokasta toiseen. Silloin henkilökohtaisille tavaroille tarvitaan säilytystilaa. Reppu kelpaa sellaiseenkin, ja reppua tarvitaan, kun koululaiset siirtyvät koulusta suoraan harrastuksiinsa ja harrastuksista kotiin.

Sillä matkalla todennäköisesti ylitetään suojatie, jonka eteen pysähtynyt keski-ikäinen autoilija jää pohtimaan, onko koulurepuilla tulevaisuutta.

Turhaan pohtii.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X