Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Betoni, tösä ja monttu - opiskele Salpausselkä-sanasto ennen MM-kisoja

Siinä se on, Lahen betoni. Betoni on hiihtostadionin suurimman, vuonna 1972 valmistuneen K130-hyppyrimäen lempinimi. Kuva: Vili Uuskallio
Salpausselkä: Jääkauden muovaama reunamuodostelma, joita on Suomessa kolme. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Hangosta Lohjan, Hyvinkään, Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran kautta Värtsilän tienoille, ja se on korkeimmillaan Lahden seudulla. Lahdessa pidettäviä jokatalvisia hiihtokilpailuja ryhdyttiin nimittämään Salpausselän kisoiksi jo 1920-luvulla.

Suppa: Jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostunut pyöreähkö painanne. Salpausselällä on Lahdenkin seudulla runsaasti jopa kymmenen metriä syviä suppia, minkä vuoksi maasto havaittiin sata vuotta sitten otolliseksi vaativien kansainvälisten hiihto- ja mäkikilpailujen järjestämiselle.

Monttu: Lyhenne termistä mäkimonttu. Myös koko Hiihtostadionin katsomoalueen vanha lempinimi ajalta, jolloin hyppyrimäet olivat puuta ja mäkihyppääjät rautaa. "Kävitkö montussa", lahtelaiset kysyivät silloin toisiltaan kisojen jälkeen.

Karpalo: Myös Karpalosuona tunnettu suppa Hiihtostadionin pohjoispuolella. Sen reunamilla on neljä pienempää hyppyrimäkeä. Karpalon nousussa Thomas Magnusson jätti Matti Pitkäsen vuoden 1978 MM-kisojen viestihiihdon viimeisellä osuudella ja varmisti voiton Ruotsille.

Intiaanikukkula: Tunnetaan myös Kisatulikukkulana. Hiihtostadionin pääkatsomoa vastapäätä sijaitseva kukkula, jonka takaa hiihtäjät ilmestyvät yleisön näkyviin kuin intiaanit lännenelokuvissa. Nimen keksi visailumies Reijo Salminen. Kukkulan omistuksesta käytiin verinen taistelu Lahtea miehittäneiden saksalaisten ja punakaartilaisten välillä vuoden 1918 sodassa.

Saapumisrinne: Loiva alamäki, jota pitkin hiihtäjät laskettelevat Intiaanikukkulalta J-mutkaan ja edelleen maalialueelle.

J-mutka: J-kirjaimen muotoinen jyrkkä mutka, joka on kiusannut väsyneitä hiihtäjiä jo 40 vuotta loppulaskussa Intiaanikukkulalta hiihtostadionille. Loivennettu pariinkin otteeseen, viimeksi tänä talvena.

Betoni: Hiihtostadionin suurimman, vuonna 1972 valmistuneen K130-hyppyrimäen lempinimi lahtelaisten mäkihyppääjien ja suuren yleisönkin suussa.

Tösä: Hyppyrimäki Lahden murteella. Voidaan luoda tarvittaessa vaikka lumesta. Hiihtostadionin ensimmäinen tösä rakennettiin puusta ensimmäisiin Salpausselän kisoihin 1923. Se sijaitsi Intiaanikukkulalla nykyisen kisatulijalustan paikkeilla. Puumäkeä suurennettiin moneen otteeseen kunnes se purettiin 1976 teräksisen normaalimäen valmistuessa Betonin viereen.

Hevosenkenkä: Puoliympyrä, jonka hiihtäjät kiertävät ennen kuin kääntyvät maalia edeltävälle loppusuoralle. Sijaitsi ennen vanhaan mäkimontussa, kilpaladun kaartaessa vanhan puumäen vastamäen ympäri. Nykyään hevosenkengäksi voidaan hyvällä tahdolla kutsua Hiihtostadionin maali- ja lähtöalueen taka- ja etusuoran välistä kaarretta.

Simahtaa: Väsyä pahasti kesken kilpailun. Kuuluisimpia simahtajia Salpausselän kisoissa oli vuonna 1974 Neuvostoliiton Feodor Simashov, joka hiihdettyään pitkään 50 kilometrin kilpailun kärjessä sammui loppumatkalla niin pahoin, että hänet jouduttiin taluttamaan maaliin. Simashovin suoritus hylättiin.

Lemmenlatu: Pari kilometriä pitkä valaistu lenkki, joka vedettiin Hiihtostadionin pohjoispuolelle, Teivaanmäen ja Häränsilmän ympäristöön 1930-luvulla ulkoilijoita varten. Purettiin sotien jälkeen. Nykyään Hiihtostadionin lähimaastossa risteilee kilometrikaupalla valaistuja ulkoilureittejä.

Vesisäiliö: Hyppyrimäkien takana sijaitseva maanalainen vesivarasto ja maamerkki, jonka sivuitse tai ympäri kisaladut ovat kulkeneet ammoisista ajoista.

Vanha puusauna: Hirsinen rakennus Hiihtostadionin itäreunassa, jonne se siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan nykyisen pääkatsomon paikkeilta. Valmistui ensimmäisiin Salpausselän kisoihin 1923. Ainoa niiltä ajoilta nykypäivään asti säilynyt rakennus Hiihtostadionilla.

Viri-kaakao: Kuului olennaisena osana kisoja edullisen koululaislipun turvin seuranneiden lahtelaisnuorten välttämättömiin nautintoaineisiin takavuosikymmeninä.

Punapaidat: Yleisnimitys Lahden Hiihtoseuran punaista villapaitaa kantaneille mäkihyppääjille seuran kulta-aikoina 1950-60-luvulla, jolloin LHS saattoi joukkueena haastaa koko muun maailman, hyvällä menestyksellä. Nykyään punapaidoilla tarkoitetaan LHS:n veteraanijäseniä.

Kisavieras: Kaukainen sukulainen tai ylipäänsä puolituttu, joilla menneinä vuosina oli tapana ilmestyä Lahteen aina kisojen ajaksi. Majoitettiin useimmiten siskonpetiin. Otettiin vastaan lämpimästi myös majapaikkansa ulkopuolella, jos ei paljastanut olevansa Helsingistä kotoisin.

Jukka Airo
jukka.airo@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X