Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kotimaa

Leeni on pidetty ja kehuttu työkaveri - ”Pitää jättää vaikeammat työt niille, jotka osaavat”

Leeni Pippuri on työskennellyt saman työnantajan palveluksessa 17 vuotta. Kuva: Mikko Makkonen

Saisinko rauhan, Leeni Pippuri, 36, kysyy ja asettelee vaniljarahkapurkkeja kaupan hyllyyn. Töihin on keskityttävä.

Hän on tullut tavalliseen tapaansa työvuoroon Joensuun Niinivaaran S-marketiin kello yhdeksän, mutta muuten edessä on poikkeuksellinen työpäivä. Pippuria vastassa ovat marketpäällikkö Lassi Tarén, Pippurin isä ja äiti sekä Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalaisen toimittaja ja kuvaaja.

Pippuri on suostunut kertomaan työstään. Illalla hän on kuitenkin menossa kovasti odottamalleen Elastisen keikalle, ja päivän hommat pitäisi saada tehtyä aikataulussa. Se stressaa häntä, kuten yleensäkin poikkeamat totutusta rutiinista.

- Jos tulee hirveästi muutoksia, menen sekaisin, ja se vie aikaa, Pippuri sanoo.

Pippurilla on vaikea epilepsia ja kehitysvamma. Työelämätermein hän on osatyökyinen ja erityistä tukea tarvitseva henkilö. Hän työskentelee neljä tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa. Työsuhde on vakituinen.

- Leeni tuli meille työkokeiluun vuonna 1999 ja on ollut siitä lähtien. Hänen työpanoksensa puuttuminen esimerkiksi loma-aikana huomataan heti, Lassi Tarén sanoo.

Harva saa palkkatyötä

Leeni Pippuri on yksi harvoista kehitysvammaisista, joilla on mahdollisuus tehdä palkkatyötä. Kehitysvammaliiton tilastojen mukaan Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista. Heistä työikäisiä on 25 000 ja työhön kykeneviä tuhansia.

- Tarkkoja lukuja ei ole, sillä kehitysvammaisia ei erikseen tilastoida. Työtilanneselvityksemme mukaan palkkatyöhön työllistyneitä kehitysvammaisia on noin 500, kertoo Kehitysvammaliiton viestintäpäällikkö Anneli Puhakka.

Avotyötoiminnassa on noin 2 000 kehitysvammaista. He työskentelevät palkkatöitä vastaavissa tehtävissä sosiaalihuollon asiakkaina. Usein työpaikat ovat avustavia tehtäviä kaupan alalla, ravintoloissa ja kahviloissa.

- Avotyötoiminnassa olevilla ei ole työsopimusta eikä työntekijäetuja, eivätkä he saa palkkaa. He tekevät kuitenkin oikeita töitä, Puhakka sanoo.

Avotyötoiminnan idea oli alun perin tuoda kehitysvammaisia työkeskuksista tavallisille työpaikoille muiden ihmisten pariin. Hyvä ajatus on kääntynyt jopa vuosia jatkuvaksi ilmaistyöksi.

- Sen pitäisi olla vain väliaikainen, harjoittelujakson kaltainen vaihe. Jos kehitysvammainen oppii tehtävät ja ne sujuvat, avotyötoiminnan pitäisi johtaa palkkatyöhön.

Palkkatyössä olevista kehitysvammaisista yli 70 prosenttia on yksityisellä sektorilla, kun taas avotyötoiminnassa lähes joka toinen työskentelee julkisella puolella.

Noin 9 000 kehitysvammaista työskentelee lisäksi työ- ja päivätoimintakeskuksissa. Niissä työ on esimerkiksi ruuvien pussittamista, eikä siitä makseta palkkaa.

Marketpäällikkö Lassi Tarén vaihtaa kuulumiset Arto ja Elina Pippurin kanssa.
 

Pysyvyys on tärkeää

Leeni Pippuri asuu arkisin palvelukodissa, josta hän kulkee töihin linja-autolla tai isänsä Arto Pippurin kyydillä. Viikonloput Pippuri viettää vanhempiensa luona.

- Leeni sanoo asiat suoraan. Jos hän ei pidä jostakin, hän sanoo sen. Muut kaupan työntekijät ovat kuitenkin ottaneet Leenin hyvin vastaan. Leeni mainitsee usein työkavereita nimeltä ja kertoo, miten mukavia he ovat, Arto Pippuri kertoo.

Äiti Elina Pippuri on välillä mukana töissä, jos työpaikalla on tapahtunut muutoksia.

- Pysyvyys on tärkeää Leenille niin kuin monille muillekin vajaakuntoisille. Hän sietää huonosti muutoksia, ja uusiin ihmisiin tutustuminen vie aikaa. Tutut ihmiset ja työpaikka ovat tärkeitä asioita, Elina Pippuri sanoo.

Marketpäällikkö Tarén kertoo, että yhteistyö Pippurin vanhempien kanssa on osa työkuviota. Kauppa tekee yhteistyötä myös ammatillisen erityisoppilaitoksen Luovin kanssa. Luovin kautta Leeni Pippurikin tuli työelämään.

Tarénin mukaan Pippuri ottaa lähes kaikki harjoittelijat kavereikseen ja tahtoo olla heille avuksi. Sen sijaan tettiläiset, yläkoulun työelämään tutustujat, aiheuttavat joskus pahaa mieltä tekemällä Pippurinkin työt.

Täytettyään maitohyllyt Pippuri vie pahvit ulos puristimeen ja siirtyy mehuhyllylle. Häntä naurattaa, kun toimittaja ja kuvaaja kulkevat hänen perässään. Tällaistako se on Robinillakin, Pippurin suosikkiartistilla?

Hän täyttää hyllyjä huolellisesti mutta ehtii samalla puhua Elastisen konsertista.

- On oltava tarkkana valojen kanssa. Ne ovat vaaraksi epileptikolle. Äiti lähtee mukaan, hän varoittaa valoista, Pippuri kertoo.

Pippuri pitää silmälasiensa päällä tummia laseja myös työskennellessään, sillä loisteputkivalot saattavat laukaista epilepsiakohtauksen. Kohtauksia tulee lääkityksistä huolimatta.

- Ilman näitä laseja minun pitäisi olla silmät kiinni. Miten sitten tekisin töitä? On minulta kyselty, olenko sokea. En voi sille mitään, että näitä laseja on pidettävä.

Sitten pitää taas keskittyä eikä puhua.

Tauon paikka

Kymmeneltä Pippuri pitää tauon. Hän käy ostamassa kaupasta evästä ja menee ruokailemaan työntekijöiden kahvihuoneeseen.

Seinällä on lappu, johon on kirjoitettu Pippurin työpäivän tärkeät kellonajat: työt alkavat kello 9, noin kello 10 on tauko ja kello 12 työt loppuvat.

- Leeni on hirmuisen hyvä esimerkiksi tietotekniikan kanssa, ja hänellä on hyvä muisti. Esimerkiksi aika on taas hankalasti hahmotettava asia, Elina Pippuri sanoo.

Kahvihuoneessa on myös Lassi Tarén, joka on Pippurin pitkäaikaisin esimies. Nykyinen kaupparakennus valmistui viisi vuotta sitten. Rakennusajan Pippuri oli töissä Joensuun keskustan S-marketissa.

- Samoja hommia tein sielläkin, Pippuri kertoo.

Kahvihuoneessa hän voi riisua tummat lasit hetkeksi, kun valaistus on erilainen. Leeni Pippuri muistelee marketin myyjää Sari Tolppasta, joka perehdytti hänet työhön.

- Hän opetti minulle kaikki jutut, mutta sitten hän häippäsi. Sitten olen oppinut eteenpäin itse. Kun aloitin Sarin kanssa, se ei ollut helppoa, mutta opin.

Leeni Pippuri on ensimmäisiä Pohjois-Karjalan Osuuskauppaan (PKO) tulleita erityistä tukea vaativia työntekijöitä. Nykyisin osuuskaupalla on vakituisessa työsuhteessa muitakin vajaakuntoisia.

PKO:lla on ollut kuluvan vuoden aikana työsuhteessa, kesätöissä ja työharjoittelussa yli 50 vammaista tai osatyökykyistä. Se on saanut useita valtakunnallisia ja paikallisia palkintoja erityistä tukea tarvitsevien työllistämisestä.

Pitää olla tarkkana päiväysten kanssa. Leeni Pippuri

Toimitusjohtaja Juha Kivelän mukaan PKO:lle on koulutettu kymmenittäin työpaikkaohjaajia ja hiottu käytäntöjä, jotta työllistäminen ja työn ohjaaminen olisi kaikille mahdollisimman antoisaa.

- Näiden nuorten kanssa työskentely on rikastuttanut monilla tavoin toimipaikkojemme ja työntekijöidemme arkea, hän sanoo.

Henkilöstöjohtaja Mika-Jussi Monosen mukaan kokemukset osatyökykyisistä nuorista ovat olleet hyviä. He ovat kovia tekemään töitä ja viihtyvät niin myynti- kuin varastohommissakin.

Kaupan alalla on muitakin kehitysvammaisten työllistämiseen perehtyneitä: K-kauppiasliitolla oli Kehitysvammaliiton kanssa kolme vuotta sitten yhteishanke, jonka aikana luotiin 27 uutta työpaikkaa kehitysvammaisille eri puolilla maata.

Myönteisistä työnantajakokemuksista kertoo laajemmin Kehitysvammaliiton ja Kuntoutussäätiön tänä vuonna julkaisema selvitys. Kyselyyn vastasi 75 työnantajaa, joista osa oli tarjonnut kehitysvammaisille palkkatyötä ja osa avotyötoimintaa.

Selvitykseen mukaan kehitysvammaiset työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja suoriutuvat työtehtävistään, vaikka niiden tekeminen vaatii etenkin alussa enemmän aikaa kuin muilta.

Heillä on myönteinen vaikutus työyhteisön ilmapiiriin, eikä heillä ei ole muita suurempaa tapaturmariskiä tai muita enemmän sairauspoissaoloja. Niistä, jotka olivat ottaneet kehitysvammaisia palkkatyöhön, 65 prosenttia piti sitä taloudellisesti kannattavana ja vain viisi prosenttia kannattamattomana.

Nuoriso sotkee karkkihyllyn

Parasta työssä on Leeni Pippurin mukaan keskittyminen.

- Siinä ei hirveästi pölötetä. Pitää olla tarkkana päiväysten kanssa.

Pippurin mukaan hänen tehtävänsä ovat helppoja.

- Pitää jättää vaikeammat työt niille, jotka osaavat.

Hän auttaa mielellään asiakkaita ja pyytää apua muilta työntekijöiltä, jos ei osaa itse auttaa. Työkaverit ovat Pippurin mukaan ”ihan hyviä tyyppejä”. Tuntuu haikealta, jos läheinen työkaveri lähtee muualle töihin.

Pippuri on hoitanut maito- ja mehuosaston hyllytystä lähes koko uransa. Hänelle on tarjottu uusia vaihtoehtoisia tehtäviäkin, kuten karkkihyllyn siivousta. Siinä on kuitenkin omat ongelmansa.

- Vaikka sen siivoaa, se on uudelleen sotkussa, kun nuoriso tulee. Kerran karkkihyllystä löytyi kuohuviinipullokin.

Pippuri osallistuu työpaikan tapahtumiin, kuten vuodenvaihteen jälkeen pidettäviin pikkujouluihin.

- Minä ainakin menen. Sitä en tiedä kumpi tulee mukaan, isä vai äiti.

Jouluna hän pitää lomaa töistä.

- Minulla menee vähän eri tavalla nämä. Isä ja Lassi hoitavat minun asioitani. Miehet tietävät kaiken, Leeni Pippuri sanoo ennen kuin laittaa tummat lasit takaisin silmilleen.

On käytävä töihin, että ehtii vielä levätä ennen illan konserttia.

Mia Rouvinen
mia.rouvinen@karjalainen.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X