Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

"Ei tämä ole mikään Bagdad" - Molenbeek on asukkailleen normaali lähiö

Kukkakimput muistuttavat maaliskuun terrori-iskuista Maelbeekin metroasemalla. Kuva: Ilkka Penttinen

Puoli vuotta sitten Molenbeek oli tuntematon lähiö Belgian pääkaupungissa Brysselissä. Nyt on tiedossa, että Bryssel-Charleroin kanaalin itäpuolella kukoistavat vauraus ja Euroopan unionin instituutiot, länsipuolella kasvavat ongelmat ja pahamaineinen Molenbeek-Saint-Jeans. Kanaalia pidetäänkin eriarvoistumisen rajana.

Moni muun muassa Pariisin ja Brysselin terrori-iskuihin osallistuneista on varttunut tai oleskellut juuri Molenbeekissa. Tapahtumien jälkeen poliisirat­siat ja uteliaat toimittajat ovat tulleet osaksi molenbeekiläisten arkea.

Belgian sisäministeri Jan Jambon on luvannut julkisesti ”puhdistaa alueen”, ja kunnan pormestari Françoise Shepmans on kutsunut Molenbeekia ”väkivallan kasvualustaksi”.

Maaliskuussa, muutamaa päivää ennen kuin Brysselin lentokentällä ja Maelbeekin metroasemalla räjähti, Molenbeekissa pidätettiin Pariisin iskujen tekijäksi epäilty 26-vuotias Salah Abdeslam, joka oli piileskellyt poliisilta neljä kuukautta.

Kymmenen vuotta sitten naapurini 29olisivat lyöneet 29vetoa, että päädyn ajamaan taksia. Yrittäjä Ibrahim Ouassari

- Se tapahtui parin korttelin päässä tästä. Mutta näettekö, ei tämä ole mikään Bagdad, täällä ei tapahdu mitään, molenbeekiläinen it-alan yrittäjä Ibrahim Ouas­sari aloittaa ja katselee ympärillään aukeavia hiljaisia pihoja.

- Tuntuu hämmentävältä, kun toimittajat kiertävät täällä tekemässä skandaaliuutisia. Minulle tämä on normaali lähiö, jossa kaikki tuntevat toisensa, Ouassari jatkaa.

Korkeat työttömyysluvut, rikostilastot ja alhainen koulutustaso

Olemme tulleet Molenbeekiin tapaamaan Ouassaria ja tämän yhtiökumppania Julie Foulonia. Kaksikko on avannut alueen­ ytimeen Molengeek-nimisen työtilan, jonne alueen nuoret start up -yrittäjät tai yrittäjiksi aikovat tulevat kannettavine tietokoneineen kehittämään liikeideoitaan yhdessä kokeneempien kanssa. Juomaan kahvia ja inspiroitumaan.

- Ideana on tarjota uusia ammatillisia mahdollisuuksia nuorille ja saada alueen­ hukattu yrittäjäpotentiaali käyttöön, Ouas­sari ja Foulon selittävät.

Aloitteellisuus tulee tarpeeseen. Vajaan 100 000 asukkaan Molenbeek on viime vuosikymmeninä kehittynyt sosiaalisesti ja taloudellisesti huolestuttavaan suuntaan. Alueelle on keskittynyt paljon etnisiä vähemmistöjä. Tilastojen mukaan Molenbeekia vaivaavat muuhun Brysseliin verrattuna korkeat työttömyysluvut ja rikostilastot sekä alhainen koulutustaso.

- Työttömyyteen on monia syitä, esimerkiksi monet alueen marokkolaistaustaiset puhuvat ranskaa eivätkä osaa flaamin kieltä. Sitä vaaditaan monessa työssä Brysselissä, koko elämänsä Molenbeekissa asunut 37-vuotias Ouassari selittää.

Marokkolaisperheeseen itsekin syntynyt Ouassari jätti koulun kesken 13-vuotiaana, opetteli itsenäisesti tietokoneohjelmointia ja perusti ensimmäisen yrityksensä yli kymmenen vuotta sitten. Nyt hän on mukana jo useassa yrityksessä, joiden palveluksessa on kymmeniä työntekijöitä.

- Olin tavallinen nuori Molenbeekistä, ilman korkeakoulututkintoa ja kielitaitoa. Kymmenen vuotta sitten naapurini olisivat lyöneet vetoa, että päädyn ajamaan taksia. Jos minä pystyin näihin saavutuksiin yksin, muut pystyvät vielä enempään, Ouassari sanoo.

Yksi Ouassarin projekteista on nettisivusto, joka tuo yhteen työn ja sitä etsivät. Rekrytoiva taho ei saa tietää hakijasta kuin ”olennaisen” - ei sukupuolta tai nimeä, joka paljastaisi etnisen taustan.

- Sen avulla voidaan välttää syrjintää työnhakutilanteissa, Ouassari selittää.

Syrjintä-sana toistuu Ouassarin puheessa tämän tästä. Kun siitä mainitsee, mies hämmentyy hetkeksi.

- Se johtuu varmaan siitä, että olen kasvanut aikuiseksi sen keskellä, hän sanoo lopulta.

- Ennen täysi-ikäisyyttä elämänpiirini rajoittui Molenbeekiin, mutta aikuisena huomasin, etteivät asiat olleetkaan yksinkertaisia lähiön ulkopuolella. Ihmisillä oli ennakkoluuloja, jotka johtuivat ulkonäöstäni, ihonväristäni, juuristani, Ouas­sari jatkaa ja osoittaa kätensä ihoa.

"Noin 50 ihmistä valmiudessa terrori-iskuihin"

Jihadismin tutkija Pieter Van Ostaeyen vastaa puhelimeen kotonaan Mechelenin pikkukaupungissa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Brysselistä. Van Ostaeyen on tutkinut islamilaisten äärijärjestöjen toimintaa ja rekrytointiverkostoja Belgiassa. Hänelle ne ongelmat, joihin Pariisin ja Brysselin terrori-iskut yhteiskuntamme herättivät, olivat olleet selviä jo pitkään.

- Belgian päättäjät ovat laiminlyöneet Molenbeekin kaltaisten alueiden ongelmia ja jihadistijärjestöjen kytköksiä maassamme. Niihin on alettu kiinnittää huomiota nyt, kun kaikki on jo räjähtänyt käsiin, Van Ostaeyen huokaa.

Van Ostaeyenin mukaan Belgiasta on lähtenyt yhteensä 611 vierastaistelijaa konfliktialueille Irakiin ja Syyriaan. Sisäministeriö puolestaan esittää, että lähtijöitä olisi tähän mennessä ollut noin 500. Yhtä kaikki, luku on asukaslukuun suhteutettuna Euroopan korkeimpia.

Van Ostaeyenin mukaan osa lähteneistä on kuollut, osa edelleen sodassa ja osa pidätetty. Hän arvelee heistä noin kolmen neljästä liittyneen terroristijärjestö Isisiin.

- Lähes 120 taistelijaa on palannut Belgiaan. Arvioisin, että tällä hetkellä noin 50 ihmistä saattaa olla vapaana ja valmiudessa toteuttamaan terrori-iskuja ympäri Eurooppaa.

Van Ostaeyen kertoo, että Belgiassa on viime vuosina toiminut kolme merkittävää islamilaista äärijärjestöä. Niistä yhteen, molenbeekiläisen Khalid Zerkanin ylläpitämään jihadistiverkostoon kuuluivat useat Pariisin ja Brysselin terrori-iskuihin liitetyt henkilöt, kuten veljekset Salah ja Brahim Abdeslam sekä Abdelhamid Abaaoud.

Vierastaistelijoiden värväämistä tapahtuu julkisissakin paikoissa ympäri kaupunkia, esimerkiksi Brysselin pohjoisella rautatieasemalla.

- Myös vankilat ovat otollisia paikkoja. Olen seurannut joidenkin vankien radikalisoitumisprosesseja, Van Ostaeyen kertoo.

Van Ostaeyenin mukaan Belgiasta vierastaistelijoiksi lähteneiden taustat ja suhteet uskontoon ovat keskenään hyvin erilaisia. Useille uskonnon harjoittaminen on tullut osaksi elämää vasta silloin, kun he ovat liittyneet äärijärjestöön.

- Monet eivät entuudestaan tiedä islamista mitään, Van Ostaeyen toteaa.

Rikollinen tausta yhdistää etenkin Khalid Zerkanin johtaman jihadistiverkoston jäseniä. Moni heistä on ollut vankilassa, jossa on luotu ensimmäinen yhteys jihadismiin.

- Nämä ihmiset ovat pettyneet vallanpitäjiin. He ovat helppoja kohteita rekrytoinnille.

Rekrytoijat käyttävät hyväkseen henkilökohtaisia suhteitaan, sosiaalista mediaa ja erilaisia chat-kanavia. He lupaavat järjestöön liittyville synninpäästön tai kunniallisen tien paratiisiin.

- Olen kuullut heidän vakuuttavan kohteilleen, että tämä pääsee synneistään silloin, kun ensimmäinen veripisara vuotaa sotatantereeseen. Sama tekniikka näyttää toimivan aika usein, Van Ostaeyen sanoo.

Kanaali jakaa ihmiset

Molenbeekin länsirajalla, kanaalin tuntumassa, elämä vaikuttaa hyvinkin keskiluokkaiselta. Alueelle on tasaiseen tahtiin rakennettu moderneja asuntoja ja perustettu kahviloita, designkauppoja sekä illanviettopaikkoja, joissa käyvät nuoret, trenditietoiset brysseliläiset. Yksi heistä on Raphaël Cruyt, joka on avannut huhtikuun puolivälissä Molenbeekiin urbaanin nykytaidemuseo MIMAn.

Cruyt on varttunut eteläisen Brysselin vauraassa, ranskankielisessä Ixellesin kunnassa, ja hänellä on taidealan yrityksiä ja gallerioita ympäri kaupunkia.

- Sillä, että museo on Molenbeekissa, on symbolista arvoa. Haluamme madaltaa ihmisten kynnystä liikkua kanaalin tälle puolen ja nostaa esiin alueen positiivista puolta, Cruyt selittää museon kahvilassa.

Cruyt kertoo, että kanaalin ympäristö Molenbeekissa oli vuosisata sitten lupaava teollisuusalue, jota kutsuttiin Belgian pikku-Manchesteriksi. Toisen maailmansodan jälkeen alue alkoi monikulttuuristua.

Maahanmuuttajia ei kuitenkaan osattu sopeuttaa osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Samalla muun väestön asenteet Molenbeekia kohtaan kovenivat.

- Ixellesissä elettiin tietynlaisessa kuplassa. En muista tavanneeni lapsuudessani maahanmuuttajia oikeastaan ollenkaan, he asuivat muualla, Cruyt muistelee.

Cruyt itse muutti Molenbeekiin kymmenen vuotta sitten asuntojen edullisten hintojen takia ja asuu perheensä kanssa edelleen alueella. Hän kertoo rakastavansa etnisiä toreja sekä kylämäistä yhteisöllisyyttä eri kulttuurien kesken.

Osa museon kävijöistä on kiittänyt Cruytia­ ja kertonut hänelle, etteivät he ole koskaan ennen käyneet kanaalin länsipuolella. Lopuksi he ovat saattaneet todeta, että eihän tämä niin pelottava paikka olekaan.

- Ennakkoluulojen on aika murtua, myös porvaripiireissä, Cruyt toteaa.

Pieter Van Ostaeyen myöntää, että Molenbeekin ongelmista huolimatta mielikuva alueesta synkkänä terroristien leikkikenttänä on vääristynyt. Hänen mukaansa olisi viisaampaa panostaa syrjäytymisen ehkäisemiseen kuin osoittaa syyttävällä sormella yhtä osaa kaupungista - varsinkin, kun ongelmia on muual­lakin.

- Jihadistijärjestöjen rekrytoinneille otollista maaperää ovat Molenbeekin lisäksi useat kanaalia reunustavat alueet, kuten Anderlecht, Schaerbeek ja Forest. Brysselin ulkopuolella esimerkiksi Antwerpenissa on tällaista liikehdintää. Ja nyt puhun ainoastaan Belgian tilanteesta, Van Ostaeyen tarkentaa.

Molenbeekiin lyöty leima voi tutkijan mukaan entisestään syventää asukkaiden ulkopuolisuuden tunnetta.

- Se ruokkii syrjäytymistä, mikä puolestaan ajaa ihmisiä hakemaan vaihtoehtoja muualta, kuten ääriliikkeistä.

Van Ostaeyen ei usko, että muutamien molenbeekiläisten hyvät aikeet ja syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävät hankkeet ratkoisivat suurimpia ongelmia. Hän pitää kuitenkin paikallisten aloitteita tarpeellisina: nuoret on saatava pois kaduilta keinolla millä hyvänsä, ja esimerkiksi koulutukseen on investoitava.

Tutkijan mukaan luotettavaksi ja läheiseksi koetun yhteisön tarjoamat vaihtoehdot jihadistijärjestöjen propagandalle voivat olla yksi tapa ehkäistä radikalisoitumista.

- Tällaiset aloitteet ovat lohdullisia osoituksia paikallisten auttamishalusta. Pelkään kuitenkin, että alkaa olla liian myöhäistä, Van Ostaeyen pohtii.

Myös Ibrahim Ouassari ymmärtää, ettei hänen hankkeensa yksin voi ratkaista kaikkea.

- Voin kantaa oman korteni kekoon syrjinnän ehkäisemisessä. Molenbeekissa tarvitaan roolimalleja, hyviä esimerkkejä. Sellaiseksi minusta voisi olla, hän sanoo. l

Jenna Vehviläinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X