Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Kotimaa
Kaisa
Hako
kaisa.hako@mediataloesa.fi

Kolumni: Kuinka melkein lakkasin ostamasta vaatteita

Kolumnistilla on huono omatunto.

Tämä kolumni sisältää tuotesijoittelua.

Ostin H&M-merkkisen villa-angora-akryylineulepaidan. Se muuttui parin käyttöpäivän jälkeen vanuneeksi ja nyppyiseksi. Laskeskelin, että sen käyttö maksoi minulle 19,50 euroa per päivä. Netissä levisi samoihin aikoihin video kaneista, joilta revittiin villaa halpaketjujen paitoihin. Kani kärsi. Minä en saanut paitaa. Joku siinä välissä nauroi matkalla pankkiin.

Ostin Espritin sadan euron paidan, jossa oli angoraa. Toivoin, että kani ei ollut kärsinyt. Paita nuhjuuntui viikossa. Vein sen takaisin tavarataloon. ”Kyllähän paita nyt siinä ajassa nyppyyntyy”, sanoi myyjä ja antoi pitkin hampain rahat takaisin.

Ostin tilalle suunnilleen samanhintaisen Edblad-villapaidan. Paita on hieman nyppyyntynyt, mutta koska se on kokonaan lampaanvillaa, nypyt saa pois. Paita on tehty Kiinassa. Tehtaan olosuhteista ei ole mitään hajua. Valmistajan verkkosivuilla mainitaan, että suunnittelijapariskunnalla on huikea koti merinäköalalla ja että he haluavat suunnitella kestävin periaattein. Miten, sitä ei kerrota.

Tuli Rana Plaza. Maailman pahin tehdasonnettomuus tappoi yli tuhat ihmistä ja paljasti, miten luokattomissa oloissa valmistettiin vaatteita muun muassa Benettonille, Mangolle, Walmartille ja Primarkille. Kaikki tunnettuja merkkejä, joita me ostelemme väljissä kauppakeskuksissa ja litkimme lattea, kun jalkoja niin väsyttää.

Alkoi tulla paha olo. Ajattelin naista, joka painaa 16-tuntista työpäivää. Nainen ei ehdi syödä päivän aikana. Hänellä ei ole varaa ostaa kuukautissiteitä.

Boikotit kalahtavat kovimmin tehtaan duunareihin, joten en haluaisi boikotoida. Olen kuitenkin itsekäs. En tahtoisi enää laittaa rahaa surkeisiin vaatteisiin ja kustantaa pennosillani kuplaa, jossa vaatteen hintaa nostaa brändi, ei laatu.

Ostin Novitan Otava-kierrätysvillalankaa ja neuloin siitä rumahkon paidan. Suomalaisen kehräämön työntekijöillä luulisi ainakin olevan lakisääteiset tauot. Olen käyttänyt paitaa muutaman viikon, eikä se osoita nyppyyntymisen merkkejä.

Ostin suomalaisen Camilla Mikaman suunnitteleman mekon, joka on ommeltu Virossa. Testaus on yhä kesken. Toivon parasta, sillä mekko oli niin kallis, että sellaisia en voi ostaa usein. Se on länsimaiselle kuluttajalle terveellinen opetus. Halpoja vaatteita ei nimittäin oikeasti ole olemassa. Meillä on varaa kertakäyttökulttuuriimme vain, koska jotakuta jossakin on riistetty: ihmistä, eläintä tai ympäristöä.

Kaisa Hako
kaisa.hako@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Luetuimmat juuri nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X