Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Yleisurheilu

73 päivää starttiin: Terveisiä sängynpohjalta

Piikkimattokäsittely tekee näyttävää jälkeä selkään.

Ensimmäiseksi täytyy pyytää mahdolliselta lukijalta anteeksi. Blogi ja minä olemme viettäneet hiljaiseloa.

Syy siihen on, että viimeiset kolmisen viikkoa ovat olleet kaikkea muuta kuin korkealentoa.

Ongelman ydin on selkä. Minun selkäni. Selkä, jota pikkuisen pelkäsin, kun tähän puolimaratonhaasteeseen pomppasin. En halunnut siitä liikaa huudella, mutta nyt totuutta ei voi enää juosta karkuun.

Rapiat 20 päivää sitten olin ystäväni kanssa pelaamassa tennistä. Alkupallottelun aikana huomasin heti, että nyt kaikki ei ole kunnossa.

Suomalaismiehen tutulla kipukynnyksellä en luovuttanut, vaan taistelin kahden tunnin vuoron loppuun asti. Se oli kenties yksi typerimmistä virheistä, joihin olen hetkeen sortunut.

Pystyin hädin tuskin raahautumaan kentältä pois. Sen jälkeen olen lähinnä syönyt vahvoja kolmiolääkkeitä, muita kipupillereitä, maannut piikkimatolla (minäkö fakiiri?), venytellyt, roikkunut renkailla ja ottanut muutenkin sangen kevyesti. Olen yrittänyt pysyä pienessä liikkeessä, sillä makaaminen, istuminen sekä seisominen ovat myrkkyä. Pari päivää meni puhtaasti sängynpohjalla.

Tämä ralli ei ole minulle uutta, pikemminkin päinvastoin.

Olen kärsinyt palttiarallaa 20 vuotta selkäongelmista. Yhden epäonnisen liikuntasuorituksen jälkeen selkärankaani on jäänyt jäljet, joista maksan hintaa lopun elämääni.

Kun sen lisäksi selkärankani on kuin rautakanki eli normaaleja notkoja ei löydy, voi selkäni sanoa sopimuksensa irti aina sopivin väliajoin. Nyt se sopimus meni rikki pahimpaan mahdolliseen aikaan. Juoksutreenit ovat olleet paitsiossa koko tämän ajan. Tennistäkään en ole pelannut. Kun harjoittelun pitäisi olla säännöllistä sekä nousujohteista, niin edelliset pari viikkoa vetävät väkisinkin suun mutruun. Nyt kroppa tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kevyen harjoittelun voisi aloittaa.

Sitä, alkoiko selkä oireilla juoksemisesta, en osaa sanoa. Jos olen jotain 20 vuoden aikana oppinut, niin se on se, että kun selkä päättää vetää jumiin, se vetää jumiin. Siihen ei ole yhtä tai kahta syytä. Se on monen tekijän summa.

Kirittävää minulla joka tapauksessa riittää. Intoa treenaamiseen löytyy. Onnistuminen on kiinni kropastani, ei päästäni.

Juttusarjassa seurataan Eerikki Lyytikäisen harjoittelua syyskuun alun puolimaratoniin.

Eerikki Lyytikäinen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X