Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Urheilu

Juoksukoulu, osa 2.

Kunnes seinä tulee vastaan

Enhän minä osaa juosta alkuunkaan.

Tyrmistys tulee väistämättä, kun juoksutekniikkaan perehtyy käytännössä. Niinkin luonnollinen asia kuin juokseminen on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, kun haetaan taloudellisinta tekniikkaa.

Etelä-Suomen Sanomien juoksukoulun toisessa tapaamisessa vedettiin jo sortsit ja lenkkarit jalkaan. Pikku-Veskulla käytiin läpi oikeaa askellusta ja asentoa sekä mitattiin osallistujien kunto.

 

Juoksuasennossa yleinen virhe on, että lantio valahtaa alas. Videolta katsottuna juoksija näyttää lysähtäneeltä ja lyhyem- mältä kuin huippumenijä, vaikkapa vieressä pinkova viidentonnin viime vuoden Suomen mestari Ossi Kekki.

Suosittelen videointia, sillä silloin todella uskoo valmentajaa, tällä kertaa Ossin isää Tapio Kekkiä. Lantion ja juoksuasennon nostaminen ei ole helppoa varsinkaan väsyneenä. Uusi tieto menee jakeluun vasta kymmenien ellei satojen toistojen myötä.

Juoksuasennon nostamisessa auttaa ajatus, että päässä olisi kiinni nosturin koukku, joka kiskoo vähän ylöspäin. Lantiota eteen ja ruoto ryhdikkääksi. Rintaa ei kuitenkaan saa laittaa liikaa rottingille.

Kyynärpäiden pitää liikkua edestakaisin reippaasti, mutta käsien ei tule heilua liikaa. Olkapäät rennoiksi! Peukalo ja etusormi yhteen, jottei puristusta olisi liikaa. Ei ole helppoa juokseminen, ei.

 

Kuntotestissä haettiin rajaa perus- ja vauhtikestävyysharjoittelujen välille. Ensin mainitulla tarkoitetaan vauhtia, jolloin pystyy helposti keskustelemaan lenkkikaverin kanssa. Jälkimmäisessä hengitys alkaa tihentyä voimakkaasti. Aerobinen harjoitus muuttuu anaerobiseksi.

Ensin hölkättiin Pikku-Veskun kilometrin lenkki kuuteen minuuttiin ja mitattiin heti syke. Kaksi minuuttia lepoa, ja taas syke kirjanpitoon. Ei muuta kuin uudestaan kierrokselle, mutta tällä kertaa se pitää pinkoa puoli minuuttia nopeammin. Ja taas syke–lepo–syke.

Tätä jatketaan kiristäen juoksuun käytettävää aikaa aina puolella minuutilla. Jollakin kierroksella seinä tulee vastaan. Sen jälkeen juostaan maaliin niin kovaa kuin päästään. Silloin puhutaan jo maksimikestävyydestä.

Nyt ruutupaperilla on mielenkiintoista dataa. Huiput ottavat joka kierroksen jälkeen verinäytteitä ja tuijottavat laktaattipitoisuuksia. Me niin kuin muutkin kuntoilijat tyydymme sykkeeseen.

Hyvän peruskestävyysvauhdin näkee testitulospaperilta ennen kohtaa, jolloin syke hypähtää selvästi ylöspäin. Kilometri viidessä minuutissa on lenkkeilijöillä yleinen vauhti.

Myös levon jälkeisiä sykkeitä on kiinnostavaa vertailla. Mitä nopeammin syke palautuu, sitä parempi kunto.

Juha Honkonen
juha.honkonen@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X