Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Tiede ja tekniikka

90 astetta pakkasta, talot ja autot uppoavat jäihin - mikä vetää tutkijoita Etelänavalle?

Keisaripingviinit ovat yksi Etelämantereella viihtyvistä lajeista. Ihminen kummastuttaa niitä yhtä paljon kuin ne ihmistä. Kuva: Lauri Arvola

Tiedätkö, miksi jääkarhut eivät syö pingviinejä? Koska pingviinit elävät Etelämantereella ja jääkarhut Pohjoismantereella.

Kyseessä on kaksi olosuhteiltaan äärimmäistä maapallon laitaa - tai alku ja loppu, jos niin haluaa ajatella. Maailmassa on muitakin kylmyyspisteitä kuin tunnetut kaksi.

- Napoja on oikeastaan kolme. Kolmas maapallon kylmyyspiste sijaitsee Tiibetin ylängöllä, sanoo professori Lauri Arvola, ilmastotutkija ja biologi Lammin biologiselta tutkimusasemalta.

- Tiibetin ylängöllä on Etelämantereeseen verrattavat olosuhteet. Siellä on runsaasti vanhaa jäätä ja lunta. Kiinan järvialueista peräti puolet sijaitsee ikiroudan alueella, Arvola kuvailee. Kun etelä- ja pohjoisnavoilla kylmyys johtuu auringon ja maapallon välisestä suhteesta, Tiibetissä se johtuu korkeudesta.

Venäläiset sinnittelivät

Lauri Arvola vietti äskettäin kolme viikkoa Tiibetin ylängöllä ja on ollut suomalaisten tutkimusasema Aboalla Etelämantereella. Aboa ei ole aivan syvimmällä etelänavalla, mutta sen sijaan venäläisten tutkimusasema Vostok on aivan kylmyyspisteessä, 4 000 metrin korkeudessa. 1980-luvulla Vostokilla oli tulipalo. Aseman 12 miehestä yksi sai surmansa ja loput 11 sinnittelivät kuukausikaupalla asemalla.

- He kärvistelivät siellä joten kuten - ei siellä ketkään muut olisi selvinneet. Tuolloin he mittasivat elokuussa 89,7 astetta pakkasta. Pelastajat pääsivät paikalle marraskuussa, Arvola kertoo.

Aboalla saattaa aurinkoisena päivänä olla jopa miellyttävät oltavat - kuin huhtikuinen päivä kotimaassa, mikäli ei tuule.

Asemat ja autot vajoavat

Jää ei ole tasaista eikä vakaata. Etelämanner on korkein manner, ja jää valuu huipulta merta kohti. Ilmastonmuutoksen myötä valumistahti on nopeutunut.

- Valuminen riippuu siitä, missä kohtaa ollaan ja miten jäämassiivit liikkuvat. Aboa on kovalla maalla vuoren huipulla, ja se ei liiku minnekään. Moni tutkimusasema liikkuu. Esimerkiksi saksalaisilla on menossa jo kolmas Neumayer-tutkimusasema. He ovat asemalla ympärivuotisesti, ja asema valuu kohti merta. Aikanaan asemat huuhtoutuvat mereen, Lauri Arvola kertoo.

Jäällä olevat asiat vajoavat jäähän - näin kävi muun muassa suomalaisten kuljetusvälineelle. Telaketjuin varustettu Sisu-kuorma-auto hyytyi jäisen vuoren rinteelle. Kymmenen kuukautta myöhemmin alueelle palanneet suomalaiset eivät enää löytäneet autoa.

- Se löydettiin metallinilmaisimella kahdeksan metrin syvyyteen vajonneena. Auto kaivettiin hakuin ja jäätä sahaamalla ylös, ja kun akku vaihdettiin uuteen, auto lähti käymään, Lauri Arvola nauraa.

Epätasainen maasto on hämäävä ja vaarallinen. Jäärailoihin putoaminen on kohtalokasta, ja jos alueella eksyy esimerkiksi huonon näkyvyyden takia, eksynyttä ei kenties koskaan enää löydetä.

- Niin on käynytkin. Joskus on sumua tai tulee lunta niin, ettei omaa kättään erota.

Elämää jäällä ja sen sisällä

Etelämantereella elämä on hankalaa, mutta siellä ollaan hyvästä syystä. Siellä tehdään ilmastotutkimusta. Lauri Arvola oli ensimmäinen suomalainen biologi tutkimusasemalla. Voisi kuvitella, ettei biologi löydä etelänavan kaltaisista olosuhteista mitään tutkittavaa.

- On siellä elämää. Ei puita, ei korkeita kasveja, mutta siellä pesii kaksi lintulajia. Myrskykiitäjät pesivät melkein pystysuorilla kallioilla ja lentävät merelle 150 kilometrin päähän ravinnon hakuun. Kihut syövät myrskykiitäjiä.

Lintujen mukana jäälle kulkeutuu ravinteita. Kohdissa, joissa tummat vuorenhuiput pistävät jäästä, auringon lämmittämiin koloihin sulaa pieniä lammikoita. Ne ovat täynnä sinilevää.

- Myös jään sisällä on elämää eli leviä ja alkueläimiä, jotka voivat olla umpijäässä kymmenen kuukautta vuodesta. Kun aurinko sulattaa vettä jääkannen alla, ne alkavat taas elää. Siellä elää kokonainen ravintoverkosto. Levät yhteyttävät, bakteerit ja alkueläimet syövät leviä ja ravintoketjun huipulla on karhukainen.

On alueella isompiakin eläimiä eli pingviinejä. Kuningaspingviinit elävät ranta-alueilla ja taivaltavat mantereelle pesimään.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X