Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Tiede ja tekniikka

Ansioituneet harrastajat tekivät Kansallismuseolle suuren palveluksen - tältä upea keskiajan tekstiili näytti uutena

Lahtelainen historiallisten tekstiilien käsityömestari Mervi Pasanen käynnisti Aarnikotka ja riikinkukko -projektin yhdessä Elina Sojosen kanssa. Etualalla näkyy tumma yksisarvinen, joka on osa Pasasen ompeluosuutta. Kuva: Katja Luoma

- Vaikeinta oli aloittaminen. Hirvitti, että tiedämmekö mitä olemme tekemässä, kuvailee lahtelainen historiallisten tekstiilien käsityömestari Mervi Pasanen. Tarkan kopion tekeminen keskiaikaisesta Maskun villaintarsiasta alkoi Pasasen sekä Elina Sojosen ideasta ruotsalaisten esimerkin innoittamana. Ruotsalaiset harrastajat olivat rekonstruoineet kaksi vastaavaa tekstiiliä Tukholman Historiska Museetin kanssa.

Ennen tarkan kopion ompelutyötä harrastajat saivat tutkia Maskun alkuperäistä intarsiatekstiiliä Kansallismuseossa. Tutkimassa ruotsalaiset Maria Neijman ja Amica Sundström, jotka ovat olleet toteuttamassa vastaavaa projektia Ruotsissa.
 

Maskun villaintarsia on suomalaisittain ainutlaatuinen näyttävä tekstiili, joka löytyi 1800-luvun lopulla riepuina Maskun kirkon kellotapulista. Se on ollut siitä saakka osa Kansallismuseon kokoelmaa. Museo antoi Aarnikotka ja riikinkukko -ennallistusprojektille suostumuksensa viime toukokuussa, ja ompelutyöhön tarttui joukko vapaaehtoisia, jotka kaikki ovat ansioituneet taitavina käsityöntekijöinä. Arvellaan, että alkuperäisen keskiaikaisen tekstiilin ovat saattaneet tehdä Naantalin birgittalaisluostarin nunnat, joilla olisi ollut vaativaan työhön tarvittavat taidot ja kulttuuriyhteydet. Myös alkuperäisen tekstiilin ompelu on aikanaan ollut usean tekijän yhteisöllinen projekti.

Valmis tarkka kopio julkistettiin Kansallismuseossa viime lauantaina yhdessä alkuperäisen kanssa.

Se on ilmaisultaan hämmentävän vahva. Aika raju. Kansallismuseon työpajaohjaaja Ulla Kostiainen

Maskun keskiaikaisen villaintarsian tarkka kopio julkistettiin Kansallismuseossa 21. tammikuuta. Mukana olivat kaikki ompelijat, jotka käyttivät intarsian ompeluun yhteensä 1 600 tuntia työtä.
 

Sekä museo että harrastajat hyötyivät yhteistyöstä

Projekti harrastajien kanssa oli Kansallismuseolle ensimmäinen laatuaan. Museon väki on lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

- Tämä on hyödyttänyt meitä molempia. Olemme saaneet avata museon kokoelmaa, kartuttaa tietoa ja tallentaa aineetonta kulttuuriperintöä, sanoo Kansallismuseon työpajaohjaaja Ulla Kostiainen viitaten projektin aikana saatuihin uusiin tutkimustuloksiin.

- Yhteistyö ja ryhmätyö ovat sujuneet mutkattomasti. Jo suunnitteluvaiheessa huomasimme, miten taitavasta ja perusteellisesta asiantuntemuksesta oli kyse, hän kiittää työryhmää.

Intarsiatekniikka muistuttaa vaativaa palapelin tekoa. Upotettava kuvio ommellaan samanmuotoiseen aukkoon, joka on leikattu pohjakankaaseen.
 

Rekonstruktioiden tekeminen historiallisista tekstiileistä on ylipäätään erittäin harvinaista. Museon omalle väelle tämä työ ei olisi mitenkään ollut mahdollinen.

- Täällä kaikki työpanos menee konservointiin. Kopion tekeminen ei ole myöskään mikään halpa juttu, 1 600 tuntia työtä ja kalliit materiaalit, Kostiainen sanoo.

Kopion tekeminen oli mahdollista siksi, että ompelijat lahjoittivat museolle työpanoksensa. Museo maksoi materiaalikulut.

Materiaaleja metsästettiin Virosta ja Ruotsista

Materiaalien etsiminen olikin luku sinänsä.

- Mistä löytyisi tarpeeksi karkeaa palttinakangasta, jossa on oikea lankatiheys? Tallinnasta löytyi käsinkudottua, Mervi Pasanen kertoo.

Myöskään hopeanahkaa tai oikeanlaista villakangasta ei löytynyt Suomesta, joten niitä haalittiin Ruotsista. Pasanen värjäsi villakankaat kasviväreillä Konstfackin eli Ruotsin taideteollisen korkeakoulun laboratoriossa.

Ompelijat, 15 naista ja yksi mies, ompelivat kukin tahoillaan osuuksiaan. Lopuksi kappaleet yhdistettiin.

Ulla Kostiainen toteaa, että tekstiilin näkeminen alkuperäisessä asussaan antaa käsityksen siitä, millaisen elämyksen Maskun tekstiili on tuottanut aikalaisilleen.

- Se on ilmaisultaan hämmentävän vahva. Aika raju, hän kuvailee.

- Voin kuvitella, miten 1400-luvun ihminen menee hämärään kirkkoon ja näkee tekstiilin, jossa kimmeltävä hopeanauha korostaa kuvioita. Kokemus on vaikuttava nykyihmisellekin.

Yleisöllä on mahdollisuus käydä katsomassa alkuperäistä sekä uutta tekstiiliä Kansallismuseon pop up -tilassa 1.2.2017 asti. Kopion vakituiseksi kodiksi kaavaillaan joko Hämeen linnaa tai Olavinlinnaa.

Kaisa Hako
kaisa.hako@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X