Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Terveys ja hyvinvointi

Akupunktio: tuhansia vuosia vanha tehokas hoitomuoto vai sata vuotta sitten kehitetty huijaus?

Kuva: Colourbox

Moni suomalainen hakee akupunktiosta apua muun muassa selkäkipuun, raskauspahoinvointiin, unettomuuteen ja migreeniin. Hoitoja tarjotaan sadoissa hoitolaitoksissa ympäri Suomen.

Jo vuosien ajan akupunktio on mainittu myös Käypä hoito -suosituksissa. Vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä joka kolmas suomalaislääkäri sanoi, että voisi suositella potilaalleen akupunktiota. Suomessa toimii myös lääkäreiden akupunktioyhdistys.

Apteekeissa myydään rannekkeita, joiden kerrotaan auttavan pahoinvointiin muutamassa minuutissa. Tehon sanotaan perustuvan ranteessa olevan akupisteen painantaan. Rannekkeiden hyödyistä on julkaistu myös tieteellisiä tutkimuksia.

Akupunktiosta ilmestyykin vuosittain satoja tieteellisiä artikkeleita. Joidenkin mukaan akupunktio on tehokas hoitomuoto, jonka juuret ulottuvat vuosituhansien takaiseen Kiinaan.

Toisten mukaan akupunktio on alle sata vuotta vanha menetelmä, joka perustuu pelkkään lumevaikutukseen.

Suljetun Kiinan hoitomuodot kohtasivat länsimaisen lääketieteen

Kerrotaan, että akupunktio olisi kuvattu ensimmäisen kerran ”Keltaisen keisarin lääkinnällisessä oppaassa” Huangdi Neijingissä, joka on peräisin sataluvulta ennen ajanlaskun alkua. Kirjassa neuloilla pistäminen on kuitenkin vähäisessä roolissa, ja ainakin tekstin vanhimmissa osissa akupunktiolla tarkoitetaan veren laskemista eikä nykyisen kaltaista neuloilla pistelemistä.

Birminghamin yliopiston historian professori Naomi Standen arvelee, että aina 1900-luvulle asti akupunktio tarkoitti lähinnä pienimuotoisia leikkauksia, joita tekivät usein katukaupustelijat. Työvälineet olivat kaikenkirjavia naskaleista leikkausveitsiin. Akupisteiden paikat vaihtelivat sen mukaan, mitä lääkinnällistä teosta hoitaja sattui lukemaan.

Lääketiede pysyi suljetussa Kiinassa hyvin vanhanaikaisena 1800-luvulle saakka. Hoitomuodot olivat samankaltaisia kuin meillä aikoinaan: pulssin tunnustelemista, hengen haistelemista, lääkeyrttejä, elämäntapojen muokkaamista, kuppaamista ja veren laskemista.

Vasta kun Kiina hävisi oopiumisodat 1800-luvun puolessavälissä, se joutui avaamaan rajojaan ulkomaisille vaikutuksille. Samalla maahan virtasi tietoa länsimaisen lääketieteen saavutuksista. Se teki vaikutuksen Kiinan johtoon, joka vaati, että alan osaamista oli saatava maahan lisää.

Kiinalainen lääketiede alkoi länsimaistua vauhdikkaasti, minkä seurauksena perinteisten hoitomuotojen harjoittajat ryhtyivät lobbaamaan voimakkaasti oman alansa puolesta. He myös alkoivat lisätä kiinalaisiin hoitomuotoihin länsimaisen lääketieteen elementtejä.

Ohuet neulat tulivat käyttöön vasta 1930-luvulla

Neuloilla tehtävät hoidot eivät olleet Kiinassa erityisen suosittuja tai arvostettuja. 1930-luvun alussa Cheng Dan’an -niminen kiinalaismies sai aikaan muutoksen, joka johti meidän tuntemamme ”perinteisen kiinalaisen hoitomuodon” kehittymiseen.

Cheng oli opiskellut akupunktiota Japanissa ja tutustunut siellä länsimaiseen lääketieteeseen. Vuonna 1931 häneltä ilmestyi kirja, jossa hän oli hyödyntänyt länsimaista anatomian tuntemusta ja asettanut akupisteet sijaitsemaan niin, että ne eivät olleet vaarassa osua suurten verisuonten kohdalle.

Kirjassaan Cheng huomauttaa, että vaikka akupunktioon on perinteisesti liittynyt myös verenvuotoa, hoidon teho ei liity vereen vaan hermoihin. Hän suositteli, että akupunktiossa ryhdyttäisiin käyttämään ohuita neuloja.

Kun Mao Zedongin kommunistihallinto nousi valtaan Kiinassa 1940-luvun lopussa, puolue ryhtyi tukemaan vanhaa kotimaista lääketiedettä. Ensinnäkin siksi, että Maolle oli tärkeää nostaa kansallista itsetuntoa korostamalla kiinalaisten omaa osaamista. Toiseksi siksi, että länsimaisen lääketieteen osaajia oli maassa edelleen melko vähän, ja hekin olivat kaupungeissa hoitamassa niiden varakkaita asukkaita. Kaupunkien ulkopuolella eli laaja, köyhä väestö, joka tarvitsi terveydenhoitoa.

Maaseudulla olivat edelleen käytössä vanhanaikaiset hoitomuodot. Oli järkevämpää nostaa niiden arvostusta kuin pyrkiä järjestämään kalliimpi, länsimaisen mallin mukainen hoito kaikille. Ryhdyttiin puhumaan ”ikivanhasta perinteisestä” lääkintätaidosta ja korostamaan, miten se oli Kiinalle ylpeyden aihe. Akupunktio otettiin uudessa, siistimmässä muodossa mukaan hoitokäytäntöihin.

Sana akupunktiosta leviää länsimaihin

1970-luvulla Kiina avasi oviaan­ länteen. Vuonna 1971 Yhdysvalloista saapui maahan korkea-arvoinen ryhmä valmistelemaan presidentti Richard Nixonin vierailua. Mukana seurueessa oli myös The New York Times -lehden toimittaja James Reston.

Restonin reportaasimatka meni kuitenkin pieleen, sillä hänen umpilisäkkeensä tulehtui pian­ Kiinaan saapumisen jälkeen. Sen sijaan että olisi ollut raportoimassa amerikkalaisseurueen matkasta salaperäiseen idän keisarikuntaan, Reston makasi pekingiläisessä sairaalassa. Hän päätti tehdä sen, mihin pystyi, ja lähetti lehteen kirjoituksen akupunktio- ja moksibustiohoidoista, joita sai leikkauksen jälkeen.

Salattu Kiina ja sen eksoottinen kulttuuri kiehtoi amerikkalaisia, ja Restonin teksti synnytti Yhdysvalloissa valtavan innostuksen. New Yorkin Chinatowniin virtasi ihmisiä, jotka halusivat kokea akupunktion henkilökohtaisesti.

Länsimaiset lääkärit matkustivat Kiinaan tutustumaan akupunktion käyttöön. He laativat lääketieteellisiin julkaisuihin raportteja leikkauksista, joita oli tehty ilman nukutusta – kivunlievitykseksi oli riittänyt pelkkä akupunktio.

Myöhemmin huomattiin, etteivät raportit olleet luotettavia. Lääkärit eivät olleet tutkineet potilaita itse vaan olivat luottaneet kiinalaisten kollegoidensa antamiin tietoihin.

Länsimaihin oli kuitenkin jo levinnyt tieto ”vanhasta itämaisesta lääketieteestä”, jonka mukaan ihmisen kehossa on akupisteitä ja ne yhdistyvät sisäelimiin meridiaanien eli energiakanavien välityksellä. Akupisteitä käsittelemällä energian virtausta voidaan säädellä ja ihmisen sairauksia hoitaa.

Tutkijat kiinnostuvat

1970-luvulta lähtien tiedelehdissä ilmestyi valtava määrä tutkimuksia, joissa yritettiin paikantaa meridiaanikanavat tai selvittää, mihin akupunktion teho perustuu. 1970–80-luvuilla arveltiin, että akupisteet liittyvät hermostoon. 1990–2000-luvuilla taas pohdittiin, että akupisteet saattavat liittyä lihaskalvoihin.

Sitten vihdoin, 2000-luvun alussa, saatiin jymyuutinen. Korealaistutkijat ilmoittivat, että meridiaanit oli onnistuttu löytämään ja kuvantamaan. Löydön oli tehnyt Bong-Han Kim -niminen tutkija itse asias­sa jo vuonna 1963, mutta hänen tutkimuksensa ei ollut tuolloin herättänyt huomiota.

Bong-Han oli onnistunut paikallistamaan ihmiskehossa verkoston, joka ei liittynyt verisuoniin, hermostoon tai imukanaviin. Hän oli saanut verkoston näkyviin ruiskuttamalla siihen väriainetta ja huomannut, että sen haarat jatkuivat sisäelimiin ja levittäytyivät niiden pinnalle. Bong-Han huomasi myös, että akupunktiolla oli mahdollista vaikuttaa nesteen virtaukseen verkostossa ja kohdistaa vaikutus haluttuun sisäelimeen.

Korealainen tutkijaryhmä onnistui toisintamaan Bong-Hanin kokeen He kutsuivat verkostoa primo vascular systemiksi.

Länsimaiden tiedepiirit suhtautuivat mullistavaan löytöön nihkeästi. Primo vascular systemistä raportoineet tutkimukset olivat ilmestyneet matalatasoisissa tiedelehdissä, joissa tutkimusmetodin kuvaus ja vertaisarvointi olivat heppoisia.

Pian alkoi käydä ilmeiseksi, että ”Bong-Han Kimin” uraauurtava löydös oli vedätystä. Miestä itseään ei löytynyt mistään, ja hänen elämäntarinansa kerrottiin vain samoissa artikkeleissa, jotka esittelivät hänen tutkimustaan. Niiden mukaan Bong-Han oli syntynyt Etelä-Koreassa mutta muuttanut Pohjois-Koreaan ja tehnyt mullistavan tieteellisen löydöksensä siellä.

Vuonna 2015 Wikipedia päätti poistaa primo vascular system -aiheisen sivun todennäköisenä humpuukina.

Toimii joihinkin vaivoihin

Aiheesta ilmestyy kuitenkin edelleen jatkuvasti uusia tutkimuksia, samoin kuin akupunktiosta yleisemminkin. Suuri osa tutkimuksista on julkaistu matalatasoisissa tiedelehdissä, ja usein lehtien julkaisijalla on kytköksiä Kiinaan. Kun akupunktiosta on tehty perusteellisempia tutkimuksia, tulokseksi on yleensä tullut, että akupunktiolla on ollut vaikutusta, mutta se on ollut lumevaikutuksen tasoa.

Joihinkin vaivoihin akupunktio on tepsinyt paremmin kuin hoitamatta jättäminen ja joskus yhtä hyvin kuin lääkkeet. Monissa tapauksissa tulokset ovat kuitenkin olleet samanlaisia riippumatta siitä, onko hoito kohdistunut akupisteisiin vai sattumanvaraisiin kohtiin ihmisen kehossa.

Nykyään tosin tiedetään, että myös lumevaikutus on todellinen. Eri asia on, kuinka eettistä on markkinoida hoitoa puhumalla vuosituhansia vanhasta hoitomuodosta tai ihmiskehossa risteilevistä energiakanavista.

"Hyvä kivunlievitykseen"

Akupunktioon perehtynyt Kuo­pion yliopiston fysiatrian ylilääkäri Olavi Airaksinen ei usko, että hoitomuoto olisi kehittynyt veren laskemisesta tai että akupisteiden sijaintia olisi tietoisesti muutettu pois verisuonten kohdalta.

– Perinteiset akupunktiopisteet sijaitsevat niin sanotuissa trigger-pisteissä eli lihasten motorisissa pisteissä, eivätkä pisteiden paikat ole juuri muuttuneet aikojen saatossa, sanoo Airaksinen, joka toimii fysiatrian dosenttina Kuopion yliopistossa.

Airaksinen suhtautuu kuitenkin varauk­sella itämaiseen näkemykseen meridiaaniverkostosta.

– Länsimaisessa lääketieteessä ei ole ajatusta meridiaaneista, joiden katsottaisiin olevan yhteydessä sisäelimiin. Kiinassa akupunktuurilla hoidetaan monia sellaisia sairauksia, joita meillä ei. Meillä akupunktuuri on lähinnä kivunlievitysmenetelmä, ja sen kohdalla akupunktuurista on myös saatu parhaat hoitotulokset.

Airaksisen mukaan akupunktion teho on pystytty todentamaan aivojen magneettikuvauksella. Aivoissa on syntynyt erilainen vaste riippuen siitä, onko neula pistetty akupisteeseen vai sen vieressä sijaitsevaan pisteeseen.

Airaksinen ei usko tehon perustuvan pelkkään lumevaikutukseen. Kokeissa, joissa neula on työnnetty pinnallisesti ihon läpi, vaikutus on ollut vähäisempi kuin jos neulalla on lävistetty lihaskalvo. Lumevaikutukseen piston syvyydellä ei pitäisi olla vaikutusta.

 

Lähteitä:

Basser, Stephen: Acupuncture: A History. (The Scientific Review of Alternative Medicine 1999); Kavoussi, Ben. The Acupuncture and Fasciae Fallacy. (Science-Based Medicine 2016); Langevin, Helene M. & Yandow, Jason A.: Relationship of acupuncture points and meridians to connective tissue planes. (The Anatomical Record 2002); Messner, Angelika: Chinese Medicine in Early Communist China, 1945–63: A Medicine of Revolution (East Asian Science, Technology, and Medicine 2009); Soh, Kwang-Sup: Bonghan Circulatory System as an Extension of Acupuncture Meridians (Journal of Acupuncture and Meridian Studies 2009); Standen, Naomi: Demystifying China: New Understandings of Chinese History (Rowman & Littlefield 2013).

 

Sanna Ryynänen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (2)
Visa

Sanna Ryynänen kertoi akupunktion historiasta ja vaikutuksista, jossa vihjattiin alan olevan huiputusta. Mistä näitä maalikoita ja skeptikoiden mielistelijöitä riittää? Sunnuntaisuomalainen on profiloitumassa viher-vasemmisto ja skeptikoiden palstaksi, jossa otetaan kantaa poliittisesti ja tuomitaan mielellään historian tuomaa käytännön kokemusta, aina joihinkin yksittäisiin teorioihin aina vedoten. Turhan päiväistä kirjoitusta. Skeptikkomielisille, jotka ovat näissä kirjotuksissaan kuitenkin maalikoita, pitäisi löytää jotakin arvokkaampaa tekemistä – ei elämä saisi luisia näin.

Havainnoitsija

Huh-huh, kylläpä on asenteellinen juttu! Tähän asti olen pitänyt Sunnuntaisuomalaista laatujournalismin edustajana, mutta nyt on aika tarkistaa mielipidettä.

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X