Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Ruoka

Entinen kurja kuppila ja be-bop-a-lula - siinä ainekset kaupungin parhaaseen hampurilaiseen

Olipa urakka! Bus Burgerin hampurilainen vie heikosta yrittäjästä voiton - mutta vähän tanssiaskelia pöydän alla ja taas menee! Kuva: Mervi Pasanen

Hampurilaiset ovat olleet jo jonkin aikaa ruokatrendi. Niitä saa fiinimmistäkin ravintoloista ja muutamissa paikoissa ne ovat suorastaan ruokalistan kivijalka.

Lahdessa on parikin mielenkiintoista, valtavirrasta erottuvaa hampurilaispaikkaa, kuten amerikkalaistyyppinen Bus Burger, jossa osa elämyksellisyyttä on miljöön ansiota. Kun ahtaa valtavaa hampurilaista purukaluston väliin entisessä koulubussissa ja Gene Vincent rytmittää suoritusta, niin toki se jää mieleen.

Merkittävä hampurilaistapaus Lahdessa koettiin keväällä, kun entinen pizzeria Capo oli Jyrki Sukulan uudistettavana. Sukula hävitti ravintolasta pizzauunin ja loi tilalle hampurilaisiin perustuvan ruokalistan. Kurjat kuppilat -ohjelman jakso tulee ulos 23. syyskuuta.

Pikaruokaravintoloista uusin tulokas on reilun vuoden kaupungissa vaikuttanut Burger King, jota moni pitää parhaana omassa lajissaan. Lahden toimipisteessä työskentelevä Krista Louhela otti elokuun lopulla osaa maailman nopeimman Whopper-hampurilaisen tekijän kisaan.

Hampurilaisia voi lisäksi tilata muutamissa paikkakunnan ravintoloissa.

Vaan mihin hampurilaisista on? Vain vatsantäytteeksi vai oikeinko elämykseksi? Mikä on paras?

Me testasimme. Emme kaikkia, sillä se olisi jo terveydelle vaarallista. Seitsemän hampurilaisen syöminen viidessä päivässä tuntuu kohinana suonissa.

Nakkarit jätettiin suosiolla sivuun, samoin "syö niin paljon kuin haluat" -tyyppiset kattaukset. Käymisperusteeksi riitti, että "kaverin mielestä siellä on kaupungin ehdottomasti paras hampurilainen".

Capo: perushampurilainen pekonilla ryyditettynä eli Cowboy. Hinta 12 euroa.

Tilatessa kysytään, tuleeko pihvi mediumina vai kypsänä. Medium, kiitos.

Annoksen koko: ensisilmäyksellä kohtuullinen, pienen puolelle.

Coleslaw: vähän niin kuin näön vuoksi, se on syöty kahdella haarukallisella. Maukas.

Pihvi: jauhelihaa. Tilattiin mediumina, näyttää kypsältä. Erittäin maukas ja mehevä. Suorastaan mehukas. Murumainen rakenne, hajoaa helposti. Makuaisti on mielissään.

Jyrki Sukula heitti Capon pizzauunin hiiteen ja hyvä niin! Erinomainen suoritus!

Sämpylä: leipomo Limbbu, briossisämpylä. Hieman makea maku, hampurilaissämpyläksi varsin hyvä rakenne.

Ranskanperunat: kuoriperunat, tukevia, rapeita, kuumia ja suolaisia. Suola näkyy kiteinä pinnalla. Ketsuppi loppuu ennen perunoita.

Jälkimaku ja pisteet: Erittäin hyvä. Suola maistuu suupielissä. Jonkun mielestä suolaa voi olla jopa liikaa. Hyvästä mausta ja hyvästä palvelusta: Viisi pistettä.

Santa Fe: pekonihampurilainen. Hinta 15,90.

Annoksen koko: ensisilmäyksellä näyttää valtavalta, sillä pihvin päällä on korkea keko pekonia. Annos ui lautasella olevassa sulassa juustossa.

Annoksessa ei varsinaista kasvista, lounasaikaan tarjolla alkusalaatti runsaasta salaattipöydästä.

Pihvi: napakka. Hampurilaisen makuaineena bbq-kastiketta, josta jää tulinen jälkimaku. Yleisvaikutelmaltaan ravintolapurilaisten peruskamaa, ei erityisen hohdokas. Kylläisyys saavutettu, pekoni tainnutti ruokailijan ja perunat sekä salaatti jäivät syömättä.

Santa Fe ja takuulla pitäjän korkein hampurilainen. Pekoni poikineen.

Sämpylä: teollinen perusmalli eli höttöinen.

Ranskanperunat: vähäsuolaiset, ei ketsuppia.

Jälkimaku: ei säväytä. Iso alkusalaatti lounasaikaan plussaa. Kolme pistettä.

Seurahuone: naudanlihahampurilainen. Hinta 16 euroa.

Ensimmäinen yritys, Trattoria: a là cartea eli hampurilainen on saatavilla vain lounasajan ulkopuolella eli arkisin kello 14 jälkeen. Toisella kerralla selvisi, että hampurilainen kuuluukin Bistro Barin valikoimaan - mutta sen voi tilata myös Trattorian puolelle.

Annoksen koko: hampurilainen on ruokaisan kokoinen.

Ei salaattilisäkettä, mutta hampurilaisen sisältä löytyy maukas yllätys eli kirsikkatomaattisalaattia. Tomaatit maistuvat uunikuivatuilta eli ovat oikeinkin kiva makupala.

Pihvi: paksu ja tanakka. Tällä kertaa paistaminen oli kestänyt ehkä hitusen liian pitkään - toinen laita maistui melko mustuneelta, joku saattaisi sanoa että palaneelta. Sisältä pihvi oli punertava eli medium.

Sämpylä: muodikkaasti briossisämpylä.

Seurahuone. Trattorian puolelle tarjoiltu annos oli tällä kertaa hieman liian hyvin paistunut, mutta tomaateille isot kehut.

Ranskanperunat: Hyviä, kuumia kuoriperunoita. Suolaa riittävästi, toisin kuin annoksen jauhelihapihvissä, mutta se onkin makuasia. Tarjoillaan ilman ketsuppia, mutta tarjoilija kysyy itse, haluaako asiakas sitä.

Jälkimaku: Puolen tunnin odotus ennen kuin kukaan kysyy mitä saisi olla ja hitusen liian korkea paistoaste. Kaksi pistettä.

Bus Burger: pekonihampurilainen ateriana. Hinta 12,50.

Annoksen koko: Pelottavan suuri jo ennen ensipuraisua. Kitaranmuotoisessa korissa ruokailijaa tervehtii valtava hampurilainen paperikääreessä. Syömme käsin, joten servetti-indeksi nousee korkeaksi: kastikkeita valuu pitkin suupieliä. Suositus: ota veitsi ja haarukka.

Pihvi: suuri, jämäkkä jauhelihapihvi. Pekoni mehevää. Osina maisteltuna mikään ei ole niin hyvää, että pitäisi puhjeta ylistysvirteen, mutta kokonaisuus on herkullinen.

Bus Burger. Evästä koko kitaran täydeltä.

Sämpylä: Vaalea hampurilaissämpylä, mutta hyvä rakenne. Muutakin kuin ilmaa.

Ranskanperunat: Rapeita, hyvä suola, vastapaistetut. Dippikastikkeena chilimajoneesi, pöytään varattu ketsuppi jää käyttämättä. Kun ruokailija on kohdannut oman rajansa eli on tikahduttavan täynnä, perunoita on edelleen jäljellä ja ne ovat yhä rapeita ja lämpimiä.

Jälkimaku: Ruokailuseura mutisee oman hampurilaisensa uumenista sellaisia kommentteja kuin "tämä romuttaa terveelliset elämäntapani", "tämän syöminen on takuulla kuolemansynti, tavallinen synti ei riitä" ja "ensimmäinen kerta kun kesken syömisen tekee mieli tanssia". Viimeksi mainittu johtuu 1950-luvun rock´n´rollista. Kyllä, jalka vipattaa jiven askelin pöydän alla ja sielussa soi be-bop-a-lula. Mausta ja elämyksestä: Viisi pistettä.

Burger King: Whopper-ateria, hinta 7 euroa.

Koko: iso, mutta ei järkäle.

Pihvi: tyypillinen hampurilaispihvi eli littana.

Burger King: Whopperilla on kannattajakuntansa, mutta ei tämä paremmaksi muutu edes kehumalla.

Sämpylä: vitivalkoinen ja ilmava.

Burger King: Roskaruokaa, todellakin.
 

Ranskanperunat: vähäsuolaiset. Ketsupin kanssa menee kyllä.

Jälkimaku: Ei tästä pääse yli. Roskaruokaa. Pikaruokapaikan eineeksi ihan jees, mutta ei pidä nälkää, ei tunnu ravitsevalta, ei ole makuelämys ja ruokailun jälkeen tarjottimelle jää roskapino. Yksi piste.

Mössö: pekonijuustohampurilainen, 13,90. Sisältää lisukkeena kouruperunat.

Annoksen koko: iso. Keskellä purilaista nököttää pihviveitsi.

Pihvi: paksuhko, tosi tiukkaa tavaraa. Maku suolainen, pihvissä maistuu myös grillimauste tai vastaava. Miehekäs pihvi.

Mössö: Onkohan ihan poissuljettua, että joku rehu vilahtaisi jossain?

Sämpylä: Valkoinen seesamisämpylä. Höttöä.

Ranskanperunat: tällä kertaa isot, kullankeltaiset kouruperunat, joissa paljon paistopintaa. Suolaiset ja rapeat, mutta suurin osa niistä jää syömättä. Vihannekset eivät täällä juhli.

Mössö: Kouruperunoita ja tuhti lihajötkäle. Miehekäs annos.

Jälkimaku: Ravintolan miljöö on melko karu ja suorastaan miehinen, sillä lisäksemme salissa on 1 nainen ja 10 miestä. Annos putoaa takuulla peruskävijään. Istumatyöläiselle kovin raskas purtava. Kolme pistettä.

Citymarketin Burger City: Classic burger-ateria, hinta 14,90. Tarjolla vasta kello 14 jälkeen.

Koko: menee sarjaa vaude eli iso. Komea annos, josta ei ainakaan jää epäselvyyttä, kuuluuko annokseen suolakurkkua.

Sämpylä: briossi, kuten trendiin nyt kuuluu.

Burger City: Tämä pihvi saattaa olla kaupungin muhkein.

Pihvi: erittäin paksu ja lihaisa. Maustettu hyvin, suuntuntuma kotitekoinen eli aika kiva.

Burger City: Classic ateria käy loppumetreillä raskaaksi.
 

Ranskanperunat: grillimaustettu, dipataan majoneesiin, toisessa dippikupissa näyttäisi olevan kaalisalaatti. Lisäksi friteerattuja sipulirenkaita.

Jälkimaku: hyvien yksittäisten osien summa on hieman sekava, eli kastikkeet sulautuvat yhdeksi. Raskas annos, ei oikeastaan mitään raikastavaa elementtiä. Komea esitys sarjassaan, vaikkakin tuhti. Miljöö ankea eli jättimarketin kahvio. Siis kolme pistettä.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X