Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Ruoka

Otetaan kuusikymmentä munaa

Ronneburgin keittiöstä ei löydy mitään nykyaikaista. Kaikki on kuin silloin ennen. Keittiövuoroon pääseminen on kunnia-asia. Kuva: Riku Pasanen

Kulhossa on kuusikymmentä kananmunaa. Ne pitää tyhjentää niin, että kuori jää ehjäksi. Kuoreen koputetaan terävällä veitsellä reikä, kapea terä ujutetaan munan sisälle, keltuainen rikotaan ja munan sisällys valutetaan kulhoon.

Kop kop kop, nakutamme munankuoria keskittyneesti. Näin alkaa keskiaikaisen ruoan valmistaminen: ruuan nimi on Kana munassa, ja kuoren tyhjentäminen on ensimmäinen vaihe.

Olemme Saksassa, Ronneburgin keskiaikaisen linnan keittiössä ja valmistamme illaksi pitoja linnaan kokoontuneille historianelävöittäjille. Ronneburgin museolinna annetaan joka toinen vuosi 1300-luvun elävöittäjien käyttöön. Elämme ja asumme museossa, normaaleja arkisia askareita tehden. Väkeä on kutsuttu seitsemästä eri maasta.

Linnan suuressa salissa tehdään käsitöitä 1300-luvun menetelmin. Suomalainen Elina ja englantilainen Chrissy ovat asettuneet ikkunasyvennykseen ompelemaan.

Pihalla värjätään kankaita ja lankoja, valmistetaan mehiläisvahakynttilöitä, puusepät kaivertavat ja veistävät. Suomalainen Riku ja saksalainen Oliver vertailevat lusikkamalleja keskenään.

Vartiosotilaat pitävät huolta siitä, että vihollisjoukko ei pääse yllättämään kesken askareiden. Keskipäivällä useimmat keskeyttävät työnsä osallistuakseen linnan kappelin rukoushetkeen. Vartiotuvan päällikkö Alex nukahtaa. Hän istuu portaalla, nojaa keihääseensä ja kuorsaa.

Linnan keittiö on valtavan hieno. Linnaa alettiin rakentaa 1200-luvulla ja nyt se on suurelta osin 1600-luvun asussa. Keittiötä hallitsee valtava liesi, jossa ruoka valmistetaan avotulella. Se on niin suuri, että joskus kokit jopa seisovat liedellä ruokaa tehdessään.

Nyt, kun ruokaa valmistetaan yli 70 hengelle, kokit ovat virittäneet liedelle kolme nuotiota. Savu poistuu korkean piipun kautta, mutta matalapaineen vuoksi osa savusta jää leijailemaan keittiöön ja leipomoon. Tilassa tuoksuu nuotiosavulle. Lieden yläpuolella roikkuu meheviä makkaroita.

Savu tekee keittiöstä tunnelmallisen, lähes taianomaisen. Hiljainen puhe, tulen rätinä ja pilkkomisen ääni lisäävät vaikutelmaa. Äsken pihalla hälisseet ihmiset vaistomaisesti hiljentävät äänensä keittiössä.

Pitkiin villaisiin mekkoihin ja valkoisiin huntuihin pukeutuneen naiset valmistelevat illan pitoateriaa. Ruotsalainen Peter keskustelee innokkaasti päivän ruokalistasta kahden pääkokin, Stellan ja Kristinan kanssa. Peter kuuluu 1300-luvun lopun elävöitysryhmään nimeltään Albrechts Bössör. Sen erikoisalaa ovat mustaruutiaseet, mutta Peter viihtyy paremmin keittiössä kuin vartiotuvalla, jossa hänen toverinsa oleskelevat.

Keittiöön ei tule vettä hanasta, joten miehet kantavat vettä ja polttopuita keittiöön. Poispäin vesi lähtee leipomon lattianrajassa olevan kourun kautta. Valtavat puukulhot, pannut, vadit ja padat tiskataan kerrosta ylempänä. Sinne kuljetaan kapeita kierreportaita pitkin.

Yläkerran keittiössä, tiskialtaan ääressä, solmitaan ystävyyssuhteita. Tanskalainen Marianne kertoo salaisuuksia, minä hänelle omiani. Kädet patamustasta kyynärpäihin asti likaisina halaamme toisiamme.

Jaamme salaisuuden myös suuressa ruoka-ainevarastossa. Marianne on leiponut pieniä hedelmäkakkuja Tudorien aikaisella reseptillä. 1500-luvun kakut ovat liian moderneja nyt, kun olemme 1300-luvulla. Kakku on hyvää ja maiskuttelemme sitä mielihyvästä hyristen suljetun oven takana.

Kananmunat on tyhjennetty ja Kristiina paistaa niistä munakasta: puolet punaista, puolet vihreää. Punainen on värjätty punajuurella, vihreä saa värinsä tuoreista yrteistä. Munakkaan paiston ajan valmistelemme perinteistä blancmangeria eli valkoista ruokaa. Nykyisin se tunnetaan makeana mantelivanukkaana, mutta 1300-luvun lopun reseptiin tulee kanaa, raastettua mantelia ja nesteeksi tällä kertaa vuohenmaitoa.

Suuren sianpaistin pintaan hierotaan öljyä ja mausteita, se menee hautumaan puu-uuniin moneksi tunniksi. Salaatin tekijät paloittelevat kiehautettuja mangoldilnehtiä. Työnjako on selvä: apukädet pilkkovat, paloittelevat, kuorivat ja siivoavat. Kokit maustavat ja paistavat.

Kristinan työskentely on kuin taidetta. Hän availee pieniä rasioita, joissa on mausteita. Nuuhkii, hieroo mausteita kämmeniinsä, sekoittaa, maistaa. Pienestä pullostaan hän kaataa punajuuri-sipulisalaattiin etikkaa, jonka hän on etukäteen maustanut korianterinsiemenillä. Mangoldisalaattin hän lisää tummansinisiä turkkilaisia rusinoita. Yksityiskohdat ovat tärkeitä.

Suuressa kulhossa on kirkkaanvihreää hernemassaa. Se paistetaan myöhemmin kakuiksi. Joku on piirtänyt massan pintaan iloiset kasvot. Kaikkia naurattaa.

Sullomme Mariannen kanssa jäähtyneen munamassan pienillä puulusikoilla ja sormilla takaisin kuorien sisään. Ensin punaista alle, sitten vihreää päälle.

Illalla, kun päivän työt on tehty, kokoonnumme kaikki pitopöydän ääreen linnan kauneimpaan saliin. Illan isäntä Ronnie toivottaa kaikille hyvää ruokahalua, nostamme maljoja ja ensimmäinen ruokalaji tuodaan tarjolle. Ihmiset koputtavat muniaan auki ja ihastelevat löytöä. Kuoren sisältä paljastuu kaksivärinen kypsä muna.

Pidot voivat alkaa.

ESS-Mervi Pasanen

Paikka: www.burg-ronneburg.de

Tapahtuma: www.14tes.eu

Järjestäjä: www.ig-mim.de

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X