Koti
Emmi
Tuomisto
emmi.tuomisto@mediataloesa.fi

Kolumnisti: Puhuisitko sukillesi? KonMari-metodi on etuoikeutettujen itsekästä iloa

Koteihin kertyy kaikenlaista tavaraa, joista pitää jossain vaiheessa päästä eroon.

Kodin siistimisen kansainvälinen kuningatar on nyt japanilainen Marie Kondo, jonka kirja KonMari - siivouksen elämänmullistava taika on killunut myyntilistojen kärjessä kuukausi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Kondo listattiin viime vuonna Time-lehdessä maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

KonMari-metodi on fiksu ja simppeli: Kerää tavarat kotona samaan läjään ja ota jokainen esineesi yksitellen käteesi. Mieti, tuottaako esine sinulle iloa. Eikä mitä tahansa pientä tyydytystä, vaan säkenöivää iloa. Jos ei värähtele vatsanpohjassa asti, tavara saa mennä. Jäljelle jääneille päätetään kotoa paikka, ja niin kaaos on ikuisesti mennyttä.

Raivaamisen ammattilaisille on kysyntää, kun yhä useampi länsimaalainen ahdistuu tavaroidensa keskellä. Kaapit pursuavat sekalaista tavaraa, ja kaikille laskutasoksi kelpaaville kalusteille alkaa kertyä erilaisia rytökasoja. On paperia, väärän kokoisia vaatteita, puoliksi pidettyjä farkkuja, karppauskokeilusta jäänyttä psyllium-jauhetta ja kahvakuula. Johtoja ja kaapeleita jos jonkinlaisia. Minullakin on olohuoneen verhojen takana kolme vanhaa läppäriä. Kun luin Kondon kirjasta lehdestä, päätin tilata elämänmullistavan kirjan. Tiettävästi kodin raivauksen yhteydessä on hankkiuduttu eroon niin aviopuolisoista kuin työpaikoistakin, kun ne eivät olekaan värähdelleet iloa. Itse voisin hankkiutua suoraan eroon esimerkiksi laskuista.

KonMari-metodi ei tarkoita sinänsä sitä, että kaikista tavaroista pitäisi luopua, mutta moni on laittanut tavaraa menemään säkkitolkulla. "Marittajien" keskuudessa Kondo on saanut jo lähes hengellisen johtajan aseman. Kirjan Facebook-ryhmässä nokitellaan kärkevään sävyyn siitä, kuka opetuslapsista on vanhurskain.

Se ei toki ole Kondon vika, että ihmiset harhautuvat niin helposti sivuraiteille siitä, mitä Kondo kirjassa kehottaa tekemään, eli keskittymään omiin tavaroihin. Kondo kieltää hankkimasta säilytysratkaisuja, tai ostelemasta uusia kalusteita, mutta senhän nyt arvaa, mitä käy, kun ihminen alkaa visioida unelmien kotia. Edessä on taas reissu kaupoille.

Hurahtaneiden juttuja lukiessa tuntuu oudolta se, kuinka naisten elämä on saanut merkityksensä, kun oman pikku keittiön kaikki kipot ovat järjestyksessä. 1950-luvun kotirouvat olisivat hävenneet näiden kodinhengettärien rinnalla. Tähänkö on taas tultu?

Yllättävän helposti suomalaisetkin näyttävät hyväksyvän ajatuksen siitä, että tavaroita kiitellään ja tervehditään. Japanilaisethan nimittäin uskovat, että tavaroillakin on sielu.

Itse en ole vielä päässyt lukemista pidemmälle marituksessa, mutta en näe itseäni pohtimassa jokaisen nilkkasukan sielunelämää ja fiiliksiä.

Oikeasti ärsyttävä puoli raivaamisessa on se, kuinka ihmiset laittavat tavaroitaan pois uskotellen, että ne lähtevät jonkun toisen iloksi. Monen tavaran kohdalla on silkkaa itsepetosta kuvitella olevansa suurikin hyväntekijä. Tavaraa on maailmassa liikaa, eivätkä omat harhaostokset siitä yhtään paremmiksi muutu, että ne työnnetään jonkun toisen vastuulle, varastoitavaksi ja hävitettäväksi.

Sen sijaan että järjestellään teeseremonioita lähteville tavaroille kiitokseksi, jokainen voisi todella mennä itseensä ja hävetä.

Emmi Tuomisto
emmi.tuomisto@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (3)
VALOT PÄÄLLE

Nyt on hyvä ja ajankohtainen kolumni, KonMaria tuuppaa joka torvesta, eikä kukaan tunnu pohtivan asiaa kriittisesti. KonMari iskee kyllä aikamme ongelmaan - tavaranpaljouteen - muttei sen syntyyn. Jos pois annettujen rojujen tilalle shoppailee päivät pääskytysten uutta rojua, niin kotona voi konmarittaa vaikka joka viikko. Ja nyt siitä on tehty vielä trendikästä.

Ongelma on tavaroiden ostaminen. Ei niistä eroon pääseminen. Käsi sydämelle, keneltä Suomessa puuttuu enää mitään kriittistä elämiseen tarvittavaa tavaraa?

Ja kodittomien kissojen kirppiksen iso ongelma on kuulemma myytäväksi kelpaamaton roju, joka oikeasti kuuluisi kaatopaikalle. Mutta ihmiset tuovat rojut "hyväntekeväisyyteen" ja niuhottavat, jos henkilökunnan kiitokset eivät ole tarpeeksi maireat hyväntekijälle...

Karkom

KonMarissa nimenomaan suhtaudutaan kulutukseen kriittisesti. Monilla tuntuu olevan koti täynnä tavaraa, joiden olemassaoloa ei oikeasti edes muista eikä niitä koskaan käytä. Ja silti hankitaan lisää tavaraa. KonMari pyrkii tarkastelemaan kotiaan niin, että ymmärtää sen kaiken tavaran määrän - mitä onkaan tullut hankittua? Ja pääsemään tavarasta eroon niin, että jäljelle jää tavaroita joita oikeasti tarvitsee ja osaa muuttaa kulutustottumuksiaan eikä hanki jälleen kotiaan täyteen tavaraa. KonMarin idea on mennyt ohi, jos ajattelee idean olevan vain tavarasta eroon pääsemisen. Se todellakin on omien kulutustottumuksien tarkastelu ja kestävämmän kehityksen edistäminen omassa elämässään.

Mies van Hus

Sovellettuna paljon sovellettavaa.

Lue seuraavaksi X