Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

"Tämä on muuttunut aina jännittävämmäksi" - sukututkimuksen harrastajat kertovat, miten he päätyivät sukujensa syövereihin

Maaret Räsänen ja Riitta Kokko-Parikka tutkiskelivat kirjoja Lahden seudun sukututkijoiden dna-piirin tapaamisessa. Kuva: Katja Luoma

Perinteistä sukututkimusta voi tehdä nykyään vaikka kotisohvalta. Moni sukututkija on innostunut myös dna-testeistä, joiden avulla suvusta voi saada vielä enemmän tietoa käsiinsä. Perinteinen sukututkimus on kuitenkin yhä voimissaan. Lahden seudun sukututkijoiden jäsenet kertovat, miten he innostuivat sukututkimuksesta aikoinaan.

Jorma Saarinen, Lahden seudun sukututkijoiden jäsen:

"Aloitin sukututkimuksen 24-vuotiaana isoisäni kertomien tarinoiden innostamana. Marssin yhtenä päivänä Hollolan kirkon kansliaan, jossa pappi ja kanslisti istuivat pöytiensä ääressä. Kysyin lupaa katsoa kirkon kirjoja, ja sillä lailla aloitin.

Ensimmäisen kirkkoherralta tilaamani sukututkimuspaperin avulla aloitin tutkimaan isoisäni isänpuoleista sukua. Olen päässyt omissa miespuolisissa esi-isissä 1600-luvulle asti perinteisin sukututkimusmenetelmin ja muissa sukuhaaroissa jopa 1500-luvulle. Vanhin tiedossa oleva syntymäaika on vuodelta 1470.

Minulla on tekeillä myös oma sukukirja. DNA-tutkimuksen avulla olen saanut tietää, että minulla on sukulaisia esimerkiksi Ruotsista ja Hollannista. Tämä on muuttunut aina jännittävämmäksi. Hollolan Uskilasta olevassa suvussani on jännittäviä vaiheita.

Nykyään kokoan keräämiäni tietoja Sukuohjelmistoon. Tutkimusta voi tehdä kotikoneella ja digitoituja mikrofilmejä voi tutkia sieltä. Kun joskus iltaisin aloitan, siinä saattaa mennä kello kahteen asti yöllä. Ajatukset vievät mukanaan, eikä väsytä yhtään. Yöllä on parasta tehdä aivotyötä, kun on hiljaista, eikä mikään häiritse taustalla.

Lahden seudun sukututkijoiden jäsen Jorma Saarinen aloitti sukututkimuksen isoisänsä kertomien tarinoiden innostamana. Kuva: Katja Luoma

Tässä ei voi laskea käytettyjä työtunteja. Kun aloitin sukututkimuksen, saatoin uhrata kaksi kesälomapäivää ajaakseni Helsingin silloiseen Valtionarkistoon tai Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Muistan istuneeni myös Lahden Konserttitalossa sijainneessa pääkirjastossa tutkijan huoneessa.

Vaikka teen sukututkimusta nykyään enimmäkseen internetin avulla, joskus voi olla tarve käydä tarkistamassa jokin alkuperäismerkintä arkistosta. Nopein ja halvin tapa on napata kuva itse digikameralla asiakirjasta, kun käy arkistossa. Myös kopioita voi tilata. Aikaisemmin piti kirjoittaa käsin paperille."

Riitta Kokko-Parikka, Lahden seudun sukututkijoiden sihteeri:

"Aloitin sukututkimuksen 1990-luvulla ollessani 30-vuotias sukututkijaenoni innostamana. Sukujuuriani on Baltiassa asti. Enoni oli tutkinut äitini sukua, ja aloin tutkia isäni sukua, jonka olen selvittänyt aika hyvin.

Eniten aikaa minulla menee yhdistystoimintaan, ja tutkimusta tehdessäni saatan huomata, että kello on yhtäkkiä neljä aamuyöllä.

Harrastus yhdistää paljon sukuhistoriasta kiinnostuneita, ja tässä saa samanhenkisiä ystäviä ympäri Suomea. Harrastajat ovat paljon tekemisissä keskenään. Sukututkimus auttaa mielestäni suhtautumaan myötämielisesti erilaisiin ihmisiin. Kirkonkirjoista näkee paljon erilaisia elämänkohtaloita, ja joitakin ihmisiä on voitu sanoa esimerkiksi tylsämielisiksi tai vajavaisiksi. Kirkonkirjoista voi myös huomata, että jotkin sairaudet periytyvät polvelta toiselle."

Maaret Räsänen, Askolan seudun sukututkijoiden puheenjohtaja:

"Aloitin sukututkimuksen noin 30-vuotiaana. Kaikki lähti siitä, kun olin kirjapainossa töissä. Vein Päijänteen suurimmasta saaresta ja sen asujista kertovan Virmailan kirjan äidilleni, joka innostui kirjasta. Pähkäilimme kirjaa yhdessä ja aloimme tutkia tietoja tarkemmin. Parikymmentä vuotta sukututkimusta tehtyäni huomasin, että sekä äidinisäni että äidinäitini ovat Virmailan suvusta.

Opetan sukututkimusta Porvoon kansalaisopistossa Askolassa, ja eniten aikaa sukututkimuksen parissa kuluu talvisin. Pyöritän Askolassa myös sukututkimusyhdistystä, käyn kirkkoherranvirastoissa kuvaamassa kirkonkirjoja, ja selailen Facebookin sukututkimusryhmiä, joissa ihmiset kyselevät kaikenlaista. Se on niin hauskaa, että selvitän välillä ihmisten kaipaamia tietoja. Saatan istua koko päivän tietokoneen äärellä. Kun hommaan uppoutuu, aika vain kuluu."

Parhaat vinkit:

Miten aloitan sukututkimuksen?

1. Kirkonkirjojen historiallisista kirjoista, eli syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloista, voi etsiä kertaluonteisia tapahtumia. Syntyneiden luettelossa on myös vanhempien nimet ja asuinpaikka.

2. Kirkonkirjojen pääkirjoihin kuuluvista rippikirjoista voi etsiä esimerkiksi aikuisen ihmisen muuttotietoja. Lastenkirjoissa on puolestaan seurattu lasten vaiheita ennen ripille pääsyä.

3. Tutkimus on vuorottelua historiallisten kirjojen ja pääkirjojen välillä. Valitse sukututkimuksen lähtöhenkilö, jonka syntymäaika ja -paikka selviää kirkkoherranvirastosta. Näiden tietojen avulla voit etsiä lähtöhenkilön syntyneiden luettelosta, josta selviää myös vanhempien nimet ja heidän asuinpaikkansa. Vanhempien syntymäaika ja -paikka on merkitty rippikirjaan, josta voit etsiä heidät lähtöhenkilön syntymätiedoissa olleen asuinpaikan avulla. Vanhempien syntymäajan avulla voit etsiä heidän vanhempansa ja syntymäpaikan syntyneiden luettelosta.

4. Henkilötietojen lisäksi tietoa kerätään elämänvaiheista. Rippikirjoista saaduilla tiedoilla voi selvittää ammatin, armeijatiedot ja esimerkiksi mahdolliset rangaistukset.

5. Kirkonkirjoissa saattaa olla virheitä, joten eri lähteiden tietoa kannattaa vertailla. Silloin oikean tiedon saa varmimmin.

6. Hyödyllisiä nettisivuja ovat esimerkiksi Suomen sukututkimusseuran genealogia.fi ja Kansallisarkiston arkisto.fi, jolta löytyy digitoituja asiakirjoja. Sivuilla digihakemisto.appspot.com, sukuhistoria.fi ja katiha.mamk.fi on muun muassa kirkonkirjoja ja armeijakunnan arkistoja.

Wellamo-opistossa alkaa syksyllä useita sukututkimuskursseja, kuten sukuhistorian perusteet.

Lahden seudun sukututkijat ry
Ira Mellberg
ira.mellberg@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X