Ihmiset ja ilmiöt

Varo! Puutarhanhoidolla voi olla yllättäviä sivuvaikutuksia - Riina Hifumille se poiki suosikkiblogin ja uuden ammatin

Kevät on ollut myöhässä, mutta kohta Riina Hifumin puutarha roihahtaa taas kasvuun. Suosittu puutarhabloggaaja innostuu milloin havuista, milloin ruusuista, milloin pelargoneista. Terassilla nököttää toteutunut haave, kasvihuone. Kuva: Mirja Hussain

Vaahteroita ja kiviä. Sellainen olisi unelmien tontti, ajatteli Riina Hifumi.

Se oli vain haaveilua. Perhe asui tyytyväisenä Lahden Renkomäessä eikä suunnitellut muuttoa mihinkään.

Sitten osui silmään mäkinen tontti, jolta oli järvimaisema Paimelanlahdelle ja jolla oli kiviä ja vaahteroita vaikka muille jakaa, kaupanpäällisinä sankka kuusikko.

- Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Teimme tarjouksen samana iltana, Hifumi muistelee.

Eräänä keväänä aloin miettiä, että ehkä minä voisin olla puutarhuri. Riina Hifumi

Vaahteramäki on perustettu kivikkoiselle mäelle, jolla alun perin kasvoi tiheästi puita.
 

Nyt ei ole kuusikkoa. On kevätauringossa paistatteleva keltainen talo ja sen ympärillä vaikka mitä. Vaahteroita, mutta paljon muutakin. Myöhästyneen kevään jäljiltä kaikki on vielä vasta nupullaan, mutta silti voi jo aavistaa, miltä täällä kesällä näyttää, kun kaikki ryöppyää. On kuin luontoäiti olisi iloisella tuulella ollessaan ripotellut Vaahteramäelle kaikkea kaunista: puita, pensaita, havuja, perennoja, sipulikukkia, köynnöksiä, maanpeittokasveja. Isot luonnonkivilohkareet on nakeltu taiteellisiin muodostelmiin. Ne asettuvat myös kauniiksi portaiksi, jotka johtavat pengerrettyä rinnettä alas jylhälle nuotiopaikalle.

Ei se ollut luontoäiti, se oli Vaahteramäen Riina.

- Pian tulee neljätoista vuotta siitä, kun muutimme tähän. Kaikki on itse rakennettu ja metsästä raivattu yhdessä mieheni Janin kanssa, sanoo Hifumi.

Bloggaaja säikähti, kun blogille ilmaantui lukija

Minne vain silmänsä kääntää, siellä versoo. Siksipä Hifumin blogin nimi, Versoja Vaahteramäeltä, tuntuu niin erityisen osuvalta. Vuonna 2011 perustettu blogi on noussut pikkuhiljaa puutarhablogien valiojoukkoon. Tuoreella Cisionin julkaisemalla Top 10 -listalla se komeilee kolmannella sijalla. Puutarhan ihmeistä iloitseminen vetoaa muihinkin kuin puutarhuriin itseensä.

- Perustin blogin alun perin puutarhapäiväkirjaksi itselleni. En aluksi edes kertonut siitä kenellekään. Sitten suosio vain jotenkin kasvoi. Oikein säikähdin, kun joku kirjoitti ensimmäisen kommentin. Että apua, joku on nähnyt tämän, Hifumi nauraa.

Lämminhenkisessä blogissa nautitaan puutarhan vuodenajoista. Hifumi antaa käytännön vinkkejäkin, mutta hän on huomannut, että eniten lukijoita ihastuttaa omakohtaisuus: kauneudella tunnelmointi, lumettoman talven taivastelu, uusiin kasvilajeihin hurahtaminen, lehtokotiloiden kanssa tuskailu.

Kasvien nimet on kirjoitettu aina myös japaniksi.

- Siellä ovat mieheni sukujuuret. Asuimme Japanissa kolme vuotta ennen lasten syntymää. Sinne jäi osa sydäntä, Hifumi sanoo.

Blogissa on tänä keväänä iloittu erityisen paljon erään pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta. Terassilla talon alapuolella kohoaa nyt kasvihuone. Puutarhuri suunnittelee kasvattavansa siellä isoissa ruukuissa tomaattia, kurkkua, chilejä ja paprikaa, mutta kasvihuone on orvokkiruukkuineen ja oleskeluryhmineen myös olohuone, jossa on ehditty jo viettää vappua ja äitienpäivää.

Puutarha kasvatti puutarhurin

Kun perhe muutti Vaahteramäelle, Riina Hifumi ei ollut puutarhuri. Hän oli kirjanpitäjäksi opiskellut pienten lasten äiti.

- Pienenä olin mummon maatilalla nähnyt, miten siellä kasvatettiin sarkatolkulla kaikkea. Siinä oli kova työ. Silloin ajattelin, etten itse halua ikinä mitään pihoja, hän muistelee.

Kun lapset kasvoivat hiekkalaatikkoiän ohi, terassi laajeni. Sen keskellä on kirsikkapuu.
 

Vaahteramäki kasvatti naisesta puutarhurin ja pihasuunnittelijan.

- Jotkut tietävät lapsesta asti, mikä heistä tulee. Minä en ole sellainen. Täällä kuitenkin jotakin loksahti paikalleen. Eräänä keväänä aloin miettiä, että ehkä minä voisin olla puutarhuri. Kävin Mäntsälän puutarhaoppilaitoksen ja nautin siitä ihan hirveästi, hän kertoo.

Nyt hänen työhönsä kuuluvat pihasuunnitelmat ja neuvontapalvelut. Johtoajatuksena suunnittelulle on, että ”piha olisi yhtä kodin kanssa ja kuvastaisi omistajansa persoonaa”.

Sellainen piha kuin on tekijäkin - yllätyksellinen, rento ja romanttinen

Jos puutarha kuvastaa omistajaansa, voisi päätellä, että täällä asuu yllätyksellinen, rento ja romanttinenkin puutarhuri.

Vaahteramäkeläinen tyyli on jalostunut hiljalleen. Istutusten lomaan on rakenneltu puisia portaita, kiviryöppyjä, sorapolkuja ja piilopaikkoja.

- Täällä yhdistyy kaikki, mistä olen kiinnostunut. On suomalaista puutarhahistoriaa, monimuotoisuutta, muistoja ja kerroksellisuutta. Monet kasveista on saatu ystäviltä ja sukulaisilta, Hifumi kertoo.

Laatikoihin perustettu hyötytarha odottaa kylvöjä. Riina Hifumi aikoo kylvää ainakin yrttejä, papuja, herneitä, retiisejä, lehtikaalia ja sipulia.
 

Upea puutarha on muuntunut vuosien mittaan monta kertaa. Aloittelevaa viherpeukaloa saattaa lohduttaa tieto, että tämäkin ihanuus lähti pienestä liikkeelle: nurmikko, etupihan kukkapenkit, omenapuita.

- Aluksi piha tuntui epätoivoiselta, sillä se oli niin suuri. Maa on niin järjettömän rehevää, että tuntuu, että kaikki kasvaa, kun selän kääntää. Tämä ei ole helppo piha, Hifumi kuvailee.

Puiset kärryt pääsivät vanhoilla päivillään pihan katseenvangitsijaksi.
 

Vuosien myötä puutarhuri on tullut armollisemmaksi eikä soimaa itseään rikkaruohoista.

- Eihän missään muussakaan harrastuksessa ajatella, että voi kun saisi tämän valmiiksi, vaan nautitaan matkasta. Tässä ei tule koskaan kaikkitietäväksi, ja se on myös tämän harrastuksen suola, hän sanoo.

Niin - harrastuksen. Puutarha on siis työn lisäksi yhä myös rakas harrastus.

- Asiakkaan pihassa ei voi kokeilla, mutta omassa pihassa voi. On jännä, miten voi illalla rentoutua saman asian parissa, jota on päivällä tehnyt työkseen. Tämä on minun leikkikenttäni ja huvipuistoni, jossa voi tehdä, mitä lystää.

Kallioisen tontin juurella on jylhä nuotiopaikka.
 

Versoja Vaahteramäeltä -blogiin pääset tästä.

 

Lempikasvit

Riina Hifumin valinnat

1. Vanhat pensasruusulajikkeet.

”Ne ovat osa Suomen puutarhahistoriaa. Niihin liittyy hienoja tarinoita esimerkiksi evakkomatkoilta.”

2. Havut.

”Ne tuovat puutarhaan ryhtiä silloinkin, kun muu piha on talvella lättänä.”

3. Kaikki kukkivat puut.

”Kirsikkapuu on lemppari.”

Kaisa Hako
kaisa.hako@mediataloesa.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X