Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Arkisto

Palapeli kasvattaa varpaankynsiä

Mummin ja tyttöjen jutut syntyvät reunapaloja etsiessä

Raivostuttavaa, tylsää. Tuija Laitinen puhuu vuosikymmenien mittaisesta harrastuksestaan, palapeleistä. Ei uskoisi, että nainen on hankkinut esikoiselleen ensimmäisen vaahtomuovipalapelin jo yksivuotislahjaksi ja houkutellut lapsenlapsensa palapelien maailmaan pienestä.

Masokistien hommaa palapelit eivät kuitenkaan ole. Raivostuttava rantakivikko tai tylsä taivas "kasvattavat varpaankynsiä" eli kärsivällisyyttä. Kiitos seisoo lopussa.

- On hirveän tyydyttävää saada suuren palapelin viimeinen pala paikoilleen, vaikka matkan varrella on raivostuttanut ja pitkästyttänyt. Se on ihan eri juttu kuin vaikka villasukkien valmistuminen.

Entä jos se viimeinen pala puuttuu?

- Ei sekään haittaa mitään. Pääasia, että kaikki olemassa olevat palat löytävät paikkansa.

Kärsivällisyys, käsi ja silmä

Mummi-Laitinen on mielellään tavattavissa palapelin ääressä siksi, että palapelit tekevät lapsille hyvää. Kärsivällisyyden lisäksi ne harjoittavat käden ja silmän yhteistyötä. Joskus mummi kokoaa omaa peliään ja lapset aloittavat vieressä omansa, toisinaan työskennellään yhteisen palapelin kanssa.

Venny Laitinen, 10, kertoo rakentaneensa juuri kotona 500 palan peliä kaverinsa kanssa.

- On hauskaa, kun voi yrittää itse koota palapeliä. Samalla voi jutella. Pienemmät voi kyllä sotkea, kun palapeli on lattialla, ja Emma käy pelaamassa pelikoneella mun huoneessa.

Nyt Venny aloittaa 500 merkin kissapalapeliä, joka jää tällä vierailulla kesken. Äsken hän auttoi mummin tuhannen palan pelin palojen etsimisessä. Emma Laitinen, 7, löytää netistä Barbie-palapelejä, jotka kiinnostavat nyt enemmän.

- Palapelit on vaikeita ja kivoja tehdä, Emma kiteyttää.

Vanhin Tuija Laitisen omista tyttäristä on niin näppärä palapelien kanssa, ettei äiti päästä häntä oman pelinsä kimppuun tai korkeintaan kokoamaan taivasta.

- Australialaisvieras taas innostui etsimään minulle reunapaloja, kun mun kanssa ei muuten voinut jutella. Samalla hän tuli kertoneeksi elämästään varmasti paljon sellaista, mitä ei muuten olisi puhunut. Palapelin ääressä tulee sellainen tilanne.

Silloin tekeillä oli Laitisen suurin, 4 000 merkin peli.

- Vielä jälkeen päin George näytti ylpeänä, että hän on rakentanut tuon kohdan ihan kokonaan itse.

Henkistä kuntoa

Nyt Tuijalla on menossa venesatamaa ja kyläkirkkoa esittävä tuhannen merkin palapeli. Hän saa palapelejä lahjaksi ja ostaa joskus kirppariltakin. Vastikään meni sivu suun hieno maisemapalapeli, koska taskusta ei löytynyt yhtään käteistä, eikä kirpparilla käynyt kortti.

- Palapeliä myi ikäiseni nainen, joka vannoi, että kaikki palat olivat tallessa - hän oli laskenut ne!

Laitinen pitää eniten palapeleistä, joissa on paljon silmään nappaavia erilaisia yksityiskohtia. "Raivostuttava" on esimerkiksi tirolilaistalo, jossa on tusina samalla tavalla koristeltua ikkunaa ja hirveä määrä kukkia. Lähes ylivoimaiselta tuntuu arktinen maisema, jossa on tumma maaraita keskellä ja loput on lumista vuoristoa, taivasta tai vettä.

- Rakentaakseni sen minun täytyy olla oikein hyvässä henkisessä kunnossa. Jään vuoden vaihteessa työttömäksi. Ehkä minulla sitten on aikaa.

Ei jätetä eikä pureta

Palapeliä ei jätetä kesken. Jos yksi kohta tökkää, voi siirtyä välillä toiseen ja rakentamisessa voi tietenkin pitää myös taukoja. 4000 merkin peliä Laitinen kokosi kesästä uuteen vuoteen.

- Kerran olen jättänyt palapelin kesken, ja siitä seurasi hirveä tuska ja häpeä. Kuvassa oli vain vene rannassa ja se oli tylsä. Kypsyin rantakivikkoon.

Laitisen toinen periaate on, että palapeliä ei liimata tauluksi vaan se puretaan. Kokoaminen on koko homman ydin, ei säilöminen. Nelituhantisen pelin Laitinen purki neljään eri pussiin seuraavaa kokoamiskertaa hiukan helpottaakseen. Kuvapinta koostuu neljästä eri vuodenaikoja kuvaavasta osasta ja jokaisessa oli toisiaan muistuttavat, hermoja raastavat ruskeat raamit ja tekstiä.

Laitinen kuvailee itseään aika kärsivälliseksi sillä perusteella, että hän jaksaa selvittää villalangan tai siiman sotkua loputtomasti.

- Mutta siinä onkin vaihtelua. Ikävystyn rutiiniin, hommaan jonka olen jo oppinut. Samalla tavalla palapelin taivaat tuntuvat tylsiltä. Mutta onneksi palapelissä voi aina vaihtaa hetkeksi toiseen kohtaan.

ess.fi

Ota kantaa!

Tehdäänkö teidän perheessä palapelejä?

ess.fi/keskustelu

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa maksutta!

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X