Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Milja
Kungas
@MiljaKungas milja.kungas@ess.fi

Esalainen

Menikö liian pitkälle? - tilannetaju on nyt avainsana

Minulla on tapana joskus koskettaa ihmistä, kun puhun hänelle. Hipaista ystävän tai työkaverin olkapäätä tai taputtaa kädelle. Pidän myös halaamiskulttuurista. Halataan kun tavataan tai hyvästellään, joskus myös ihmistä, jonka tapaa vasta ensimmäistä kertaa. Toistaiseksi minua ei ole syytetty seksuaalisesta häirinnästä. Pitääkö minun nyt oikeasti luopua tuosta tavasta?

Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät välitä halaamisesta. Mutta tähän asti minun ei ole tarvinnut miettiä, ajatteleeko joku, että tuon kosketuksessa oli nyt joku seksuaa­linen vire.

Luulen, etten ole tämän asian punnitsemisen kanssa yksin. Kun sinänsä tärkeällä asialla oleva, seksuaalista häirintää vastustava #metoo-kampanja julkaistiin, pistin puumerkkini Facebookiin: #metoo. Hetken päästä otin sen pois. Miksi?

Koska asia alkoi vaivata minua. Missä menee raja? Mistä ihmisparka tietää, kuka kokee minkäkin asian seksuaaliseksi häirinnäksi? Mitä uskaltaa enää sanoa tai tehdä? Onko yhtään ihmistä, joka näissä puitteissa ei voisi kirjoittaa statukseensa #metoo? Veikkaan, että 99 prosenttia voi.

Häiritsevää tässä kampanjassa on sekin, että kun rajanvetoa ei ole, vakavat seksuaalisen häirinnän tapaukset ja traumatisoivat kokemukset hukkuvat valtavan massan joukkoon.

Kun joku, jonka perään on joskus vihelletty, kirjoittaa #metoo samaan aikaan kun toinen syö masennuslääkkeitä loppuelämänsä jouduttuaan seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lapsena, asetelma on minusta kiero.

Yhteiskuntamme on hyvin avoin seksuaalisuudelle, ainakin kuvallinen kulttuuri. Selfie-aikakauden ihmiset esineellistävät myös itse itseään. Instagram on täynnä tissi­vakoja, jotka kirjoittavat statukseensa #metoo.

Välihuomautus: Kenenkään tisseihin ei saa mennä koskemaan ilman lupaa. Mutta jos Ullalla on mielettömän kauniit rinnat, viehättävä dekoltee ja tyköistuva pusero, Pera saattaa vilkaista.

Kun vanhempi mies pussaa työpaikalla varoittamatta kesä­työntekijätyttöä kaulalle, se on paitsi epämiellyttävää, myös seksuaalista häirintää. Mutta kun ­joku kollega, mies tai nainen, sanoo vilpittömästi, että näytät tänään ihanalta, eikös se ole ihan kohteliaisuus?

Flirttailu on osa tapakulttuu­riamme. Tilannetaju on siinä kohtaa avainsana. Niin kauan kuin flirtin osapuolet ovat mukana samalla tavalla, kyseessä on harmiton ja hauska tapa huomioida toista.

Jos vastapuoli ahdistuu tai kokee tilanteen selvästi epämiellyttäväksi, kannattaa lopettaa heti.

Rajanveto on kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa älyttömän vaikeaa. Se on vaikeaa myös, koska olemme niin erilaisia. Yksi on herkkä, toinen vahva, kolmas ääliö.

Tuomitsen ehdottomasti oikean seksuaalisen häirinnän. Se on vallankäyttöä ja toisen alistamista, se ei ole molemminpuolista flirttiä. Tilanne voi olla niin absurdi, että vastapuoli lamaantuu eikä osaa sanoa mitään. Ei uskalla kertoa, mutta muistaa lopun ikänsä.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (12)
Mies van Hus

Kohta olemme sukupuolettomia henkilöitä. Eihän sukupuoleton voi loukata sukupuoletonta. Tällä vauhdilla olemme otuksia.

juhani nieminen

Parempi on olla omana itsenään. Näitä tuuliviirinarisijoita syntyy kuin sieniä sateella. Jotenkin se lähti – YLEn ohjaamasta mediasta ja veti mukanaan kaiken heitä epämiellyttävän "suvaistevaisuuden" vessanpöntöstä alas. Takapuolta pyyhittiin natsi- tai fasistivessapaperilla tietämättä ko sanojen merkitystä tai jollain vastaavalla. Jotenkin tuntuu siltä, että suomalainen ja saksalainen media hörhöilee pimeässä metsässä pelästyen kaikkea, mikä liikkuu tai ei liiku. Suurella tyydytyksellä leikin donkkihottea näitä tuulimyllyjä vastaan. Nyt tämä intellektuaalinen suvaitsevuus karsinoi jo normaalia lähestymistä. Tämä median hörhöily ei ole tuonut riittävästi rahaa, on havaittavissa, että jotkut näistä toimittajista on kääntämässä kelkkaansa tienatakseen rahaa omistajille ja itselleen!

Kummastelija

Erittäin hyvä kirjoitus ja näkökulma edillä olevaan aiheeseen.

Siinä on useampiakin 'kärkiä', joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X