Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Eeva
Ristkari
@EevaRistkari eeva.ristkari@radiovoima.fi

Esalainen

Vieraannuta itsesi hetkeksi arkipäivästä

Kävin lukiolaisena katsomassa Kari Heiskasen ohjaaman Seitsemän veljestä Lahden kaupunginteatterissa noin 15 vuotta sitten.

Muistan näyttämön tunnelman, kun veljekset jäivät satimeen hiidenkivelle. Kiven ympärillä huojuivat näyttelijät kannatellen tuoleja päänsä päällä. Uhkaava ja latautunut kohtaus on jäänyt voimakkaasti mieleen.

Parhaimmillaan teatteri synnyttää pysyvän muistijäljen yksittäisen kohtauksen avulla jopa yli kymmenen vuoden päähän.

Viimevuosina Lahden kaupunginteatterin näytelmistä on jäänyt useita visuaalisia muistijälkiä, esimerkiksi lakanoiden viikkauksesta näytelmästä Kolmas ja tulppaaneista Vihan jumala -näytelmässä. Teatteri Vanhan Jukon Outoa paloa eräässä kaupungissa

taas herätti Maria Nissinä Lahden eloon oranssihaalarisena, vähän eksyneenä kaupunkina.

Yhtä voimakas muistijälki kuin 2000-luvun alun Seitsemästä veljeksestä taisi jäädä Juha Malmivaaran ohjaamasta Täällä Pohjantähden alla -näytelmän ensimmäisestä osasta Kuu on torpparin aurinko.  Molemmissa näytelmissä kyse on suomalaisesta klassikosta, ja lavaratkaisun hengessä samaa tyhjän tilan estetiikkaa.

Aki Raiskio väsymättömänä Koskelan Jussina kuokkimassa lähes koko näytelmän ajan maata Juhani-näyttämön takaosassa. Ihanasti vaivaannuttava seksikohtaus saunan penkillä ja näyttämölle katosta rysähtävät sadat kengät.

 

Näyttämöteoksen vertaaminen kirjaan ei ole mielekästä. Yhden kirkkaan ajatuksen kanssa lähdin teatterista: Klassikoita kuuluu tulkita ja muokata uudenlaisiksi. Näyttämöteoksen perspektiiviin laajuus on ajattomuudessaan häkellyttävä. Vaikka osasta tarinan tapahtumista on kulunut aikaa yli sata vuotta, ovat ihmisen perustarpeet ja se, kuinka kohtalo meitä heittelee, ennallaan.

 Toisen puoliajan aikana tunsi, kuinka aatteen palo syttyy ja liekki voimistui. Siihen saattaa solahtaa mukaan myös kuin varkain. Tämä herätti vertaamaan luisumista ideologian pauloihin nykypäivänä, olipa kyse sitten ääriliikkeiden tenhosta, teknologiauskovaisuudesta, kaikkeen istuvasta kapitalismista tai jostakin muusta ehdottomasta ideologiasta.

 

Ohjaaja totesi keväällä, että lavalla käsitellään Suomen historiaa, arpeutuneita ja ei-arpeutuneita haavoja ja pohditaan mitkä ovat vaihtoehdot, kun kansa jakaantuu kahtia ja usko ja luottamus tulevaan ovat nolla Raskainta maailmassa on, että asiat eivät ole yksinkertaisia tai yhden näkökulman avulla kokonaan katettavia.

Teatterinpenkkiin voi istua etsimään uusia näkökulmia ja vieraannuttamaan itsensä arkipäivästä, jotta sen ja ympäröivän yhteiskunnan voisi nähdä vielä yhdestä näkökulmasta.               

Eeva Ristkari
eeva.ristkari@radiovoima.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje ja saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi (1)
Mies van Hus

Lahden homekoulumestarit ovat käyneet liikaa teatterissa, he ovat täysin arjen alapuolella.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X