Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Matti
Eve
@EveMatti matti.eve@radiovoima.fi

Esalainen

Isä, kenet olet raiskannut?

Vihapuhe on täysin tuomittavaa. On surullista huomata, kuinka meillä on ihmisryhmiä, jotka ovat ottaneet oikeudekseen julkisesti repiä ja raadella ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia. Vihapuheet ovat herättäneet laajaa keskustelua siitä, missä kulkee julkisen kirjoittamisen raja.

Poliitikot ja muut julkisessa työssä olevat ihmiset ovat saaneet kohtuuttomasti kohdata vihapuhetta, valheellisia väitteitä ja muita henkilökohtaisia herjauksia. Kyllä he tietävät, että heidän julkista työtään voi ja saa arvostella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he ovat henkilökohtaisesti asettaneet itsensä ja läheisensä julkisiksi tikkatauluiksi.

Sosiaalinen media ja erilaiset keskustelupalstat ovat murheellista luettavaa. Nimimerkkien taakse piiloutuvat ihmiset katsovat, että jokaista ihmistä voi arvostella keinoja ja seuraamuksia kaihtamatta. Digitaalisessa maailmassa moraali ja etiketti ovat täysin toissijainen asioita. Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka ovat vihapuheen maalitauluiksi joutuneet. Vihakirjoittelu repii ja raastaa kyynistäkin ihmistä sydänjuuria myöten.

Valitettavasti nämä vihanpuheiden levittäjät eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, että vihan kohteena olevan ihmisen ympärillä on muitakin ihmisiä. Eivät julkisessa työssä olevan henkilön puoliso tai lapset ole ansainneet tulla millään muotoa sotketuksi mukaan. Heidän yksityisyyteensä ei kenelläkään ole mitään oikeutta kajota.

Itse jouduin häiriintyneen ihmisen pakkomielteiseksi maalitauluksi. Tuhansia kirjeitä, postikortteja, puhelinsoittoja, sähköposteja ja muita viestejä tulvi päivin ja öin. Häirikköni lähestyi myös naapureitani, työtovereitani, työnantajaani ja muita viestintävälineitä samoilla viesteillä. Viestien sisältö oli samaa vihaa ja valhetta päivästä toiseen. Sain kuulla olevani muun muassa raiskaaja, murhaaja, salakuuntelija ja psykopaatti. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän jaksoi häiriköidä. Luojan kiitos, se ylipitkä painajainen on nyt historiaa.

Itse yritin elää normaalisti tämän häirinnän kanssa. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa häirikköni tuomittiin viidesti julkisesta herjaamisesta, kotirauhan rikkomisesta ja kunnialoukkauksesta. Oikeuden päätökset olivat vain pöytäkirjoja. Tuomiot eivät koskaan hälventäneet sitä alituista pelon tunnetta mitä lähipiirini ja minä jouduimme kokemaan.

Henkilökohtaisesti omat hohtimeni putosivat lopullisesti kaivoon, kun häirikköni alkoi lähestyä lähipiiriäni. Suurin murheeni oli, kun häirikkö alkoi lähetellä pienille lapsilleni henkilökohtaisia kirjeitä kotiin. Kirjeissä lapseni saivat lukea kuinka heidän isänsä on murhaaja, mielenvikainen ja raiskaaja. En ikinä unohda sitä tunnemyrskyä, kun pieni lapseni ennen nukkumaanmenoa katsoi suoraan silmiini ja kysyi: isä oletko raiskannut jonkun?

Vihapuheiden kirjoittajille esitän pyynnön. Vaikka kuinka joku ihminen pistää vihaksi, niin mieti kaksi kertaa ennen kirjoittamista. Tämän jälkeen mieti vielä kahdesti ja vasta sen jälkeen päätä, mitä aiot tehdä. Vihapuhe ei ole harmitonta läppää ja kukaan ei ansainnut joutua vihapuheen kohteeksi.

Matti Eve
matti.eve@radiovoima.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi on väliaikaisesti pois käytöstä.

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X