Aiheet
Kirjaudu ulos

Käyttäjätiedot

Nimi:
Osoite:
Postinro ja toimipaikka:
Sähköposti:
Nimimerkki:
Asiakasnumero:
Liitä asiakasnumero tiliin
Muokkaa tietoja

Voimassa olevat tilaukset

Tuote:
Tyyppi:
Voimassa: -
Muokkaa tilauksia
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Rukiinen leipä, osa 6: loppu on hiljaisuutta

Väsynyt, onnellinen, haikea. Sellainen on olo usein Finlandia-hiihdon maalissa. Siltä tuntuu myös, kun on puinut kolme päivää ruista riihessä ja viimeisetkin jyvät on irrotettu tähkistä.

Jyske vaikenee, ovi sulkeutuu, savuiset seinät jäävät mykkinä katsomaan. Jos henkiä onkin herätelty, on nyt jälleen uniaika. Esi-isien mustaa unta häiritsee enää ehkä vain hiirilauma, joka iskee kohta hampaansa lattianrakosiin pudonneisiin jyviin.

Mielessäni olin ajatellut riihivaiheen leppoisammaksi. Että istun pimeässä nurkassa kuin maahinen ja lämmittelen pikku hiljaa kiuasta. Ehkä innostun ottamaan riihitontun kanssa sahtia! Ehkä menemme sänkipellolle painimaan!

Puiminen osoittautuu kuitenkin niin hirvittävän fyysiseksi, että mytologiaa ei jaksa ajatellakaan. On paljon kumartelua, ojentelua, kantamista ja ennen kaikkea mätkimistä. Ilman hengityssuojainta nenä on nopeasti täynnä lyhteistä irtoavaa mustaa töhnää. Hengityssuojaimen kanssa henki ei toisaalta tahdo kulkea lainkaan. Toisen varstomispäivän jälkeen selkä on niin kipeä, että en saa yöllä nukutuksi.

Mutta on hyviäkin puolia. Riihessä hiljalleen kuivuvan rukiin tuoksu on huumaava, ja hirsiseinän aukosta tulvivaa savua on hypnoottista katsella. Saan taas apuja sukulaisilta ja tuttavilta, joita tällaiset hullutukset tuntuvat kovasti kiehtovan. Tyytyväisenä panen merkille, että jyhkeistä hirsistä rakennettu riihi säilyttää lämpönsä hyvin pienellä vaivalla. Yksi kunnon pesällinen päivässä riittää pitämään lämpötilan 40 asteen tuntumassa.

Myös isäni eräästä ladosta kaivama P. Sidorowin maatalouskaupan viskuri no. 2 osoittautuu täysin toimivaksi. Kun laakereihin truuttaa vähän rasvaa ja kääntää vimmatusti kammesta, se alkaa erotella jyviä akanoista niin kuin välissä ei olisikaan 70 vuoden toimettomuutta. Joskus tässä maassa tehtiin koneita, jotka kestävät 100 vuotta heittämällä.

Ja sitten kaikki on ohi. Viimeinen lyhde on nuijittu, oljet poistettu, jyvät putsattu, viskuri takaisin latoon siirretty. 13 aarin palstani on tuottanut 196 kiloa ruista eli lähes prikulleen vuosi sitten laatimani satoennusteen mukaisen määrän. Siitä noin kolmasosan vien Vääksyn myllyyn, jossa satsi jauhetaan leipäjauhoksi saman tien. Uutispuuro maistuu reilun voisilmän kanssa erinomaiselta.

Ensimmäinen leipä tuottaa kuitenkin lievän pettymyksen. Riihirukiista kiireellä leivottu limppu maistuu tunkkaiselta. Seuraavaan satsiin sekoitan puolet kaupan jauhoja. Maltan myös hapattaa taikinan kunnolla, vuorokauden ajan. Lopputulos on lupaava; leipä kelpaa jopa osalle lapsistani.

On 195 kiloa aikaa löytää täydellisen ruisleivän koostumus.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Kaikki verkkopalvelut ovat jo käytössäsi ESA-tunnuksillasi.

Kirjaudu sisään

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentointi
Ei kommentteja

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X